Raamattu | Juutalaisuuden ja kristinuskon uskonnollisten tekstien ryhmä

Miten se on kirjoitettu

Tekstit siirtyivät pitkään suullisesti sukupolvelta toiselle. Raamattu kirjoitettiin kauan sitten arameaksi, hepreaksi ja kreikaksi. Myöhemmin tehtiin käännöksiä latinaksi ja joillekin muille kielille. Nyt on olemassa käännöksiä englanniksi ja monilla muilla kielillä. Hepreankielisen Raamatun - jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi - kirjoja ei kirjoitettu kaikkia samaan aikaan. Siihen kului satoja vuosia (noin 1200 vuotta). Kokoaminen alkoi noin vuonna 400 eKr. Uuden testamentin kirjoja, jotka alun perin kirjoitettiin kreikaksi, alettiin koota yhteen noin vuonna 100 jKr. Se kertoo tapahtumista, jotka tapahtuivat 4 eKr. ja 70 jKr. välisenä aikana. Näihin tapahtumiin kuuluivat Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus. Siinä kerrotaan myös, miten hänen seuraajansa kulkivat levittämässä hänen sanomaansa. Se päättyy kuvaukseen siitä, miten maailma päättyy, kun Jeesus palaa maan päälle. Suurin osa Uuden testamentin kirjoittajista oli Jeesuksen apostoleja. He olivat ihmisiä, jotka sanoivat nähneensä Jeesuksen elossa hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen.

Käännökset ja versiot

Käännös on sitä, että kirjoittaja ottaa yhdellä kielellä olevan lähteen ja kirjoittaa sen toisella kielellä. Useimmat Raamatun tekstit on kirjoitettu muinaiskreikaksi, arameaksi tai hepreaksi.

Ensimmäisenä latinankielisen käännöksen teki Jerome 5. vuosisadalla. Hän aloitti sen, mikä nykyään tunnetaan nimellä Vulgata. Wufila käänsi Raamatun goottilaiselle kielelle. Varhaiskeskiajalla Petrus Valdesin ja Jan Husin kaltaiset henkilöt tekivät käännöksiä.

John Wycliffe käänsi Uuden testamentin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 1382, ja hänen työtoverinsa käänsivät myös Vanhan testamentin. Käännös tehtiin latinankielisestä Vulgatan raamatusta. Wycliffe teki tämän, jotta ihmiset voisivat itse nähdä, mitä Raamatussa sanotaan. Käännös valmistui vuonna 1382. Wycliffen raamatusta, kuten sitä kutsutaan, on tehty joitakin myöhempiä painoksia, joita ovat tehneet muut ihmiset. Se käännettiin keski-englanniksi, hänen aikansa kieleksi. Wycliffellä ei ollut kirkon lupaa tähän, mutta häntä suojeli John of Gaunt, yksi valtakunnan vaikutusvaltaisimmista miehistä. Kun sekä Wycliffe että hänen suojelijansa olivat kuolleet, kirkko julisti Wycliffen harhaoppiseksi vuonna 1415 ja kielsi hänen kirjoituksensa. Konstanzin kirkolliskokous määräsi, että Wycliffen teokset olisi poltettava ja hänen jäännöksensä kaivettava esiin (kaivettava ylös). Miksi kirkko vastusti Wycliffiä näin voimakkaasti? Käännökset kyseenalaistivat kirkon auktoriteetin ihmisiä kohtaan. Kirkossa Raamatun selittäminen oli papin tehtävä. Hänen sanomisiaan ei voinut kyseenalaistaa. Kun tavalliset ihmiset saivat lukea Raamattua, heillä saattoi olla muita mielipiteitä.

Seuraavan vaiheen käännöstyössä otti William Tyndale vuonna 1525. Hänen käännöksensä oli varhaismodernia englantia, jota me nykyään juuri ja juuri ymmärrämme. Tyndale teki sen myös ilman kirkon lupaa. Hänen käännöksensä oli ensimmäinen painettu käännös, ja sitä tehtiin useita tuhansia kappaleita. Hänellä ei ollut suojelijaa, ja hänen kohtalonsa oli kauhea. Hän pakeni Eurooppaan, mutta Thomas Moren (Englannin silloisen kanslerin) agentit löysivät hänet lopulta. Sekä Tyndale että hänen kirjapainajansa teloitettiin polttamalla heidät roviolla.

Toinen tunnettu käännös on vuoden 1611 King James -käännös (yleisesti tunnettu nimellä Authorized King James Version of the Bible).

Joitakin tekstejä ovat kirjoittaneet historioitsijat, jotka yrittivät osoittaa, millainen muinainen Israel oli. Toiset tekstit ovat runoja Jumalasta ja hänen työstään. Toisia taas käytettiin lakien laatimiseen. Juutalaisuuden ja kristinuskon kannattajat pitävät Raamattua pyhänä, mutta he kaikki eivät ole yhtä mieltä siitä, mikä Raamatussa kuuluu. Se, mitä pidetään osana Raamattua, on muuttunut historian kuluessa. Eri uskontokunnat sisällyttävät tiettyjä osia tai jättävät toisia osia pois. Raamatusta ei ole yhtä ainoaa versiota, vaan sekä kirjojen sisältö että niiden järjestys voivat muuttua.

