Indoeurooppalaiset kielet — maailman suurin kieliperhe ja sen historia
Indoeurooppalaiset kielet: maailman suurin kieliperhe — sen alkuperä, historia ja globaalit vaikutukset. Tutustu 2,7 miljardin puhujan kielelliseen perintöön.
Indoeurooppalaiset kielet ovat maailman suurin kieliperhe.
Kielitieteilijät uskovat, että ne kaikki ovat peräisin yhdestä ainoasta kielestä, proto-indoeurooppalaisesta kielestä, jota puhuttiin alun perin jossain Euraasiassa. Niitä puhutaan nykyään kaikkialla maailmassa.
Indoeurooppalaiset kielet ovat useiden satojen sukulaiskielten ja murteiden muodostama kieliperhe, johon kuuluvat useimmat Euroopan, Iranin ylängön ja Etelä-Aasian tärkeimmät kielet. Jotkut kielitieteilijät uskovat myös, että Pohjois-Japanin ainu-kieli on (kaukana) sukua indoeurooppalaisille kielille.
Historiallisesti tämä kieliperhe oli tärkeä myös Anatoliassa ja Keski-Aasiassa.
Varhaisin indoeurooppalainen kirjoitus on peräisin pronssikaudelta anatolialaisesta ja mykeneläisestä kreikasta. Indoeurooppalaisen kielen alkuperä on maanviljelyn keksimisen jälkeen, sillä jotkut proto-indoeurooppalaiset sanat ovat maanviljelys-sanoja.
Vaikka siinä on vähemmän eri kieliä kuin joissakin muissa kieliperheissä, sillä on eniten äidinkielisiä puhujia, noin 2,7 miljardia.
Niistä 20 kielestä, joilla on eniten puhujia, 12 on indoeurooppalaisia: englanti, espanja, hindi, portugali, bengali, venäjä, saksa, Sindhi, punjabi, marathi, ranska ja urdu.
YK:n kuudesta virallisesta kielestä neljä on indoeurooppalaisia: englanti, espanja, ranska ja venäjä.
Päähaarat ja esimerkkejä
Indoeurooppalainen kieliperhe jakautuu useisiin selvästi erotettaviin haaroihin. Tärkeitä nykyisiä ja historiallisia haaroja ovat muun muassa:
- Indoiranilaiset kielet (esim. hindi, urdu, bengali, persia/kurdi/paštua): laaja levinneisyys Etelä- ja Länsi-Aasiassa.
- Romaaniset (italiilaiset) kielet (esim. ranska, espanja, portugali, italia): kehittyivät latinan murteista Rooman valtakunnassa.
- Saksa- ja englanninkielinen germaaninen haara (esim. saksa, englanti, ruotsi): Pohjois-Euroopassa ja nykyisin maailmanlaajuisesti merkittävä.
- Slaviset kielet (esim. venäjä, puola, tšekki): Itä- ja Keski-Euroopassa.
- Baltialaiset kielet (esim. liettua, latvia): säilyttäneet vanhoja rakenteita, joilla on kielitieteellistä arvoa.
- Kreikka ja Armenia: omia haarojaan, joilla pitkä kirjallinen perinne.
- Kelttiläiset kielet (esim. irlanti, kymri): aikaisemmin koko Länsi-Euroopassa laajalti levinneitä.
- Anatolialaiset ja tokoarilaiset kielet: historiallisesti tärkeitä mutta nykyään suurimmaksi osaksi kuolleita (esim. hittiitti, tokoari).
- Albaanin kieli: erillinen haara, jolla on omia erikoispiirteitä.
Proto-indoeurooppalainen ja sen tutkimus
Proto-indoeurooppalaista (PIE) ei tunneta suoraan kirjallisista lähteistä, vaan se on rekonstruoitu vertailevan kielitieteen menetelmin. Rekonstruktio perustuu yhteisiin sanoihin, äännejärjestelmiin ja kielioppiominaisuuksiin eri indoeurooppalaisissa kielissä. Tärkeitä piirteitä ja tutkimuskohteita ovat:
- Taivutusjärjestelmä: PIE oli vahvasti taipuisa kieli: nominit ja verbit muuttuivat sijamuotojen ja aikamuotojen mukaan.
