Itsemurha | kun ihminen päättää tappaa itsensä

Riskitekijät

Itsemurhan riskitekijöitä on monia. On kuitenkin tärkeää muistaa, että riskitekijät eivät ole sama asia kuin syyt. Riskitekijät eivät aiheuta itsemurhaa tai itsemurha-ajatuksia. Ne vain tekevät todennäköisemmäksi, että jotkut ihmiset, joilla on kyseisiä riskitekijöitä, voivat tulla itsetuhoisiksi. Jos henkilöllä on riskitekijä, se ei tarkoita, että hänestä tulee itsetuhoinen.

Psyykkiset häiriöt

Mielisairaus on läsnä itsemurhan tekohetkellä 27 prosentista yli 90 prosenttiin tapauksista. Itsemurhakäyttäytymisen vuoksi sairaalahoitoon joutuneiden henkilöiden elinikäinen itsemurhariski on 8,6 prosenttia. Vertailun vuoksi sairaalahoitoon joutuneilla, jotka eivät ole itsetuhoisia, itsemurhariski on 4 prosenttia koko elinaikana. Puolet kaikista itsemurhan tehneistä ihmisistä voi sairastaa vaikeaa masennushäiriötä; tämän tai jonkin muun mielialahäiriön, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, sairastaminen lisää itsemurhariskin 20-kertaiseksi. Muita sairauksia ovat skitsofrenia (14 %), persoonallisuushäiriöt (8 %), pakko-oireinen häiriö ja posttraumaattinen stressihäiriö. Myös autismikirjon häiriöistä kärsivät yrittävät ja harkitsevat itsemurhaa useammin.

Mielenterveyden häiriöistä kärsivistä 25 prosentilla on myös alkoholin väärinkäyttöongelmia. Alkoholin väärinkäyttäjillä on 50 prosenttia suurempi itsemurhariski kuin niillä, jotka eivät käytä alkoholia.

Vaikka itsensä vahingoittamista ei pidetä itsemurhayrityksenä, itseään vahingoittava henkilö saattaa todennäköisemmin kuolla itsemurhaan.

Tunteet

• Toivottomuus: Tunne siitä, ettei ole mitään mahdollisuutta, että asiat paranisivat. Toivottomuus on hyvin yleistä itsemurhan tehneillä ihmisillä.
• Koettu rasittavuus: Kun henkilö kokee olevansa taakka muille (ikään kuin hän vain aiheuttaisi ongelmia muille ihmisille). Itsetuhoiset ihmiset tuntevat itsensä usein samalla toivottomiksi.
• Yksinäisyys: Yksinäisyyden tunne. Joskus ihmiset todella ovat yksin, joskus he vain tuntevat itsensä yksinäisiksi. Ihmiset tuntevat todennäköisemmin itsetuhoisuutta, jos:
• Heillä ei ole tukijoita, kuten perhettä ja ystäviä.
• He tuntevat, etteivät he kuulu joukkoon tai sovi muiden ihmisten joukkoon.
• He asuvat yksin

Päihteiden väärinkäyttö

Päihteiden väärinkäyttö on toiseksi yleisin syy itsemurhaan ja itsetuhoisuuden tunteeseen. Vain kaksi vakavaa mielisairautta - masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö - aiheuttavat enemmän haittaa. Itsemurhariski on suurempi riippumatta siitä, onko henkilö käyttänyt huumeita pitkään vai vain vähän aikaa. Kun huumeidenkäyttäjä kärsii myös suuresta surusta tai murheesta, itsemurha on vieläkin yleisempi.

Ongelmapelaaminen

Ongelmapelaajilla on enemmän itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä kuin muulla väestöllä. (Ongelmapelaaminen on pelaamista, joka aiheuttaa suuria ongelmia henkilön elämässä.)

Jos henkilöstä tulee ongelmapelaaja jo varhain elämässään, hänen riskinsä itsemurhaan on suurempi koko loppuelämänsä ajan. Rahapelaamiseen liittyviä itsemurhayrityksiä tekevät yleensä vanhemmat ihmiset, joilla on rahapeliongelmia. Päihteiden käyttö ja mielenterveyshäiriöt lisäävät itsemurhariskiä entisestään ihmisillä, joilla on rahapeliongelmia.

