Vesihuoltojärjestelmä
Vesihuoltojärjestelmä tai vesihuoltoverkosto on tekninen järjestelmä, joka tuottaa vettä.
Vesihuoltojärjestelmään kuuluu tyypillisesti:
- Puhtaan veden tarjonta juomavedeksi ja muuhun käyttöön. Siksi lähes kaikki suuret kaupungit sijaitsevat jokien varrella tai niiden läheisyydessä. Vettä voidaan kuitenkin siirtää pitkiä matkoja putkia tai pohjavesikerroksia pitkin.
- Tarvitaan veden varastointilaitteita, kuten säiliöitä, vesisäiliöitä tai vesitorneja. Pienemmät vesijärjestelmät voivat varastoida vettä säiliöihin tai paineastioihin. Korkeissa rakennuksissa vettä voidaan joutua varastoimaan paikallisesti paineastioihin, jotta vesi pääsee ylempiin kerroksiin.
- Maanalaisten tai maanpäällisten säiliöiden tai säiliöiden ulostulon yhteydessä tarvitaan yleensä pumppaamoita, joilla vesi saadaan paineistettua (jos painovoimainen virtaus ei ole käytännöllistä).
- Putkiverkosto veden jakelua varten kuluttajille (jotka voivat olla omakotitaloja tai teollisuus-, liike- tai laitoslaitoksia) ja muille käyttöpaikoille (kuten palopostit).
Järjestelmän toinen osa käsittelee jätevesiä ja jätevesiä, jotka lopulta palautetaan takaisin järjestelmään. Jos tätä "jätevettä" ei puhdisteta, syntyy kolera- ja lavantauti-epidemioita, ja niitä esiintyy edelleen kaupungeissa, joissa vesihuolto ei ole pysynyt väestönkasvun tahdissa.
- Vedenpuhdistuslaitteet. Kun vedessä olevat kiintoaineet ovat laskeutuneet pois, vesi ilmastetaan. Tämä tehdään juoksuttamalla se hitaasti ilmastetun kivipedin tai hiekkapedin läpi. Vedessä oleva happi tappaa anaerobiset bakteerit. Joskus myrkylliset punalevät jäävät eloon, ja silloin ne tapetaan lisäämällä veteen klooria. Tämän jälkeen vesi tutkitaan (näytteet otetaan) mikroskoopilla ja sen bakteeripitoisuus kirjataan. Viranomaiset ovat asettaneet standardeja, jotka koskevat kaikenlaisten vieraiden aineiden sallittuja raja-arvoja sekä veden kemiallista ja biologista koostumusta.
- Käsitelty vesi siirretään vesijohtojen avulla (yleensä maan alla).
Tämäntyyppinen järjestelmä oli seurausta John Snow'n työstä 1800-luvun puolivälissä Lontoossa esiintyneiden koleraruttojen yhteydessä. Kaikista ponnisteluista huolimatta epidemioita esiintyy edelleen, jos maanalaisessa viemäriverkostossa ja maanalaisissa vesijohdoissa on vuotoja.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on vesihuoltojärjestelmä?
A: Vesihuoltojärjestelmä tai "vesihuoltoverkosto" on tekninen järjestelmä, joka tuottaa vettä juomavedeksi ja muuhun käyttöön.
K: Mitä komponentteja vesihuoltojärjestelmään tyypillisesti kuuluu?
V: Vesihuoltojärjestelmään kuuluu tyypillisesti puhtaan veden lähde, varastointilaitteita, kuten säiliöitä tai tankkeja, paineistavia järjestelmiä, kuten pumppuasemia, ja putkiverkostoja kuluttajille jakelua varten. Siihen kuuluu myös jäteveden käsittelylaitteita, ennen kuin se johdetaan takaisin järjestelmään.
Kysymys: Miten suurissa kaupungeissa voidaan varmistaa puhtaan juomaveden saanti?
V: Suurissa kaupungeissa on yleensä saatavilla puhdasta juomavettä, koska ne sijaitsevat lähellä jokia. Vettä voidaan myös siirtää pitkiä matkoja putkien tai pohjavesiesiintymien kautta.
K: Millaisia tiloja tarvitaan veden varastointiin ja paineistamiseen?
V: Veden varastointilaitteita, kuten säiliöitä, tankkeja tai torneja, saatetaan tarvita. Maanalaisten tai maanpäällisten säiliöiden tai säiliöiden ulostulossa voidaan tarvita myös paineistusjärjestelmiä, kuten pumppaamoita (jos painovoimainen virtaus ei ole käytännöllistä).
Kysymys: Miten käsitellyn veden laatu varmistetaan?
V: Käsitellyn veden laatu varmistetaan tutkimalla se mikroskoopilla ja kirjaamalla sen bakteeripitoisuus hallituksen asettamien standardien mukaisesti, jotka koskevat kaikenlaisia vieraita esineitä ja kemiallista/biologista koostumusta. Tarvittaessa voidaan lisätä myös klooria, jotta ilmastusprosesseista selviytyvät myrkylliset punalevät saadaan tapettua.
K: Kuka kehitti tämäntyyppisen järjestelmän 1800-luvun puolivälissä Lontoossa?
V: Tämäntyyppisen järjestelmän kehitti John Snow 1800-luvun puolivälissä Lontoossa esiintyneiden koleraruttojen aikana.
