YK:n vuoden 1947 Palestiinan jakosuunnitelma: tausta ja seuraukset
Syväluotaava analyysi YK:n vuoden 1947 Palestiinan jakosuunnitelman taustoista, päätöksistä ja seurauksista — jakautuminen, Jerusalem ja sodan vaikutukset nykypäivän konflikteihin.
Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan jakosuunnitelma eli YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelma oli suunnitelma jakaa entinen Britannian siirtomaa Palestiinan mandaattivaltio kahdeksi eri maaksi. Se olisi jaettu kuuteen eri alueeseen, joista kolme olisi kuulunut palestiinalaisille ja kolme israelilaisille, ja Jerusalem olisi ollut molempien maiden yhteinen kansainvälinen kaupunki. Israelilaiset hyväksyivät suunnitelman, mutta palestiinalaiset hylkäsivät sen. Suunnitelmaa ei koskaan toteutettu, mikä johti vuosien 1947-1949 Palestiinan sotaan.
Tausta
Toisen maailmansodan jälkeen Britannia ilmoitti luopuvansa hallinnostaan Palestiinassa. Kysymys alueen tulevaisuudesta siirtyi Yhdistyneille kansakunnille. Alueella asui sekä juutalaisia että arabeja, ja molemmilla yhteisöillä oli nationalistisia pyrkimyksiä. YK:n komitea laati suunnitelman, jonka tarkoituksena oli ratkaista alueen poliittinen asema ja vähentää väkivaltaa siirtämällä päätös kansainvälisen elimen käsiteltäväksi.
Mitä jakosuunnitelma ehdotti?
Suunnitelma, joka tunnetaan myös nimellä YK:n jakosuunnitelma (General Assembly Resolution 181), ehdotti Palestiinan alueen jakamista kahdeksi itsenäiseksi valtioksi — juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi — sekä erilliseksi kansainväliseksi alueeksi Jerusalemia varten. Suunnitelma sisälsi myös ehdotuksia taloudellisesta unionista, vähemmistöjen oikeuksien suojelusta sekä hallinnollisista järjestelyistä. Kartta olisi jakanut alueen useisiin erillisiin alueisiin eikä muodostanut yhtenäisiä, yhtenäisiä valtionkuntia molemmille osapuolille.
Äänestys ja reaktiot
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi jakosuunnitelman loppuvuodesta 1947. Juutalaisten johtajat ja useat sionistiset organisaatiot hyväksyivät päätöksen, koska se antoi heille mahdollisuuden muodostaa itsenäisen valtion. Arabien johtajat Palestiinassa ja useat arabivaltiot hylkäsivät suunnitelman, katsoen sen epäoikeudenmukaiseksi ja kansallisia oikeuksia loukkaavaksi. Arabien vastustukseen vaikutti myös se, että jakosuunnitelma olisi antanut juutalaisvaltiolle huomattavan osan maasta suhteessa tuon hetken väestö- ja maankäyttösuhteisiin.
Välittömät seuraukset
Suunnitelman hyväksymisen jälkeen alueella puhkesi nopeasti aseellisia yhteenottoja juutalaisen ja arabiyhteisön välillä. Britit vetäytyivät ja 1948 juutalaiset johtajat julistivat Israelin itsenäisyyden. Tätä seurannut laajamittainen sota Arabivaltoja vastaan ja paikallisia yhteenottoja aiheutti suuren väestönsiirtymän: satojatuhansia palestiinalaisia pakeni tai karkotettiin kodeistaan — tapahtumaa kutsutaan palestiinalaisten keskuudessa nimellä Nakba (katastrofi).
Pitkän aikavälin seuraukset
- Valtioiden synty ja rajoitukset: Israelin valtion synty ja siihen liittyneet sotilaalliset seuraukset muovasivat alueen poliittista karttaa. Vuoden 1949 aseleporajat (Green Line) jätettiin monin paikoin voimaan, ja käynnissä olevat kiistat rajoista jatkuivat.
- Alueiden hallinta: Gazan alue joutui Egyptin hallintaan ja Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin alueet liitettiin Jordaniaan 1948–49 sodan jälkeen, kunnes tilanne muuttui uudelleen 1967 sodan seurauksena.
- Pakolaiskysymys: Suuri määrä palestiinalaispakolaisia asettui leireihin lähiympäristöön ja heidän oikeutensa sekä paluu- ja korvauskysymykset ovat olleet keskeinen kiistanaihe vuosikymmeniä. Tästä syystä perustettiin muun muassa YK:n palestiinalaispakolaisten avustusvirasto (UNRWA).
- Oikeudellinen ja poliittinen perintö: Vaikka YK:n jakosuunnitelma ei toteutunut sellaisenaan, se on jäänyt kansainväliseen keskusteluun eräänlaiseksi vertailukohdaksi kahden valtion ratkaisulle. Sekä kannattajat että vastustajat viittaavat siihen eri tavoin perustellessaan näkemyksiään.
- Jerusalemin asema: Suunniteltu Jerusalemin kansainvälinen asema ei toteutunut. Kaupunki on myöhemmin ollut yksi vaikeimmista neuvottelukohdista osapuolten välillä.
Perintö ja nykypäivä
YK:n vuoden 1947 jakosuunnitelma on edelleen keskeinen historiallinen tapahtuma, joka vaikuttaa yhä Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin. Se selittää monia nykyisiä kiistoja rajoista, pakolaisuudesta ja Jerusalemin asemasta. Useissa rauhanaloitteissa on käytetty jakosuunnitelmaa lähtökohtana tai vertailukohtana, mutta rauhan saavuttaminen edellyttää edelleen vaikeiden poliittisten, turvallisuuteen ja oikeuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemista.
Jakosuunnitelman tulkinnat ja arviot vaihtelevat: osa pitää sitä historiallisesti mahdollisena ratkaisuna, jota ei uskallettu toteuttaa, kun taas toiset näkevät sen epäreiluna ja kolonialismin perintöön liittyvänä ratkaisuna, joka ei huomioinut alueen alkuperäisväestön oikeuksia riittävästi. Molemmissa näkökannoissa on vaikuttanut se, että suunnitelmaa seurannut väkivalta ratkaisi osin käytännön tilanteen pitkiksi ajoiksi.
Etsiä