Mandariinikiina (Putonghua) — Kiinan standardikieli ja maailman puhutuin kieli
Mandariinikiina (Putonghua) — Kiinan standardikieli ja maailman puhutuin kieli: historia, 800+ milj. puhujaa, murteet, koulutus ja kansallinen lingua franca.
Mandariinikiina tai yksinkertaisesti mandariini (/ˈmændərɪn/ (
listen); yksinkertaistettu kiina: 官话; perinteinen kiina: 官話; pinyin: Guānhuà; kirjaimellisesti: "virkamiesten puhe") on Manner-Kiinan ja Taiwanin hallinto- ja opetuskieli, lukuun ottamatta Hongkongia ja Macaota, joissa paikallista kantoninkiinan murretta käytetään yleisemmin.
Mandariini on yksi Kiinan viidestä tärkeimmästä alueellisesta kielestä ja se on levinnyt laajemmalle kuin mikään muu kiinalainen kielimuoto: pohjoisesta maakunnasta aina lounaiseen Yunnanin maakuntaan saakka. Tällä laajalla alueella on runsaasti alueellista vaihtelua sanastossa, äänteissä ja intonaatiossa, joten esimerkiksi Pekingistä Yunnaniin muuttava henkilö ei välttämättä ymmärtäisi suoraan paikallista yunnanhua-murretta. Tästä syystä Kiinan kansallishallinto alkoi 1920-luvulta alkaen luoda yhteistä standardikieltä, joka perustuisi Pekingin murteeseen sekä laajimmin ymmärrettyihin muotoihin ja ääntämiseen.
Mandariini toimii käytännössä standardikielenä eli lingua francana monille eri kiinan murteita puhuville. Standardimandariinia kutsutaan usein termillä putonghua (普通话/普通話), joka tarkoittaa "yleistä (puhuttua) kieltä". Muita yleisiä nimiä ovat hanyu (汉语/漢語), "hanin kieli"; Malesiassa käytetty Huayu (华语/華語) ja Taiwanissa käytetty Guoyu (国语/國語), "kansallinen kieli". Näiden nimien alla olevissa standardeissa on pieniä eroja ääntämyksessä, sanastossa ja kirjoituskäytännöissä.
Lyhyt historiallinen tausta
Modernin standardimandariinin kehitys alkoi 1900-luvun alussa osana pyrkimyksiä yhdistää monimutkainen kielitilanne yhtenäiseksi kansalliseksi viestintävälineeksi. Vuonna 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan myötä putonghua otettiin laajasti käyttöön kouluissa, hallinnossa ja mediassa. Taiwanissa puolestaan standardin kehitys seurasi omia polkujaan, ja siellä säilytettiin pitkään perinteiset kirjoitusmerkit ja eri opetustavat.
Ääntäminen ja sävyt
Mandariinikiinassa ääntäminen perustuu tietyille tavuilla esiintyville äänneyhdistelmille ja sävyihin. Useimmissa standardimandariinin kuvauksissa erotetaan neljä pääsävytettä (aktiivinen nouseva, laskeva, korkea tai nouseva-lasku) sekä neutraali sävy, joka on lyhyt ja vaimea. Sävyillä on merkitystä sanojen merkityksen erottamisessa: sama konsonantti- ja vokaaliyhdistelmä voi tarkoittaa eri asioita eri sävyillä.
Kirjoitusjärjestelmä ja romanisaatio
Kiinan kirjoitus perustuu logografisiin merkkeihin (kiinalaiset merkit), joiden lukumäärä on suuri. Manner-Kiinassa käytetään pääosin yksinkertaistettuja merkkejä (yksinkertaistettu kiina), kun taas Taiwanissa ja Hongkongissa käytetään perinteisiä muotoja (perinteinen kiina). Romanisaatioksi laajin järjestelmä on pinyin, jonka avulla opitaan ääntämistä ja jonka avulla kirjoitetaan kiinaa latinalaisin kirjaimin etenkin Manner-Kiinassa; Taiwanissa on myös perinteinen äänneopetusjärjestelmä, Zhuyin (Bopomofo).
