Hyvinvointitaloustiede
Hyvinvointitaloustiede on taloustieteen ala, joka tarkastelee resurssien kohdentamisen ongelmaa. Se käyttää mikrotaloustieteen tekniikoita yleisen hyvinvoinnin arvioimiseksi. Tämän arvioinnin perusteella se pyrkii löytämään tuotannontekijöiden kohdentamisen taloudessa toivottavuuden ja taloudellisen tehokkuuden mukaisesti, usein suhteessa kilpailuun perustuvaan yleiseen tasapainoon. Siinä analysoidaan sosiaalista hyvinvointia tarkasteltavan teoreettisen yhteiskunnan muodostavien yksilöiden taloudellisen toiminnan perusteella. Yksilöt ja heidän taloudellinen toimintansa ovat perusyksiköitä, joiden avulla sosiaalinen hyvinvointi aggregoidaan. Aggregointi voi kohdistua ihmisryhmään, yhteisöön tai yhteiskuntaan. Yhteiskunnallista hyvinvointia ei ole olemassa ilman sen yksittäisiin yksiköihin liittyvää hyvinvointia.
Hyvinvointitaloustieteessä pidetään yleensä yksilön preferenssejä annettuna ja pyritään parantamaan hyvinvointia Pareto-tehokkuuden näkökulmasta. Esimerkiksi yhteiskuntatila B on "parempi" kuin yhteiskuntatila A, jos ainakin yksi henkilö pitää B:tä parempana eikä kukaan muu vastusta sitä. Hyvinvoinnin toinen näkökulma käsittelee tulojen ja hyödykkeiden jakautumista, mukaan lukien tasa-arvo, hyvinvoinnin lisäulottuvuutena.
Sosiaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan yhteiskunnan yleistä hyvinvointia. Riittävän vahvoilla oletuksilla se voidaan määritellä yhteiskunnan kaikkien yksilöiden hyvinvoinnin summaksi. Hyvinvointia voidaan mitata joko kardinaalisesti "hyötyinä" tai dollareina tai tavanomaisesti Pareto-tehokkuuden avulla. Kardinaalista menetelmää "hyötyjen" suhteen käytetään nykyään harvoin puhtaassa teoriassa. Sen suurin ongelma on, että erilaisia "hyötyjä" ei voida helposti laskea yhteen menettämättä mittauksen merkitystä. Sovelletussa hyvinvointitaloustieteessä käytetään usein raha-arvoestimaatteja. Yksi esimerkki soveltavasta hyvinvointitaloustieteestä on kustannus-hyötyanalyysi. Raha-arvoestimaatit ovat käyttökelpoinen mittaustapa silloin, kun tulonjakovaikutukset on otettu huomioon analyysissä tai kun näyttää epätodennäköiseltä, että ne muuttaisivat analyysia.
Hyvinvoinnin kyvykkyyksiin perustuvan lähestymistavan mukaan hyvinvointiarviointiin olisi sisällytettävä vapaus - se, mitä ihmiset voivat vapaasti tehdä tai olla - ja lähestymistapa on ollut erityisen vaikutusvaltainen kehityspolitiikan piirissä, jossa moniulotteisuuden ja vapauden korostaminen on muokannut inhimillisen kehityksen indeksin kehitystä.
Hyvinvointitaloustieteen muita luokittelevia termejä ovat ulkoisvaikutukset, oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuus, epätasa-arvo ja altruismi.
Vilfredo Pareto kehitti Pareto-periaatteen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on hyvinvointitaloustiede?
V: Hyvinvointitaloustiede on taloustieteen ala, joka tarkastelee resurssien kohdentamisen ongelmaa. Se käyttää mikrotaloustieteen tekniikoita yleisen hyvinvoinnin arvioimiseksi ja pyrkii löytämään tuotannontekijöiden suotuisan ja taloudellisesti tehokkaan allokaation taloudessa, usein suhteessa kilpailuun perustuvaan yleiseen tasapainoon.
Kysymys: Mitkä ovat sosiaalisen hyvinvoinnin aggregoinnin perusyksiköt?
V: Yhteiskunnallisen hyvinvoinnin aggregoinnin perusyksiköt ovat yksilöt ja heidän taloudellinen toimintansa.
K: Miten sosiaalista hyvinvointia voidaan mitata?
V: Sosiaalista hyvinvointia voidaan mitata joko kardinaalisesti "hyötyjen" tai dollareiden muodossa tai tavanomaisesti Pareto-tehokkuuden muodossa. Raha-arvoestimaatteja käytetään usein mittaustapana silloin, kun tulonjakovaikutukset on otettu huomioon analyysissä tai kun näyttää epätodennäköiseltä, että ne muuttaisivat analyysia.
Kysymys: Mitä hyvinvoinnin kyvykkyyslähestymistavan mukaan pitäisi sisällyttää arviointeihin?
V: Kykyihin perustuvan lähestymistavan mukaan hyvinvointiarviointeihin olisi sisällytettävä vapaus - se, mitä ihmiset voivat vapaasti tehdä tai olla.
K: Mitä muita luokittelevia termejä hyvinvointitaloustieteessä on olemassa?
V: Hyvinvointitaloustieteen muita luokittelevia termejä ovat ulkoisvaikutukset, oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuus, epätasa-arvo ja altruismi.
