Triodi

Miten sana syntyy

Sana "triodi" tulee sanaosista "tri" (kolme) + "ode" (tie, tie).

Miten se toimii

Kun katodi kuumenee, se luovuttaa sähköhiukkasia (elektroneja). Nämä elektronit siirtyvät sitten anodille. Näin syntyy sähköinen liike (virta), jota verkko ohjaa. Verkko "tarkistaa", kuinka monta elektronia pääsee läpi, ja "syö" ylimääräiset elektronit. Ristikon ansiosta triodia voidaan käyttää sähköisen määrän muuttajana (vahvistimena).

Ruutu voi myös nopeasti muuttaa läpi päästämiensä elektronien määrää, joten se voi olla myös osa oskillaattoria (aallonheittäjä) ja aallonottajaa (detektori).

Historia

Philipp Lenard loi "ruudukon" idean vuonna 1902 elektroninottolaitteen valmistamiseksi.

John Ambrose Fleming kehitti diodin (Flemingin venttiilin) vuonna 1904.

Lee De Forest ja Robert von Lieben loivat triodin vuonna 1908 alkuperäisestä Audion-diodista vuodelta 1906. Triodia käytetään vahvistimena (sähköinen määränmuuttaja). Nimi triodi syntyi, koska ihmisten piti tietää, millainen tyhjiöputki se on, eikä diodi, tetrodi tai pentodi.

Ihmiset halusivat puhua kaukana olevien ihmisten kanssa. He käyttivät puhumiseen triodeja, triodiradiovastaanottimia (aaltojen ottajia) ja triodiradiolähettimiä (aaltojen heittäjiä). Aluksi he lähettivät vain morsekoodeja, mutta paremmat triodit mahdollistivat myöhemmin radiopuhelun.

Triodilähettimet olivat niin hyviä, että ne korvasivat kristallilähettimet uusien kuuntelulaitteiden (kuulokkeiden) valmistuksessa.

Näin saatiin aikaan ensimmäinen tapa puhua kaukaa, ja radiolähetykset (radioaaltojen lähettäminen monille ihmisille) alkoivat noin vuonna 1920. Tämä paransi kaukopuhelimia.

Sitten ihmiset "Bell Telephone" -ryhmässä tekivät vielä parempia puhelimia, jotka pystyivät ottamaan vastaan aaltoja, jotka kulkivat noin 800 mailia. Kun he laittoivat ensimmäiset pitkät triodiaallonheittimet (Atlantin) valtamereen (mannertenväliseen puhelinlinjaan), ihmiset olivat hyvin onnellisia 3 vuotta sen jälkeen 25. tammikuuta 1915.

Toiset ihmiset laittoivat aallonheittimet luomuksiinsa ja tekivät erittäin hyviä asioita (televisio, kuulutusjärjestelmät, sähköiset fonografit ja puhuvat elokuvat).

Sitten alettiin laittaa lisää johtoja sisälle, neljästä johtimesta (Walter Schottkyn vuonna 1916 tekemä tetrodi) viiteen johtimeen (Gilles Holstin ja Bernandus Dominicus Hubertus Tellegenin vuonna 1926 tekemä pentodi).

Triodia käytettiin muissa laitteissa (radiot, televisiot ja äänentoistojärjestelmät), kunnes sen päihitti vuonna 1947 valmistettu superaallonheittäjä (transistori), joka päätti triodin ajan.

Nykyään triodeja käytetään aallonheittoon ja kuuman tekemiseen. Triodeja aletaan käyttää myös hyvissä sähköisissä ääni- ja musiikkikoneissa. Niitä käytetään myös hehkutuslaitteissa (tyhjiöloisteputkenäytöt, (VFD), ja hehkutuslaitteita on erityyppisiä, mutta kaikki käyttävät triodeja.

Mihin sitä voidaan käyttää

Radiot ja puhelimet ovat myös aaltojen vastaanottajia, joten niitä käytetään niissä. Se on kuitenkin liian suuri, joten vuodesta 1960 vuoteen 1969 transistori on enimmäkseen korvannut sen. Se on transistorin esi-isä. Sitä käytetään edelleen tyhjiöputkivahvistimissa.

Nykyään triodia käytetään edelleen iPodeissa ja radioissa sekä lämmittimissä, jotka lämmittävät ja ottavat aaltoja vastaan.