Kielioppi ja piirteet
Mandariinin kielioppi eroaa monista indoeurooppalaisista kielistä: siinä ei ole nominien sukuja eikä varsin laajaa taivutusta; sanajärjestys on pääsääntöisesti SVO (subjekti—verbi—objekti). Merkittävä piirre on määrityssanalajien eli luokitussanojen (tai "classifiers") käyttö, joita tarvitaan esimerkiksi yksikkömääräyksiä ilmaistaessa. Merkitys säilytetään myös monilla kontekstin ja sanajärjestyksen keinoilla.
Murret ja variaatiot
Mandariini muodostaa laajan murrealueen, jossa puhetavat poikkeavat toisistaan äänteellisesti ja sanastollisesti. Vaikka standardimandariini perustuu Pekingin murteeseen, se ei ole täysin sama kuin Pekingin paikallinen puhuntamuoto. Joissakin alueellisissa murteissa sävyt, vokaalijärjestelmät ja jopa sanasto voivat poiketa merkittävästi standardista.
Käyttöalueet ja merkitys
Mandariinia puhuu nykyisin yli 900 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti, mikä tekee siitä maailman eniten puhutuista kielistä silloin kun lasketaan sekä äidinkielenään että toisena kielenään puhujat. Suurin osa Suur-Kiinan alueelta muuttaneista ihmisistä puhuu nykyään mandariinia, vaikka menneinä vuosisatoina monet diasporayhteisöt käyttivät enemmän esimerkiksi kantonin tai taishanin murteita.
Mandariini on myös yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Muut ovat englanti, ranska, espanja, venäjä ja arabia. Lisäksi mandariini nähdään tärkeänä kansainvälisenä kielenä talouden, politiikan ja kulttuurin yhteyksissä.
Nykytilanne ja oppiminen
Mandariinia opetetaan laajasti sekä Kiinassa että ulkomailla. Manner-Kiinassa pinyin on keskeinen apuväline lukemaan oppimisessa ja tietokoneen tekstinsyötössä; Taiwanissa käytetään usein Zhuyinia. Kiinan kielen suosion kasvu kansainvälisessä koulutuksessa ja liiketoiminnassa on lisännyt myös mandariinin opiskelua vieraana kielenä.
Yhteenvetona: mandariinikiina on yhtenäinen standardikieli, joka yhdistää monia alueellisia muotoja ja toimii tärkeänä kommunikointivälineenä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka se perustuu Pekingin murteeseen, sen rooli on ennen kaikkea neutraali ja yhteinen kielimuoto, jolla eri murteita puhuvat voivat ymmärtää toisiaan.
Kirjoittaminen
Mandariini kirjoitetaan kiinalaisilla kirjaimilla nimeltä Hànzì (漢字 tai 汉字), joka tarkoittaa kirjaimellisesti "Han-merkkejä". Jokaisella Hànzìllä on oma ääntämyksensä ja merkityksensä. Tavallinen sanakirja sisältää noin 10 000 merkkiä. Puhutussa mandariinikiinankielessä käytetään hyvin paljon yhdyssanoja, sanoja, joissa yhdistyvät merkitykset samaan tapaan kuin englannissa, kuten "konekivääri", "paloauto", "leikkikenttä" jne.
Hanzi on ideogrammi: yksi merkki tarkoittaa yhtä ajatusta. Erilaiset käsitteet johdetaan ideogrammeista yhdistelemällä niitä. Mandariini voidaan kirjoittaa myös foneettisesti (eli kirjoitetaan niin kuin se puhutaan) latinalaisilla aakkosilla, sillä Hanzi-merkeistä ei oikeastaan näe oikeinkirjoitusta. Tätä kutsutaan translitteroinniksi. Suosituin translitterointijärjestelmä on nimeltään Pinyin.
