White Oleander (2002) – amerikkalainen draamaelokuva, ohjaaja Peter Kosminsky
White Oleander (2002) – koskettava yhdysvaltalainen draama, ohjaus Peter Kosminsky. Nuoruuden, äitisuhteen ja selviytymisen tarina Kaliforniassa, tähtiä Pfeiffer, Zellweger ja Lohman.
White Oleander on vuonna 2002 valmistunut yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka sijoittuu Kaliforniaan. Sen pääosissa nähdään Alison Lohman, Michelle Pfeiffer, Robin Wright Penn ja Renee Zellweger. Sen on ohjannut brittiläinen Peter Kosminsky, ja se perustuu samannimiseen romaaniin, jonka on kirjoittanut Janet Fitch.
Juoni lyhyesti
Elokuva keskittyy teini-ikäiseen Astridiin (Alison Lohman) ja hänen suhteeseensa äitiinsä Ingridiin (Michelle Pfeiffer). Ingridin jouduttua vankilaan murhasta Astrid joutuu kiertämään eri sijaisperheiden ja hoitopaikkojen kautta. Jokainen uusi koti tarjoaa erilaisia kokemuksia, oppeja ja haasteita, jotka muovaavat Astridin identiteettiä ja käsitystä itsestään. Tarina kuljettaa katsojan läpi lapsuudesta nuoruuteen ja käsittelee äitiyden, vallan ja itsenäistymisen teemoja.
Näyttelijät ja roolit
Pääosissa nähdään Alison Lohman Astridina ja Michelle Pfeiffer Ingridinä. Elokuvassa esiintyy myös useita tunnettuja näyttelijöitä Astridin sijaisäiteinä ja muina hahmoina, muun muassa Robin Wright Penn ja Renee Zellweger. Näytteleminen ja hahmojen moniääninen vuorovaikutus ovat elokuvan keskeisiä vahvuuksia.
Teemat ja tyyli
White Oleander käsittelee voimakkaasti äiti–tytär-suhdetta, hyväksynnän ja hylätyksi tulemisen kokemuksia sekä yksilön kamppailua oman identiteetin löytämiseksi. Elokuvassa toistuu myös kasvin nimikko-metafora: oleanderin kauneus kätkee myrkyllisyyden, mikä heijastaa monimutkaista suhdetta Ingridin ja Astridin välillä. Visuaalisesti elokuva korostaa asetelmaa, värejä ja symboliikkaa tukemaan tunnepitoista kerrontaa.
Tuotanto ja sovitus
Elokuva on sovitus Janet Fitchin samannimisestä romaanista, ja se pyrkii siirtämään kirjan tunne- ja kuvamaailmaa valkokankaalle säilyttäen kertomuksen pääteemat. Peter Kosminskyn ohjaus painottaa näyttelijäntyötä ja intiimiä kohtaamista, kun tarina etenee Astridin näkökulmasta.
Vastaanotto ja vaikutus
White Oleander sai huomiota erityisesti pääosanäyttelijöiden suorituksista ja elokuvan koskettavasta teemojen käsittelystä. Kritiikki oli pääosin myönteistä näyttelijäntyön ja visuaalisen ilmeen osalta, vaikka joidenkin mielestä kirjan monisyisyys oli haastava täysin siirtää elokuvamuotoon. Elokuva on jäänyt puhuttelemaan katsojia erityisesti niiden teemojen vuoksi, jotka liittyvät perhesuhteisiin ja kasvamiseen vaikeissa olosuhteissa.
Kenelle elokuva sopii
White Oleander sopii katsojille, jotka arvostavat moniulotteista draamaa ja syvällisiä ihmissuhdekertomuksia. Elokuva käsittelee vakavia teemoja, joten se ei ole kevyt viihde, mutta tarjoaa tunnekokemuksen ja pohdittavaa perheen, valinnanvapauden ja identiteetin kysymyksistä.
