Ukrainan kieli: historia, kirjoitus ja yli 50 miljoonaa puhujaa

Tutustu Ukrainan kieleen: sen historiaan, kyrilliseen kirjoitukseen ja yli 50 miljoonaan puhujaan — kieli, joka muokkaa identiteettiä ja kulttuuria.

Ukrainan kieli (ukrainaksi українська (мова), translitterointi: ukrajins'ka mova) on itäslaavilainen kieli. Tämä kieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen.

Ukrainan kieli on toiseksi puhutuin slaavilainen kieli. Se on Ukrainan virallinen kieli. Ukrainassa on 37 miljoonaa puhujaa. Suurin osa heistä on äidinkielisiä puhujia. Koko maailmassa puhujia on yli 50 miljoonaa.

Ukrainan kieli kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin.

Jotkin sanat ovat samankaltaisia kuin puolan kielessä.

Historia lyhyesti

Ukrainan kieli polveutuu muinaisesta itäslaavilaisesta kielestä (Old East Slavic), jota puhuttiin Kievan Rus' -valtakunnassa keskiajalla. Vuosien saatossa kieli kehittyi omaksi murteekseen ja kirjalliseksi kielekseen, jota vaikutti erityisesti kirkkoslaavi, sekä poliittiset ja kulttuuriset kosketuspinnat Puolan, Liettuan ja Venäjän kanssa. Modernin ukrainankielen standardointi alkoi 1800-luvulla; merkittäviä vaikuttajia olivat kirjailijat ja kielitieteilijät kuten Ivan Kotljarevsky ja myöhemmin Panteleimon Kulish sekä runoilija Taras Shevchenko, jotka edistivät kansallista kirjallista kieltä.

Kirjoitusjärjestelmä ja ortografia

Ukrainan kieli käyttää nykyään kyrillistä aakkostoa. Modernissa ukrainalaisessa aakkostossa on 33 kirjainta, ja siinä on muutamia kirjaimia, jotka erottavat ukrainan venäjästä ja muista slaavilaisista kielistä, muun muassa Ґ ґ, Є є, І і ja Ї ї. Ukrainalainen ortografia on kehittynyt eri vaiheiden kautta; merkittäviä uudistuksia tehtiin 20. vuosisadalla ja sitä tarkistettiin uudelleen muun muassa 1990-luvulla ja vuodelta 2019 peräisin olevissa korjauksissa. Ortografian tavoitteena on yhtenäistää kirjallinen kieli ja heijastaa puhuttua kieltä mahdollisimman johdonmukaisesti.

Äänne- ja kielioppipiirteitä

Ukrainan äännejärjestelmä sisältää selkeän eron vokaalien ja konsonanttien välillä, ja kielen intonaatio ja tavurakenne poikkeavat sekä venäjästä että puolasta. Ukrainan kielessä esiintyy vokalisointia ja pehmennystä (palatalisaatiota), ja paino on usein liikkuva, eli sanan painopiste voi vaihdella taivutuksen mukaan.

Kielessä on kolme sukua (maskuliini, feminiini, neutri), sekä taivutukset kaikissa seitsemässä sijamuodossa: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali, lokatiivi ja vokatiivi. Verbeillä on aspektijärjestelmä (perfektiivinen vs. imperfektiivinen), aikamuotoja ja tapoja, ja sanajärjestys on suhteellisen vapaa mutta perusrakenne on SVO (subjekti–verbi–objekti).

Diminutiivien ja monien ilmauksien käyttö on yleistä, ja kielessä on runsaasti vivahteikasta sanastoa tunne- ja suhdeilmaisuihin.

Murteet ja standardikieli

Ukrainassa on useita murteellisia ryhmiä, yleisimmin jaettuina pohjoisiin, eteläisiin ja länsi-itäisiin (tai läntisiin, keskisiin ja kaakkoisiin) murteisiin. Standardiukrainan perustana pidetään keskislaavilaisten alueiden puhetapoja, erityisesti Kiovan ja Poltavan ympäristön muotoja. Paikalliset murteet voivat poiketa huomattavasti sanastoltaan, ääntämykseltään ja kieliopillisilta piirteiltään.

Suhteet muihin kieliin

Ukraina kuuluu itäslaavilaiseen ryhmään ja on lähimpänä valkovenäjää ja venäjää. Molemminsuuntainen ymmärrettävyys venäjän ja valkovenäjän kanssa on osittainen: puhuttujen muotojen välillä on sekä yhteneväisyyksiä että eroja, jotka voivat vaihdella puhujan kielitaidon ja murteen mukaan. Lisäksi ukrainassa on paljon vaikutteita puolasta, erityisesti läntisillä alueilla, sekä lainasanoja turkkilaisista kielistä, saksasta, ranskasta ja viime aikoina englannista.

Puhujamäärä ja levinneisyys

Arviot puhujamääristä vaihtelevat käytetyn laskutavan ja määritelmän mukaan. Edellä esitetty luku "Ukrainassa on 37 miljoonaa puhujaa" tarkoittaa yleensä ukrainan puhujia tai ukrainankielisiä ihmisiä maassa. Koko maailmassa puhujia arvioidaan olevan yli 50 miljoonaa, kun lasketaan mukaan laajat siirtolais- ja diasporayhteisöt, erityisesti Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Argentiinassa, Puolassa ja muissa Euroopan maissa.

Kielen asema ja nykytilanne

Ukrainasta tuli itsenäinen valtion kieli Ukrainan itsenäistyttyä 1991, ja sen virallinen asema on vahvistettu perustuslaissa ja muissa laeissa. Kielen käyttö julkisessa hallinnossa, kouluissa ja mediassa on kasvanut viime vuosikymmeninä, vaikka alueelliset erot ja kaksikielisyys (ukraina–venäjä) säilyvät joillain alueilla. Kieleen liittyvät keskustelut ovat usein myös poliittisia, ja kielen edistäminen on keskeinen osa kansallista identiteettiä.

Kirjallisuus ja kulttuuri

Ukrainalainen kirjallisuus on rikas ja pitkään jatkunut traditio, johon kuuluvat niin kansanrunous kuin modernit proosan ja runouden muotokielet. Tärkeitä nimiä ovat esimerkiksi Taras Shevchenko, Lesja Ukrainan, Ivan Franko ja monet muut, jotka ovat vaikuttaneet kielen kehitykseen ja kansalliseen itseymmärrykseen.

Yhteenveto

Ukrainan kieli on itäslaavilainen, historiallisesti ja kulttuurisesti rikas kieli, jolla on oma ainutlaatuinen kirjoitusjärjestelmänsä ja kielioppinsa. Sen puhujamäärä tekee siitä yhden slaavilaisten kielten merkittävimmistä, ja se on tärkeä osa Ukrainan kansallista identiteettiä sekä laajaa diasporayhteisöä ympäri maailmaa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mistä kielestä keskustellaan?

K: Mihin sukuun ukrainan kieli kuuluu?

Q: Kuinka monta ukrainan kielen äidinkielistä puhujaa on?

K: Kuinka monta ihmistä puhuu ukrainaa maailmanlaajuisesti?

K: Millä aakkosilla ukrainan kieltä kirjoitetaan?

K: Onko puolan ja ukrainan kielillä yhtäläisyyksiä?

Hae kirjaimella