Jotkin kiinalaiset merkit olivat alun perin melko konkreettisia kuvia asioista, joita ne edustivat. Ajan myötä ihmiset ovat päätyneet kirjoittamaan yksinkertaisempia versioita, jotka on helpompi kirjoittaa mutta jotka eivät näytä niin paljon todellisilta, aivan kuten ihmiset joskus piirtävät tikkumiehiä sen sijaan, että piirtäisivät ihmisiä, joilla on oikean näköiset vartalot, kädet, jalat jne. Tässä on muutamia esimerkkejä:
| Archaic | Sinetin käsikirjoitus | Perinteinen Moderni | Yksinkertaistettu | Pinyin | Kiilto |
|
|
| 人 | - | rén | ihminen |
|
|
| 女 | - | nǚ | naispuolinen ihminen |
|
|
| 子 | - | zǐ | lapsi |
|
|
| 日 | - | rì | aurinko |
|
|
| 月 | - | yuè | kuu |
|
|
| 山 | - | shān | vuori |
|
|
| 川 | - | chuān | joki |
|
|
| 水 | - | shuǐ | vesi |
|
|
| 雨 | - | yǔ | sade |
|
|
| 竹 | - | zhú | bambu |
|
|
| 木 | - | mù | puu |
|
|
| 馬 | 马 | mǎ | hevonen |
|
|
| 鳥 | 鸟 | niǎo | lintu |
|
|
| 龜 | 龟 | guī | kilpikonna |
|
|
| 龍 | 龙 | lóng | lohikäärme |
Useimmat merkit on kuitenkin tehty yhdistelemällä kuvia, joista toinen antaa yleisen merkityksen ja toinen esittää äänen. Esimerkiksi "媽 mā" (äiti) muodostetaan lisäämällä 女 (nǚ, ihmisnaaras) ja 馬 (mǎ, hevonen). "ma"-osa on siinä vain äänen esittämiseksi.
Useimmissa muinaiskiinan murteissa yksi merkki riitti yleensä yhteen sanaan, mutta nykyaikaisessa puhutussa mandariinikiinassa käytetään enimmäkseen yhdyssanoja kuten "媽媽 māma", joka on vain "mama".
Muut esimerkit osoittavat erilaisia tapoja yhdistää komponentteja:
- 火車 huǒ chē (lit. paloauto) veturi, juna
- 大人 dà rén (lit. iso ihminen) aikuinen
- 打開 dǎ kāi (lit. strike open) avaa (ovi, ikkuna, kirjekuori jne.)
Aivan kuten Isossa-Britanniassa käytetty englanti suosii sanaa "petrol", mutta Yhdysvalloissa käytetty englanti käyttää lähes aina sanaa "gasoline", myös Kiinan eri alueelliset kielet voivat käyttää eri sanaliittoja saman asian nimeämiseen.
Puhutussa mandariinikiinassa useimmat sanat ovat kirjainyhdistelmiä, koska ajan myötä mandariinikiinasta on kadonnut monia äänteitä, joita oli aiemmissa kiinan kielimuodoissa. Äänteiden häviämisen vuoksi monista kiinan kielen sanoista tuli homofoneja, joten sanoihin lisättiin lisää merkkejä niiden erottamiseksi toisistaan. Esimerkiksi runon Leijonasyöjä-runoilija kiviluolassa 施氏食狮史 kiinankielinen nimi lausutaan "Shī Shì Shí Shī Shǐ", ja runon jokainen merkki lausutaan samalla tavulla, mutta eri sävyillä. Vanhemmissa kiinankielisissä muodoissa olisi voinut olla vaikea erottaa toisistaan otsikon muodostavia eri merkkejä, sillä ne olisivat voineet kuulostaa selvästi erilaisilta.
Näin ollen klassisen kiinan yhden merkin sanat, kuten
| merkki | merkitys | pinyin |
| 狮 | leijona | shī |
| 筷 | syömäpuikko(t) | kuài |
| 金 | kulta/metalli/raha | jīn |
tuli mandariinin kielen yhdyssanat
| merkki | merkitys | pinyin |
| 狮子 | leijona | shīzi |
| 筷子 | syömäpuikko(t) | kuàizi |
| 金钱 | rahaa | jīnqián |
jotta tällaiset sanat voidaan selvästi erottaa niiden homofoneista, sillä muuten jo mainitut merkit voitaisiin sekoittaa samankaltaisilta kuulostaviin merkkeihin, kuten esim.
| merkki | merkitys | pinyin |
| 师 | opettaja/tutor/mestari | shī |
| 快 | nopea/nopea | kuài |
| 今 | nyt/nykyhetkessä | jīn |
mikä tekee puhutusta kielestä vaikeasti ymmärrettävää ilman yhdyssanoja.
