Mandariinikiina tai yksinkertaisesti mandariini (/ˈmændərɪn/ (
listen); yksinkertaistettu kiina: 官话; perinteinen kiina: 官話; pinyin: Guānhuà; kirjaimellisesti: "virkamiesten puhe") on Manner-Kiinan ja Taiwanin hallinto- ja opetuskieli, lukuun ottamatta Hongkongia ja Macaota, joissa paikallista kantoninkiinan murretta käytetään yleisemmin.
Mandariini on yksi Kiinan viidestä tärkeimmästä alueellisesta kielestä ja se on levinnyt laajemmalle kuin mikään muu kiinalainen kielimuoto: pohjoisesta maakunnasta aina lounaiseen Yunnanin maakuntaan saakka. Tällä laajalla alueella on runsaasti alueellista vaihtelua sanastossa, äänteissä ja intonaatiossa, joten esimerkiksi Pekingistä Yunnaniin muuttava henkilö ei välttämättä ymmärtäisi suoraan paikallista yunnanhua-murretta. Tästä syystä Kiinan kansallishallinto alkoi 1920-luvulta alkaen luoda yhteistä standardikieltä, joka perustuisi Pekingin murteeseen sekä laajimmin ymmärrettyihin muotoihin ja ääntämiseen.
Mandariini toimii käytännössä standardikielenä eli lingua francana monille eri kiinan murteita puhuville. Standardimandariinia kutsutaan usein termillä putonghua (普通话/普通話), joka tarkoittaa "yleistä (puhuttua) kieltä". Muita yleisiä nimiä ovat hanyu (汉语/漢語), "hanin kieli"; Malesiassa käytetty Huayu (华语/華語) ja Taiwanissa käytetty Guoyu (国语/國語), "kansallinen kieli". Näiden nimien alla olevissa standardeissa on pieniä eroja ääntämyksessä, sanastossa ja kirjoituskäytännöissä.
Lyhyt historiallinen tausta
Modernin standardimandariinin kehitys alkoi 1900-luvun alussa osana pyrkimyksiä yhdistää monimutkainen kielitilanne yhtenäiseksi kansalliseksi viestintävälineeksi. Vuonna 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan myötä putonghua otettiin laajasti käyttöön kouluissa, hallinnossa ja mediassa. Taiwanissa puolestaan standardin kehitys seurasi omia polkujaan, ja siellä säilytettiin pitkään perinteiset kirjoitusmerkit ja eri opetustavat.
Ääntäminen ja sävyt
Mandariinikiinassa ääntäminen perustuu tietyille tavuilla esiintyville äänneyhdistelmille ja sävyihin. Useimmissa standardimandariinin kuvauksissa erotetaan neljä pääsävytettä (aktiivinen nouseva, laskeva, korkea tai nouseva-lasku) sekä neutraali sävy, joka on lyhyt ja vaimea. Sävyillä on merkitystä sanojen merkityksen erottamisessa: sama konsonantti- ja vokaaliyhdistelmä voi tarkoittaa eri asioita eri sävyillä.
Kirjoitusjärjestelmä ja romanisaatio
Kiinan kirjoitus perustuu logografisiin merkkeihin (kiinalaiset merkit), joiden lukumäärä on suuri. Manner-Kiinassa käytetään pääosin yksinkertaistettuja merkkejä (yksinkertaistettu kiina), kun taas Taiwanissa ja Hongkongissa käytetään perinteisiä muotoja (perinteinen kiina). Romanisaatioksi laajin järjestelmä on pinyin, jonka avulla opitaan ääntämistä ja jonka avulla kirjoitetaan kiinaa latinalaisin kirjaimin etenkin Manner-Kiinassa; Taiwanissa on myös perinteinen äänneopetusjärjestelmä, Zhuyin (Bopomofo).
Kielioppi ja piirteet
Mandariinin kielioppi eroaa monista indoeurooppalaisista kielistä: siinä ei ole nominien sukuja eikä varsin laajaa taivutusta; sanajärjestys on pääsääntöisesti SVO (subjekti—verbi—objekti). Merkittävä piirre on määrityssanalajien eli luokitussanojen (tai "classifiers") käyttö, joita tarvitaan esimerkiksi yksikkömääräyksiä ilmaistaessa. Merkitys säilytetään myös monilla kontekstin ja sanajärjestyksen keinoilla.
Murret ja variaatiot
Mandariini muodostaa laajan murrealueen, jossa puhetavat poikkeavat toisistaan äänteellisesti ja sanastollisesti. Vaikka standardimandariini perustuu Pekingin murteeseen, se ei ole täysin sama kuin Pekingin paikallinen puhuntamuoto. Joissakin alueellisissa murteissa sävyt, vokaalijärjestelmät ja jopa sanasto voivat poiketa merkittävästi standardista.
Käyttöalueet ja merkitys
Mandariinia puhuu nykyisin yli 900 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti, mikä tekee siitä maailman eniten puhutuista kielistä silloin kun lasketaan sekä äidinkielenään että toisena kielenään puhujat. Suurin osa Suur-Kiinan alueelta muuttaneista ihmisistä puhuu nykyään mandariinia, vaikka menneinä vuosisatoina monet diasporayhteisöt käyttivät enemmän esimerkiksi kantonin tai taishanin murteita.
Mandariini on myös yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Muut ovat englanti, ranska, espanja, venäjä ja arabia. Lisäksi mandariini nähdään tärkeänä kansainvälisenä kielenä talouden, politiikan ja kulttuurin yhteyksissä.
Nykytilanne ja oppiminen
Mandariinia opetetaan laajasti sekä Kiinassa että ulkomailla. Manner-Kiinassa pinyin on keskeinen apuväline lukemaan oppimisessa ja tietokoneen tekstinsyötössä; Taiwanissa käytetään usein Zhuyinia. Kiinan kielen suosion kasvu kansainvälisessä koulutuksessa ja liiketoiminnassa on lisännyt myös mandariinin opiskelua vieraana kielenä.
Yhteenvetona: mandariinikiina on yhtenäinen standardikieli, joka yhdistää monia alueellisia muotoja ja toimii tärkeänä kommunikointivälineenä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä yhteyksissä. Vaikka se perustuu Pekingin murteeseen, sen rooli on ennen kaikkea neutraali ja yhteinen kielimuoto, jolla eri murteita puhuvat voivat ymmärtää toisiaan.