- Ablauti: vokaalin vaihtelu (esim. englannin sing–sang–sung) on perua PIE:n äännejärjestelmästä.
- Konsonanttihistoria: äänteiden muuttumista (esim. Grimmin laki germaanisissa kielissä) tutkitaan vertailemalla sukukieliä.
- Laryngaaliteoria: teoria PIE:n laryngaaleista, jonka vahvistusta löytyy mm. anatolialaisista kielimuodoista.
- Sanasto: rekonstruoidut perussanat, kuten *méh₂tēr (äiti), *ph₂tḗr (isä), *h₁n̥gʷnis (tuli) ja numerot, antavat vihjeitä kulttuurista ja ympäristöstä.
Alkuperä ja levittäytyminen
PIE:n syntypaikasta on ollut useita hypoteeseja. Kaksi keskeistä ovat:
- Kurgan-hypoteesi: sijoittaa PIE:n Pontokaspian steppialueelle (n. 4000–3000 eaa.). Tässä mallissa indoeurooppalaisten kielten leviäminen liittyy nomadiväestöjen liikkeisiin ja hevosten sekä vankkureiden käytön leviämiseen.
- Anatolialainen maataloushypoteesi: ehdottaa varhaisempaa leviämistä maanviljelyn mukana länteen Anatolian kautta.
Uudempi arkeologinen ja populaatiogenetiikan tutkimus (antiikin DNA) tukee osin steppe-lähestymistapaa erityisesti Euroopan ja Etelä-Aasian indoeurooppalaisten kielten leviämisessä, mutta keskustelu jatkuu ja yksityiskohdat vaihtelevat haaraan ja alueeseen nähden.
Varhaisimmat kirjalliset jäljet
Indoeurooppalaisten kielten varhaisimmat kirjalliset lähteet tulevat muun muassa anatolialaisista teksteistä (esim. hittiittien nuolenpääkirjoitukset) ja mykeneläisestä Lineaarib-kirjoituksesta, joka tallentaa muinaista kreikkaa. Myöhempiä varhaisia tekstejä ovat vedalaiset tekstit Intiassa ja varhaiset indoiranilaiset sekä latinan ja kreikan varhaiset dokumentit. Nämä lähteet auttavat vertailemaan ja ajoittamaan muinaisia piirteitä.
Kielen rakenne ja ominaisuudet
Usein mainittavia indoeurooppalaisia rakenteellisia piirteitä ovat:
- laaja sijajärjestelmä (useissa varhaisissa kielissä useita sijamuotoja),
- rikas verbitaivutus (persoonat, aikamuodot, modus),
- taivutusjärjestelmän yksiköllisyys (substantiivit, adjektiivit, pronominit),
- monissa kielissä sanajärjestys on kehittynyt vapaammasta ennen enemmän järjestäytyneeksi (esim. VSO, SOV tai SVO-vaihtelut historiallisesti).
Leviäminen, kolonialismi ja nykyinen asema
Monien indoeurooppalaisten kielten nykyinen maailmanlaajuinen asema liittyy historiallisten kansainvaellusten, imperiumien ja kolonialismin vaikutukseen. Esimerkiksi englannin ja espanjan leviäminen Amsterdamin, Lontoon ja Madridin kautta, portugalin levitys merireittien ja siirtomaiden avulla sekä venäjän alueellinen vaikutus ovat esimerkkejä siitä, miten kieliä on levinnyt oman etäisyyden ulkopuolelle. Tämä on osaltaan syy siihen, että monilla indoeurooppalaisilla kielillä on valtava määrä puhujia ja globaali kulttuurinen vaikutus.
Kielten nykytilanne ja säilyminen
Joidenkin haarojen kieliä pidetään uhanalaisina tai ne ovat jo kuolleet (esim. useat anatolialaiset ja tokoarilaiset kielet). Toisaalta monet indoeurooppalaiset kielet kehittyvät nopeasti, luovat uusia lainasanoja ja muuttuvat kontaktien seurauksena. Kielten dokumentointi, revitalisointi ja vertaileva tutkimus ovat tärkeitä sekä historiallisesti että kielipolitiikan kannalta.
Miksi indoeurooppalaiset kielet ovat tärkeitä kielitieteessä?