Plot
Ingrid (Pfeiffer) on valokuvaaja, joka rakastuu mieheen nimeltä Barry Kolker (Billy Connolly). Mies ei kuitenkaan ole hänelle uskollinen ja harrastaa seksiä muiden naisten kanssa. Ingrid tappaa miehen. Hän joutuu vankilaan ja myöhemmin hänet todetaan syylliseksi miehen tappamiseen ja hän joutuu vankilaan pitkäksi aikaa. Hänen tyttärensä Astrid Magnussen (Lohman) joutuu useisiin sijaiskoteihin.
Hänen ensimmäinen sijaiskotinsa on Starr Thomas (Penn), jolla on kaksi lasta, teini-ikäinen Carolee ja poika nimeltä David. Tämän kodin aikana hän rakastuu Starrin mieheen. Tappelun aikana Carolee karkaa kotoa. Vihainen Starr ampuu Astridia käsivarteen riidan jälkeen miehensä kanssa.
Lyhyeksi aikaa hänet sijoitetaan paikkaan nimeltä "Mac", jossa asuu satoja lapsia. Tänä aikana hän joutuu tappeluun muiden tyttöjen kanssa. Hän leikkaa hiuksensa irti ja uhkailee muita tyttöjä sanomalla viiltävänsä heidän kurkkunsa auki unissaan, jos he hyökkäävät hänen kimppuunsa uudelleen.
Hänen toinen sijaiskotinsa on Claire Richards (Zellweger). Hän on hyvin yksinäinen, sillä hänen miehensä Mark (Noah Wyle) on usein työmatkoilla. Astrid pitää hänestä kovasti ja siitä, miten hän on aina mukava ja iloinen häntä kohtaan. Kun Claire ja Astrid käyvät Ingridin luona, Ingrid kuitenkin kertoo Clairelle, että Mark pettää häntä. Astrid varoittaa äitiään tuhoamasta tätä kotia, mutta Ingrid hymyilee ja sanoo, että hän olisi mieluummin Clairea huonoimmassa sijaiskodissa kuin Clairea. Tämän jälkeen Claire riitelee Markin kanssa ja tappaa myöhemmin itsensä nielemällä monta pilleriä kerralla.
Astrid laitetaan toiseen kotiin. Hän on hyvin järkyttynyt ja luulee, että hänen äitinsä aiheutti Clairen itsemurhan. Hän valitsee kodin, jossa asuu venäläinen äiti nimeltä Rena, tietäen, että Rena ei rakasta häntä kuten Claire, koska hän ei halua, että tämä toistuu. Tämä uusi äiti panee hänet myymään hienot vaatteensa. Astrid värjää omat hiuksensa ja alkaa käyttää mustia vaatteita. Kun Ingrid tapaa Astridin uudelleen, hän järkyttyy siitä, miten Astrid on muuttunut.
Tänä aikana syntyy liike Ingridin vapauttamiseksi. He uskovat, että alkuperäinen päätös "syyllinen" Barryn tappamiseen oli väärä, ja haluavat uuden oikeudenkäynnin. Jos Astrid valehtelee ja hyväksyy Ingridin version tarinasta, Ingrid todennäköisesti vapautetaan. Mutta jos hän kertoo totuuden, Ingrid joutuu uudelleen vankilaan. Astrid käyttää tätä uutta valtaa pakottaakseen Ingridin kertomaan hänelle isästään. Ingrid joutuu tämän jälkeen oikeuteen, mutta Ingrid käskee asianajajaansa olemaan kutsumatta Astridia todistajanaitioon. Ingrid todetaan jälleen syylliseksi ja joutuu vankilaan.
Elokuva päättyy siihen, kun Astrid asuu uuden poikaystävänsä Paul Troutin (Patrick Fugit) kanssa New Yorkissa ja kokoaa matkalaukkuja, jotka edustavat kaikkia hänen sijaiskotikokemuksiaan. Hän on värjännyt hiuksensa vaaleiksi.
Etsiä