Tuatarat
Tuatara on matelija, joka näyttää liskolta. Ne ovat kuitenkin ainoa elossa oleva jäsen matelijoiden lahkosta, joka kukoisti 200 miljoonaa vuotta sitten.
Nykyään on olemassa vain Sphenodon-suku ja kaksi Tuatara-lajia. Molemmat lajit ovat endeemisiä Uudessa-Seelannissa (elävät vain siellä). Liskot ja käärmeet ovat tuataran lähimpiä eläviä sukulaisia.
Tuatara on vihreänruskea, ja sen pituus on jopa 80 cm päästä hännän päähän. Niillä on selässä piikkinen selkäkilpi, johon maori-sana tuatara viittaa. Uroksilla harja on voimakkaampi. Tuatarat ovat monin tavoin erityisiä. Yksi niistä on niiden hampaiden kuviointi. Niillä on kaksi hammasriviä yläleuassa, jotka ovat päällekkäin yhden hammasrivin kanssa alaleuassa. Tämä on ainutlaatuista elävien lajien joukossa.
Sphenodonin luuranko
Aistielimet
Kolmas 'silmä'
Tuatara on epätavallinen myös siksi, että sillä on kolmas "silmä". Niillä on kaksi normaalia silmää. Kolmas silmä on niiden pään päällä, niiden muiden silmien välissä. Se ei näe kuten tavallinen silmä. Parietaalisilmä, kuten sitä kutsutaan, näkyy vain poikasilla. Niillä on läpikuultava läiskä kallon keskellä ylhäällä. Neljän tai kuuden kuukauden kuluttua se peittyy läpinäkymättömillä suomuilla ja pigmentillä.
Parietaalisilmän toimintaa ei tunneta, mutta se voi olla hyödyllinen ultraviolettisäteiden absorboimisessa D-vitamiinin valmistamiseksi. Se voi tehdä myös muita asioita. Kaikista elävistä nelijalkaisista parietaalisilmä on ilmeisin tässä eläimessä. Parietaalisilmä on osa käpylisäkejärjestelmää. Eläimen käpyrauhanen erittää melatoniinia öisin. Jotkut salamanterit käyttävät käpylisäkkeensä havaitsemaan polarisoitunutta valoa, mikä auttaa navigoinnissa. Toisin kuin liskoilla, niillä ei ole tärykalvoja tai ulkoista uroksen sukupuolielintä.
Kuuleminen
Tuataroilla ei ole korvia, mutta ne kuulevat. Niiden luustossa (luissa) on useita ainutlaatuisia piirteitä, joista osa on yhteisiä kalojen kanssa.
Uhanalaiset lajit
Tuatara on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi vuodesta 1895 lähtien. Toinen laji, S. guntheri, löydettiin vasta vuonna 1989.
Tuataraa, kuten monia Uuden-Seelannin alkuperäisiä eläimiä, uhkaavat elinympäristön häviäminen ja alueelle tuotu polynesialainen rotta Rattus exulans. Ne olivat kuolleet sukupuuttoon mantereelta, ja jäljellä olevat populaatiot olivat rajoittuneet 32 saarelle, kunnes ne vapautettiin ensimmäisen kerran mantereella sijaitsevaan, tiukasti aidattuun ja valvottuun Karori Wildlife Sanctuary -suojelualueeseen vuonna 2005.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat tuatarat?
V: Tuatarat ovat matelijoita, jotka muistuttavat liskoja.
K: Mikä Tuatarassa on ainutlaatuista?
V: Tuataralla on yläleuassaan kaksi hammasriviä, jotka ovat päällekkäin yhden hammasrivin kanssa alaleuassa, mikä on kuvio, jota ei ole muilla elävillä lajeilla.
K: Kuinka monta Tuatara-lajia on olemassa?
V: Tuataralajeja on kaksi.
K: Missä Tuatara elää?
V: Tuatara on Uuden-Seelannin endeeminen laji, mikä tarkoittaa, että se elää vain Uudessa-Seelannissa.
K: Mitkä ovat Tuataran lähimmät elävät sukulaiset?
V: Tuataran lähimmät elävät sukulaiset ovat liskoja ja käärmeitä.
K: Mitä merkitystä on Tuataran piikkihelmalla?
V: Tuataran selässä oleva piikkinen selkäosa on se, mihin maori-sana "Tuatara" viittaa. Se on selvempi uroksilla.
Kysymys: Milloin Tuatara-matelijalaji kukoisti?
V: Tuatara-matelijalaji kukoisti noin 200 miljoonaa vuotta sitten.