Indoeurooppalaisten kielten laaja ja hyvin dokumentoitu aineisto tekee niistä keskeisen kohteen kielitieteelliselle tutkimukselle. Vertaileva kielitiede, historiallisen kielentutkimuksen menetelmät, äännehistoria ja rekonstruktio ovat suurelta osin kehittyneet juuri tämän kieliperheen tutkimuksesta. Lisäksi indoeurooppalaisten kielten tutkimus avaa näkymiä ihmisten menneisiin liikkeitä, kulttuureita ja kielellisiä yhteyksiä Euroopan, Lähi-idän ja Aasian välillä.
Yhteenvetona: indoeurooppalaiset kielet muodostavat laajan, monimuotoisen ja maailmanlaajuisesti merkittävän kieliperheen. Niiden historia kattaa vuosituhansia, ja niiden tutkimus yhdistää kielitieteen, arkeologian ja geneettisen tutkimuksen antamaa tietoa ihmisten menneisyydestä ja kulttuurien vuorovaikutuksesta.
Indoeurooppalaiset kielet Euroopassa
Tärkeimmät kieliryhmät
Nämä ovat tärkeimmät indoeurooppalaiset kieliryhmät:
- Albanian
- Anatolialainen: Luwian; Hittiläinen
- Armenian
- Baltoslaavilainen
- kelttiläiset (kuten irlantilaiset ja walesilaiset).
- germaaniset (kuten englanti, saksa ja ruotsi).
- kreikka (ja nykykreikka)
- Indo-Iranialainen
- Indoarjalaiset kielet (indian kielet)
- Iranilainen
- latina ja romaaniset kielet (kuten ranska, italia ja romania).
Useimmissa indoeurooppalaisissa kielissä käytetään latinalaista kirjoitusasua, mutta joissakin kielissä käytetään devanagari-, kyrillisiä tai arabialaisia kirjoitusasuja.
Indoeurooppalainen kieliperhe. Klikkaa nähdäksesi yksityiskohdat.
Yhteenveto
Puhujien määrä on saatu tilastoista tai arvioista (2019), ja ne on pyöristetty:
| Numero | Haara | Kielet | Äidinkieliset puhujat | Tärkeimmät kirjoitusjärjestelmät | Viite |
| 1 | Albanian kieli | 4 | 7,500,000 | ||
| 2 | Armenian kieli | 2 | 7,000,000 | ||
| 3 | 25 | 270,000,000 | kyrillinen, latina | ||
| 4 | 6 | 1,000,000 | |||
| 5 | germaaniset kielet | 47 | 550,000,000 | ||
| 6 | Helleenien kielet | 6 | 15,000,000 | ||
| 7 | 314 | 1,650,000,000 | Devanagari, Perso-Arabic | ||
| 8 | Italialaiset kielet | 44 | 800,000,000 | ||
| Yhteensä | Indoeurooppalaiset kielet | 448 | 3,300,000,000 | - – |
Indoeurooppalaisen kielitieteen historia
Eurooppalaiset Intian-vierailijat alkoivat esittää ehdotuksia Intian ja Euroopan kielten yhtäläisyyksistä 1500-luvulla. Vuonna 1583 Thomas Stephens S.J., englantilainen jesuiittalähetyssaarnaaja Goassa, Intiassa, huomasi intialaisten kielten yhtäläisyyksiä kreikan ja latinan kanssa ja sisällytti ne kirjeeseen veljelleen, mutta se julkaistiin vasta 1900-luvulla.
Ensimmäinen sanskritin kieli mainitaan Filippo Sassettin kirjoituksessa. Hän syntyi Firenzessä, Italiassa, vuonna 1540, ja hän oli kauppias, joka oli ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka opiskelivat sanskritia. Kirjoittaessaan vuonna 1585 hän huomasi joitakin sanskritin ja italian sanojen yhtäläisyyksiä, kuten devaḥ/dio "Jumala", sarpaḥ/serpe "käärme", sapta/sette "seitsemän", aṣṭa/otto "kahdeksan", nava/nove "yhdeksän"). Kumpikaan havainto ei kuitenkaan johtanut tieteelliseen jatkotutkimukseen.
