Vetus Latina – vanhat latinankieliset Raamatun käännökset

Vetus Latina: historia ja merkitys — vanhat latinankieliset Raamatun käännökset, erot Vulgataan, säilyneet fragmentit ja vaikutus kirkon teksteihin.

Vetus Latina on nimitys kokoelmalle Raamatun tekstejä, jotka käännettiin latinaksi ennen kuin Vulgatasta tuli latinankielisessä maailmassa käytetty standardiversio. Itse tekstit on kirjoitettu myöhäislatinaksi, ei klassisella latinalla, ja niiden välillä on paljon vaihtelua: Vetus Latina ei ole yksi yhtenäinen käännös, vaan joukko toisistaan riippumattomia tai osittain toisiinsa kytkeytyviä käännöksiä. Niissä käytetään usein eri sanoja ja paikoin myös eri sanajärjestystä kuin myöhemmässä Vulgatassa. Yhtään täydellistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt, tunnetuimmat materiaalit ovat fragmentteja, vanhoja evankeliumikäsikirjoituksia sekä lähetteitä kirkkoisiltä; monet tekstikohdat tunnetaan myös, koska kirkkoisät, kuten Augustinus Hippolaiselta, siteerasivat niitä.

Liturgiassa on kuitenkin säilynyt joitakin Vetus Latinan muotoja ja sanontoja, jotka elävät edelleen esimerkiksi messun kiitos- ja ylistysteksteissä. Toisaalta Trenton konsiilin (1500-luvulla) jälkeen roomalaiskatolisen kirkon virallisena latinankielisenä raamatunkäännöksenä on ollut Jeromeen liitetty Vulgata, joka pitkälti korvasi vanhat latinatekstit lännen kirkoissa.

Mistä Vetus Latina syntyi ja milloin?

Vetus Latina -käännökset ovat syntyneet varhaiskristillisillä vuosisadoilla, pääasiassa 2.–4. vuosisadalla. Monet vanhat käännökset perustuivat kreikankielisiin lähdeteksteihin (esimerkiksi Septuagintaan Vanhan testamentin osalta ja kreikan Uuteen testamenttiin). Käännökset tehtiin eripuolilla Länsi-rooman kulttuuripiiriä, joten kieli vaihtelee ja paikalliset piirteet näkyvät teksteissä. Jerome ryhtyi myöhäisantiikissa (n. 382 jKr.) uudistamaan ja standardoimaan latinaaikaisia raamatunkäännöksiä, ja hänen työnsä johti Vulgatan syntyyn.

Aineisto ja käsikirjoitukset

Vaikka täydellisiä Vetus Latina -käsikirjoituksia ei ole säilynyt, on olemassa useita merkittäviä vanhoja latinalaisia evankeliumikäsikirjoituksia ja muita fragmentteja, joista tutkijat ovat rekonstruoineet tekstin erilaisia muotoja. Tunnettuja vanhoja latinalaisia käsikirjoituksia tai tekstejä edustavia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi eräät vanhat evankeliumikseen liittyvät kodeksit ja muut keskiaikaiset lektiokäsikirjoitukset sekä kirkkoisien lainaukset ja katkesinaiset palimpsestit. Myös kaksikieliset (kreikka–latina) käsikirjoitukset, kuten eräät tunnetut evankeliumikäsikirjoitukset, antavat tietoa vanhan latinan tekstimuodoista.

Eroja Vulgataan

• Sanasto ja kielimuodot: Vetus Latina käyttää usein arkisempaa ja paikallisesti vaihtelevaa myöhäislatinaa, kun taas Vulgata pyrkii yhtenäisempään kieleen Jeromeen liitetyn korjauksen myötä.
• Tekstivalinnat: Joissakin kohtaa Vetus Latina:ssa esiintyy toisia lukutapoja kuin Vulgatassa; nämä erot vaikuttavat esimerkiksi raamatunkohtaisten ilmausten sävyyn ja tulkintaan.
• Esimerkkejä: tunnettu ero löytyy Herranrukouksesta (Pater Noster), jossa Vetus Latinasta peräisin oleva ilmaus quotidianum panem ("jokapäiväinen leipä") vaihtuu Vulgatassa muotoon supersubstantialem panem (kirjaimellisesti "ylisubstansiaalinen leipä"), mikä heijastaa erilaista tulkintaa ehtoollisen merkityksestä.
• Toinen esimerkki liittyy messun ylistystekstiin (Gloria in excelsis): eri latinateksteissä ja Vulgatassa on pieniä muunnelmia, jotka muuttavat lauseiden painotusta. Vanhan latinan muoto on esimerkiksi kääntynyt suomeksi muotoon "Kunnia [kuuluu] Jumalalle korkeuksissa, ja rauha [kuuluu] hyväntahtoisille ihmisille maan päällä", kun taas Vulgatan muoto painottaa sanajärjestystä toisin: "Kunnia [kuuluu] Jumalalle korkeimmassa ja rauha [kuuluu] hyväntahtoisille ihmisille maan päällä".

Merkitys raamatuntutkimukselle ja kirkonhistorialle

Vetus Latina on tärkeä lähde tekstikritiikille ja raamatun varhaisten tekstimuotojen tutkimukselle. Koska se säilyttää länsimaisen tekstiperinteen varhaisia lukutapoja ja vaihtoehtoisia sanamuotoja, se auttaa selvittämään, miten Raamattua on luettu ja ymmärretty eri yhteisöissä ennen Vulgatan vakiintumista. Vetus Latina -materiaalit auttavat myös ymmärtämään liturgian ja teologian kehitystä lännessä.

Tutkimus ja moderni käyttö

Tutkijat ovat koonneet ja vertaileet Vetus Latina -lähteitä laajoissa editioissa ja tietokannoissa, jotta eri käsikirjoitustyyppien suhteita ja tekstimuotoja voidaan jäljittää. Nykyaikaiset käännökset ja eksegeettinen tutkimus hyödyntävät Vetus Latinaa erityisesti siinä, missä kreikankielisistä tai muista lähteistä tulevat vaihtoehtoiset luennat vaikuttavat tulkintaan. Vaikka Vulgata on ollut pitkään katolisen kirkon virallinen latinateksti, Vetus Latina säilyttää paikoin liturgisen ja historiallisesti kiinnostavan perinnön.

Yhteenvetona: Vetus Latina ei ole yksi vakaa käännös, vaan kokoelma varhaisia latinankielisiä raamatunkäännöksiä, jotka näyttävät lännen kristillisen tekstiperinteen moninaisuuden ennen Vulgatan vakiintumista. Ne ovat arvokas ikkuna varhaiskristilliseen kielimuotoon, liturgisiin tapoihin ja tekstihistoriaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Vetus Latina?

K: Millä kielellä Vetus Latinan tekstit kirjoitettiin?

K: Miten Vetus Latinan sanat eroavat Vulgatasta?

K: Onko Vetus Latinan täydellisiä käsikirjoituksia?

K: Mistä tiedämme monia Vetus Latinan tekstikohtia?

K: Milloin Vulgatasta tuli roomalaiskatolisen kirkon virallinen raamatunkäännös?

K: Mitä eroa on Vetus Latinan ja Vulgatan ilmaisulla "jokapäiväinen leipä"?

Hae kirjaimella