Mandariinin (Pekingin aksentti) ja Pekingin murteen välinen ero
Mandariini määritellään ja suunnitellaan Pekingin aksentin perusteella. Kiinassa on yli 600 000 murretta ja useampia aksentteja, vaikka ne kaikki käyttävät kiinan kieltä ja kirjaimia, mutta niiden ääntäminen ja jotkut ilmaisut ovat täysin erilaisia. Kiinan on löydettävä yhtenäinen ääntämys, jotta kaikki ihmiset voivat ymmärtää toisiaan ja kommunikoida. Peking on ollut Kiinan pääkaupunki yli 1 000 vuotta, joten Kiina määritteli Pekingin aksentin standardimandariiniksi.
Pekingissä on myös joitakin paikallisia murteita, jotka eivät vielä kuulu mandariinikiinan tai kiinan kielen standardikielen piiriin. Mutta koska Peking on Kiinan pääkaupunki sekä poliittinen, taloudellinen, kulttuurinen ja koulutuksellinen keskus, yhä useammat uudet Pekingin murteet on hyväksytty tai tullaan hyväksymään mandariinikiinaksi tai kiinan standardikieleksi. Muilla murteilla, kuten shanghainin, kantonin ja hakan murteilla, on vain vähän mahdollisuuksia päästä osaksi mandariinikiinaa tai kiinalaista standardikieltä tai tulla hyväksytyksi koko Kiinassa.
Seuraavat esimerkit ovat joitakin Pekingin murteita, joita ei ole vielä hyväksytty standardimandariiniksi. 倍儿: bèi'ér tarkoittaa 'hyvin paljon'; 拌蒜: bànsuàn tarkoittaa 'horjua'; 不吝: bùlìn tarkoittaa 'älä huolehdi'; 撮: cuò tarkoittaa 'syödä'; 出溜: chūliū tarkoittaa 'liukastua'; 大老爷儿们儿: dàlǎoyérmenr tarkoittaa 'miehiä';
Seuraavat esimerkit ovat joitakin Pekingin murteita, jotka on jo hyväksytty mandariiniksi viime vuosina. 二把刀: èrbǎdāo tarkoittaa 'ei kovin taitava'; 哥们儿: gēmenr tarkoittaa 'hyviä miespuolisia ystäviä'; 抠门儿: kōuménr tarkoittaa 'säästäväisyys'; 打小儿: dǎxiǎo'ér tarkoittaa 'lapsuudesta asti'.
Esimerkkejä
- 你好 nǐ hǎo -hello
- 你好吗？nǐ hǎo ma?-Kuinka voit?
- 我 wǒ-me, I
- 你 nǐ -you
- 您 nín -you (Käytetään vain kunnioituksesta)
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kiinan kieli
- Standardi kiina (kieli)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on mandariinikiina?
V: Mandariinikiina, joka tunnetaan myös nimellä Guānhuà, on Kiinan mantereella ja Taiwanissa hallinnon ja koulutuksen kieli. Se on yksi Kiinan viidestä suuresta alueellisesta kielestä.
Q: Missä kantoninkielistä kieltä käytetään useammin?
V: Kantoninkielistä kieltä käytetään useammin Hongkongissa ja Macaossa.
K: Kuinka moni ihminen maailmassa puhuu mandariinia?
V: Yli 800 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa puhuu mandariinikiinaa, mikä tekee siitä maailman eniten puhutun kielen.
K: Mitä murretta käytetään standardimandariinissa?
V: Standardimandariini käyttää Pekingin murteeseen perustuvaa murretta.
K: Mitä muita nimiä standardimandariinille on annettu?
V: Muita nimiä standardimandariinille ovat Putonghua (普通话/普通話), joka tarkoittaa "yleistä (puhuttua) kieltä", tai Hanyu (汉语/漢語), joka tarkoittaa "hanin kieltä". Esimerkiksi Malesiassa se tunnetaan nimellä Huayu (华语/華語). Taiwanissa se tunnetaan nimellä Guoyu (国语/國語), joka tarkoittaa "kansallista kieltä".
K: Onko näiden standardien välillä eroja?
V: Näiden standardien välillä on joitakin pieniä eroja.
K: Mitkä muut kielet ovat virallisia YK:ssa?
V: YK:n kuusi virallista kieltä ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, arabia ja mandariinikiina.
Etsiä