Vuonna 1647 hollantilainen kielitieteilijä ja tutkija Marcus Zuerius van Boxhorn havaitsi indoeurooppalaisten kielten samankaltaisuuden ja oletti, että ne ovat peräisin yhteisestä alkukielestä. Hän sisällytti hypoteesiinsa hollannin, kreikan, latinan, persian ja saksan kielet, ja myöhemmin hän lisäsi niihin slaavilaiset, kelttiläiset ja balttilaiset kielet. Hänen ehdotuksensa eivät kuitenkaan tulleet laajalti tunnetuiksi eivätkä ne kannustaneet lisätutkimuksiin.
Gaston Coeurdoux ja muut olivat tehneet samankaltaisia havaintoja. Coeurdoux teki 1760-luvun lopulla perusteellisen vertailun sanskritin, latinan ja kreikan konjugaatioista ja esitti näin kielten välisen yhteyden. Vastaavasti Mihail Lomonosov vertaili maailman eri kieliryhmiä, kuten slaavilaisia, balttilaisia, iranilaisia, suomalaisia, kiinalaisia, hottentottilaisia ja muita.
Hypoteesi nousi uudelleen esiin vuonna 1786, 20 vuotta Coeurdoux'n jälkeen, kun Sir William Jones luennoi ensimmäisen kerran kolmen vanhimman tunnetun kielen hämmästyttävistä yhtäläisyyksistä: latinan, kreikan ja sanskritin välillä. Myöhemmin hän lisäsi alustavasti goottilaisen, kelttiläisen ja vanhan persian kielen, mutta teki luokittelussaan joitakin virheitä ja puutteita.
Vuonna 1813 Thomas Young käytti ensimmäisenä termiä indoeurooppalainen. Siitä tuli tieteellinen vakiotermi paitsi Saksassa Franz Boppin Comparative Grammar -teoksen kautta. Vuosina 1833-1852 ilmestynyt teos oli indoeurooppalaisen tutkimuksen lähtökohta akateemisena tieteenalana.
Joidenkin 1900-luvun tutkijoiden mielestä indoeurooppalaiset kielet alkoivat Armeniasta tai Intiasta, mutta useimmat ovat sitä mieltä, että ne alkoivat Itä-Euroopasta tai Anatoliasta. Viimeaikaiset uudemmat tutkimukset tukevat alkuperää Pohjois-Iranissa ja Armeniassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä kieliperhettä puhutaan eniten maailmassa?
A: Indoeurooppalaiset kielet ovat maailman puhutuin kieliperhe.
K: Missä proto-indoeurooppalaista puhuttiin alun perin?
A: Kielentutkijat uskovat, että proto-indoeurooppalaista puhuttiin alun perin jossain Euraasiassa.
K: Mitkä ovat joitakin tähän kieliperheeseen kuuluvia tärkeimpiä kieliä ja murteita?
V: Indoeurooppalaiset kielet ovat useiden satojen toisiinsa liittyvien kielten ja murteiden muodostama kieliperhe, johon kuuluvat useimmat Euroopan, Iranin ylängön ja Etelä-Aasian tärkeimmät kielet. Historiallisesti se on ollut tärkeä myös Anatoliassa ja Keski-Aasiassa.
Kysymys: Milloin kirjoitusta esiintyi ensimmäisen kerran tässä kieliperheessä?
V: Varhaisimmat tunnetut tämän kieliperheen kirjoitukset ovat pronssikaudelta anatolialaisessa ja mykeneläisessä kreikassa.
K: Minkä uskotaan olevan proto-indoeurooppalaisen kielen alkuperä?
V: Proto-indoeurooppalaisen uskotaan syntyneen maanviljelyn keksimisen jälkeen, koska osa sen sanoista liittyy maanviljelyyn.
K: Kuinka monta äidinkielistä puhujaa tällä kieliperheellä on?
V: Tällä kieliperheellä on noin 2,7 miljardia äidinkielistä puhujaa.
K: Mitkä neljä kuudesta YK:n virallisesta kielestä ovat indoeurooppalaisia?
V: YK:n kuudesta virallisesta kielestä neljä on indoeurooppalaisia: englanti, espanja, ranska ja venäjä.
Etsiä