Kielet eivät vastaa toisiaan. Käännöstä tehtäessä kääntäjän on päätettävä, käännetäänkö teksti sanasta sanaan vai otetaanko tekstin merkitys huomioon. Kun hän päättää vangita tarkoituksen, hän valitsee muita kohdekielen sanoja. Tätä kutsutaan parafraasiksi.

Nykyään Raamatusta on olemassa kymmeniä eri versioita. Jotkut ovat käännöksiä ja jotkut parafraaseja. Parafraasissa ihmiset ottavat käännöksen ja muotoilevat sen omin sanoin. Koska Raamattua on käännetty nykykielille, on myös mahdollista, että samoista teksteistä on olemassa erilaisia käännöksiä. Raamattu on kaikkien aikojen myydyin kirja. Raamattua on tähän mennessä myyty 2,5 miljardista yli 6 miljardiin kappaletta. Raamatusta on olemassa täydellinen versio 471 kielellä. Osia siitä on käännetty 2225 kielelle. Useimmat Raamatut löytyvät British Museumista Lontoosta.

Vanha testamentti

Kristillinen Raamattu on 66 kirjan kokoelma. Ensimmäiset 39 kirjaa ovat Vanha testamentti. Se on ensimmäinen osa Jumalan pelastuskertomuksesta. "Pelastus" on Jumalan pitkä työ pelastaa meidät synneistämme. "Synti" on se, mitä tapahtui, kun ihmiset päättivät elää omalla tavallaan Jumalan tavan sijasta maailmassa, jonka Jumala loi. Silloin Jumala aloitti suuren työnsä pelastaakseen meidät synneistämme. Valmistellakseen tietä Jumalan täytyi tuhota koko maailma suurella tulvalla, lukuun ottamatta Nooan perhettä. Sitten Jumala herätti itselleen uuden kansan. He olivat muinaiset heprealaiset. Jumala lupasi heprealaisille, että he veisivät hänen pelastuksensa koko maailmaan. Vanhan testamentin viisi ensimmäistä kirjaa kertovat enimmäkseen siitä, miten Jumala valitsi muinaiset heprealaiset ja opetti heille lakejaan. Näiden jälkeen on kaksitoista kirjaa, jotka kertovat heprealaisten historiasta. Seuraavat viisi kirjaa ovat runouden ja viisauden kirjoja. Yksi näistä viidestä kirjasta, "Psalmit", on laulukirja, joka osoittaa pääasiassa, miten Jumalaa halutaan palvoa. Vanhan testamentin viimeiset seitsemäntoista kirjaa ovat heprealaisten profeettojen kirjoittamia. Nämä kirjat kertovat Jumalan pettymyksestä muinaisiin heprealaisiin ja hänen lupauksestaan tuoda heidät takaisin ystävyyteen hänen kanssaan. Profeetat ennustavat myös suuren yllätyksen, jonka Jumala suunnitteli maailmalle - hän aikoi lähettää oman Poikansa, Messiaan ("voidellun"), Vapahtajan, pelastamaan meidät synneistämme. Voit lukea tästä Messiaasta Uudesta testamentista. Vanhassa testamentissa Tanakh kirjoitettiin enimmäkseen hepreaksi; muutamia osia kirjoitettiin arameaksi. Sekä juutalaiset että kristityt pitävät tätä osaa Raamatusta pyhänä.

On myös muutamia Vanhan testamentin aikaisia kirjoja, joita kutsutaan deuterokanonisiksi niissä kirkoissa, jotka hyväksyvät ne osaksi Raamattua, ja apokryfikirjoiksi niissä, jotka eivät hyväksy niitä.

Uusi testamentti

Toinen osa on nimeltään Uusi testamentti. Tämän kirjan pääosa on kertomus Jeesuksen Kristuksen elämästä. Uuden testamentin neljää eri versiota tästä tarinasta kutsutaan evankeliumeiksi. Evankeliumien jälkeen on myös kertomus siitä, mitä kirkolle tapahtui Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Osa tästä kerrotaan varhaiskristittyjen johtajien, erityisesti pyhän Paavalin, kirjeissä. Raamatun viimeinen kirja kertoo näystä, jonka Pyhä Johannes, yksi Jeesuksen opetuslapsista, sai. Näyssä Johannes näki, mitä tapahtuisi maailman lopussa. Siihen sisältyi tuomio pahoille ja onni Jeesusta seuranneille ihmisille. Yksi Raamatun siteeratuimmista jakeista on Joh. 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen [kuolemaan], vaan saisi iankaikkisen elämän." ^NIV

Näkemyksiä Raamatusta

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä Raamatusta. Kristityt uskovat, että se on Jumalan sana ihmisille. Juutalaiset uskovat, että vain Vanha testamentti on Jumalalta. Protestantit ja katolilaiset uskovat, että Vanha ja Uusi testamentti ovat Jumalan sanaa. Katoliset uskovat myös, että apokryfikirjoiksi tai deuterokanonisiksi kutsutut kirjat ovat osa Raamattua. Joskus eri uskontokunnat ovat eri mieltä siitä, mitä Raamattu tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Islamin mukaan itse Injiliä on noudatettava, mutta sen uskotaan turmeltuneen ajan myötä. Koraanin uskotaan olevan sen seuraaja.

Ateistit eivät usko, että jumalia on olemassa, joten Raamattu on vain muinainen kirja.

Deistit uskovat Jumalaan, mutta heidän mielestään Raamattu on ihmisten kirjoittama, joten he eivät pidä sitä tärkeänä.

Jotkut ihmiset Raamatussa