Willendorfin Venus: paleoliittinen Venus-figuuri ja sen merkitys

Tutustu Willendorfin Venukseen — paleoliittinen Venus-figuuri, sen symboliikka ja hedelmällisyysmerkitys sekä valmistus ja kulttuurinen rooli esihistoriallisessa tutkimuksessa.

Willendorfin Venus, joka tunnetaan myös nimellä Willendorfin nainen, on 11,1 cm (4 3/8 tuumaa) korkea naishahmon patsas. Arkeologi Josef Szombathy löysi sen vuonna 1908 paleoliittiselta löytöpaikalta Willendorfin lähellä. Willendorf on kylä Ala-Itävallassa lähellä Kremsin kaupunkia. Patsas on valmistettu kalkkikivestä, jota ei löydy alueelta, ja se on värjätty punaisella okralla. Petrographiset analyysit osoittavat, että kiven lähde on todennäköisesti kauempana sijaitsevalla alueella, mikä viittaa materiaalin vaihtoon tai matkustamiseen löytäjien keskuudessa.

Vuonna 1990 tehdyt ajoitus- ja stratigrafiatutkimukset sijoittavat figuurin valmistuksen noin 24 000–22 000 eaa. väliselle ajalle, eli se kuuluu Euroopan yläpaleoliittiseen Gravettien kulttuuriin. Löytö on olennainen osa käsitystämme varhaisen kivikauden taiteesta ja ihmisten kulttuurisista käytännöistä, vaikka tarkkaa alkuperäästä, valmistustavasta ja käyttötarkoituksesta tiedetään vain vähän.

Willendorfin Venus ei ole realistinen muotokuva vaan selvästi stilisoitu ja liioitellut esitys naisesta. Sen merkittävimpiä piirteitä ovat korostetut vulva, rinnat, suuret pakarat ja reidet sekä pullistunut vatsa. Nämä piirteet yhdistetään yleisesti vilkastuneeseen hedelmällisyyteen tai raskauteen liittyviin merkityksiin. Figuurilla on pienet kädet, jotka on taitettu rintojen päälle, ja kasvot ovat käytännössä poissa näkyvistä; pään pinnassa erottuvat renkaat tai kiharat, jotka voidaan tulkita lettien, hatun tai kampauksen kuvaukseksi.

Figuurin pienet jalat ja lyhyet alaraajat tekevät siitä epävakaan seisten, joten monet tutkijat katselevat sitä kantokappaleena tai kädessä pidettävänä esineenä. Mikroskooppiset tutkimukset ovat osoittaneet käsittelyjälkiä ja okran jäämiä, mikä tukee käsissä pitämisen ja väripigmentin käyttämisen hypoteeseja.

Interpretointeja Willendorfin Venuksesta on useita, eikä yksimielisyyttä ole. Tulkintoja ovat muun muassa:

• hedelmällisyys- tai äitiyssymboli, mahdollinen jumalattaren tai maayhteyden edustaja;
• omakuvaksi tehty figuuri tai näkymä ylhäältä – tutkijat Catherine McCoid ja LeRoy McDermott ovat esittäneet teorian, että monet naiset olisivat tehneet vastaavia figuureja omakuviksi;
• status- tai hyvinvointisymboli, jossa korostettu vartalon muoto kuvastaa varallisuutta, ruokaturvaa tai asemaa metsästäjä–keräilijäyhteisössä;
• rituaalinen amuletti tai opetustyökalu, esimerkiksi syntymän ja lisääntymisen yhteydessä käytetty esine.

Figuurien yhteiseen nimitykseen "Venus-figuurit" on liitetty kritiikkiä: nimitys viittaa klassiseen kauneusihanteeseen ja 1800–1900-luvun eurooppalaiseen näkemykseen, mikä saattaa vääristää alkuperäisen merkityksen tulkintaa. Kuten Christopher Witcombe on huomauttanut, "Näiden figuurien ironinen tunnistaminen 'Venukseksi' täytti miellyttävästi tietyt tuon ajan oletukset primitiivisestä, naisista ja mausta" [1].

Muita huomionarvoisia seikkoja ovat figuurien laaja levinneisyys ja yhtäläisyydet: Willendorfin Venuksen kaltaisia veistoksia on löydetty monin paikoin Euroopasta (itärannikolta läntiseen Eurooppaan ja Venäjälle), ja tällaisia niin kutsuttuja Venus-figuurit muodostavat suurperheen, johon kuuluu satoja esineitä. Useilla näillä figuureilla on samankaltaisia korostettuja hedelmällisyyteen viittaavia piirteitä.

Vaikka osa tutkijoista (esimerkiksi Marija Gimbutas ja toiset) on nähnyt vastaavissa figuureissa viitteitä laajemmasta "äitijumalatar"-kultista, monet nykyarkeologit suhtautuvat tähän varovaisesti ja korostavat moninaisuutta: figuurit ovat voineet toimia useissa eri konteksteissa ja niillä on voinut olla samanaikaisesti useita merkityksiä eri ryhmien ja yksilöiden keskuudessa.

Willendorfin Venuksen muotoilu tarjoaa myös teknisiä havaintoja: profiilista katsottuna pää näyttää kallellaan alaspäin, mikä on yksi peruste sille, että jotkut tutkijat pitävät figuuria perspektiivisestä korkealta katsotusta naisesta. Yhteisiä fyysisiä piirteitä kaikissa Venus-figuureissa ovat yleensä ohut ylävartalo, korostetut rinnat, suuret pakarat ja reidet, suuri vatsa mahdollisesti raskauden merkkinä sekä lyhyet jalat ja pienet jalat. Kun figuuria tarkastellaan ikään kuin katsottaisiin naista ylhäältä päin, monet piirteet asettuvat luonnollisemmiksi.

Willendorfin Venus on osa Wienin Naturhistorisches Museumin kokoelmaa[2], missä se on yksi museon tunnetuimmista esineistä ja usein esillä kivikauden taidetta esittelevissä kokonaisuuksissa.

Willendorfin Venuksen merkitys on edelleen tutkimuksen kohteena: se on yhtä lailla arkeologinen löytö, taideteos ja kulttuurinen symboli, jonka tulkinnat heijastavat niin esihistoriallisen ajan todellisuutta kuin myöhempien aikakausien käsityksiä ja ennakko-oletuksia. Sen kaltaiset figuurit tarjoavat arvokkaan ikkunan ihmismielen, ruumiillisuuden ja yhteisöllisten käytäntöjen pohdintaan muinaisessa Euroopassa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Willendorfin Venus?

K: Mistä se löydettiin?

K: Mistä materiaalista se on tehty?

K: Milloin tutkijat uskovat sen valmistetun?

K: Näyttääkö se oikealta naiselta?

Hae kirjaimella