Vauxhall Gardens — Lontoon historiallinen huvipuutarha (1600–1859)

Tutustu Vauxhall Gardensin kiehtovaan historiaan: Lontoon suosittu huvipuutarha 1600–1859, juhlien, sotanäytösten ja kulttuurin keskuksena — tarina, joka muuttui kaupungiksi.

Vauxhall Gardens /vɒks'ɔːl/ oli suosittu huvipuutarha Etelä-Lontoon Vauxhallin alueella, yksi Lontoon johtavista julkisista viihdepaikoista Englannissa 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin. Alue oli tunnettu ilta- ja kesäviihteestä: musiikista, kulkueista, ilotulituksista, naamiohuveista ja koristeellisesta valaistuksesta, joka teki siitä erityisesti iltaisin ihmisiä vetävän nähtävyyden.

Historia ja kehitys

Puutarhan alkujuuret ulottuvat 1600-luvulle. 1700-luvulla paikka kehittyi nykyiseen muotoonsa ja vakiintui nimellä Vauxhall Gardens, kun sitä alettiin järjestelmällisesti kehittää yleisön viihdepaikaksi. Erityisen merkittävä omistaja oli Jonathan Tyers, joka osti puutarhan 1730-luvulla ja laajensi ohjelmistoa sekä paransi valaistusta ja arkkitehtonisia näyttämöitä. Puisto tarjosi järjestettyjä konsertteja, orkesteriesityksiä, tanssia, teatteripalatseja, näyttäviä patsaita ja paviljonkeja sekä ravintola- ja illallistiloja.

Ohjelma ja tunnelma

Vauxhallin vetonauloihin kuuluivat muun muassa:

• iltaisin paljastuvat lukuisat lamput ja valaistukset, jotka loivat romanttisen ja juhlavan ilmapiirin;
• orchestra- ja konserttiesitykset sekä laulajat ja soittajat;
• naamiohumut ja teemajuhlat, joissa yleisö viihtyi promenaadeissa ja paviljonkien ympärillä;
• ilotulitukset ja sotilaalliset paraatit tai historialliset esitykset; tunnettu esimerkki on vuoden 1817 uudelleen-näytelmä, jossa Waterloon taistelu esitettiin uudelleen noin 1 000 sotilaan voimin.

Yhteiskunnallinen merkitys

Vauxhall Gardens oli poikkeuksellinen siksi, että se houkutteli kaikenlaisia ihmisiä eri sosiaaliluokista — aristokratiaa, porvaristoa ja työväestöä — ja toimi kohtaamispaikkana, jossa trendit, muoti ja ideat levisivät. Puutarha vaikutti myös populaarikulttuuriin: sitä käytiin ihailemassa, ja se esiintyy aikalaisten tarinoissa, kuvissa ja kaunokirjallisuudessa.

Lopetus ja perintö

Vauxhall Gardensin suosio alkoi laskea 1800-luvun puolivälissä, osin muuttuneiden huvitusten, kasvavan kaupunkirakentamisen ja rautatiekehityksen takia. Puisto suljettiin vuonna 1859 ja alueen maa myytiin rakentamista varten. Vaikka puutarha itsessään katosi, sen perintö elää etupäässä historiallisissa muistelmissa, taideteoksissa ja paikannimissä — Vauxhallin nimi ja kertomukset aikakauden huveista muistuttavat Lontoon elävästä 1700–1800-luvun viihdekulttuurista.

Nykyisin puiston tarkka sijainti on rakennusten ja katujen peitossa, mutta Vauxhall Gardens säilyy esimerkkinä aikansa suosituimmista huvituspuistoista, jotka muovasivat kaupungin julkista elämää ja vapaa-ajanviettoa.

Hae kirjaimella