Sairaudet

Itsetuhoisuuden ja sairauksien, kuten kroonisen kivun, lievän aivovamman tai traumaattisen aivovamman, välillä on yhteys. Näistä sairauksista kärsivillä henkilöillä oli suurempi määrä itsemurhia, jotka eivät johtuneet masennuksesta tai alkoholin väärinkäytöstä. Ihmisillä, joilla oli useampi kuin yksi sairaus, oli vielä suurempi itsemurhariski.

Nukkumisongelmat, kuten unettomuus ja uniapnea, voivat olla masennuksen ja itsemurhan riskitekijöitä. Joillakin ihmisillä masennuksen riskiä saattaa lisätä itse uniongelma, ei masennus.

Mielialahäiriöiden vuoksi hoidettavien henkilöiden tulisi käydä lääkärin tarkastuksessa. Tähän tulisi sisältyä fyysinen tutkimus ja verikokeet. Näin voidaan varmistaa, että henkilön mielialahäiriö ei johdu lääketieteellisestä ongelmasta. Monet sairaudet voivat aiheuttaa mieliala- ja ajatteluongelmia. Lääkärin vastaanotolla voidaan myös varmistaa, että henkilön mielialahäiriöön on turvallista määrätä lääkkeitä.

Biologia

Jotkin mielenterveyden häiriöt, jotka ovat itsemurhan riskitekijöitä, voivat osittain johtua aivojen ja kehon ongelmista.

• Serotoniini on tärkeä aivojen välittäjäaine (kemiallinen sanansaattaja). Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että itsemurhaa yrittäneillä ihmisillä oli alhainen aivojen serotoniinitaso. Itsemurhaan kuolleilla ihmisillä oli alhaisimmat tasot. Alhaiset serotoniinitasot ovat itsemurhan riskitekijä, vaikka henkilöllä ei olisi koskaan ollut masennusta.
• Aivoperäinen neurotrofinen tekijä (BDNF): Tämä on proteiini, joka auttaa hermoja kasvamaan. Ongelmat BDNF:n toiminnassa voivat osaltaan aiheuttaa useita itsemurhakäyttäytymiseen liittyviä mielialahäiriöitä, kuten masennushäiriöitä. Itsemurhan tehneillä henkilöillä tehdyissä tutkimuksissa on havaittu hyvin alhaisia BDNF-tasoja hippokampuksessa ja prefrontaalisella aivokuorella, jopa henkilöillä, joilla ei ollut mielenterveysongelmia.

Vaikka riskitekijät olisivat samat, joillakin ihmisillä on suurempi itsemurhariski kuin toisilla. Tämä johtuu osittain geneettisestä perimästä. Genetiikka aiheuttaa noin 30-50 prosenttia eri ihmisten itsemurhariskin eroista. Esimerkiksi henkilö, jonka vanhempi on kuollut itsemurhaan, yrittää paljon todennäköisemmin tappaa itsensä. Myös epigenetiikka voi vaikuttaa itsemurhariskiin.

Tiedotusvälineiden kattavuus

Sillä, miten tiedotusvälineet näyttävät itsemurhista kertovia uutisia, voi olla kielteinen vaikutus ja se voi aiheuttaa itsemurhien jäljittelyn mahdollisuuden (tätä kutsutaan Werther-ilmiöksi). Tämä riski on suurempi teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla. Werther-vaikutuksen vastakohta on Papageno-vaikutus. Tämä tarkoittaa sitä, että tiedotusvälineet voivat vähentää itsemurhien todennäköisyyttä, jos ne kertovat hyvistä tavoista käsitellä stressiä ja vaikeita asioita elämässä.

Muut

Itsemurhakuoleman todennäköisyys on myös suurempi, jos:

• Heillä on esine, jolla he voivat tappaa itsensä.
• Joku heidän perheessään on kuollut itsemurhaan.
• He ovat saaneet päävamman
• Heillä ei ole työtä
• He ovat köyhiä tai kodittomia
• He joutuvat kohtaamaan syrjintää
• Heidät on käytetty fyysisesti tai seksuaalisesti hyväksi lapsena.
• He viettivät aikaa sijaishuollossa
• He ovat stressaantuneita jostain, esimerkiksi koulutehtävästä tai työstä.
• He kärsivät sukupuolidysforiasta.
• Heitä ahdistellaan aktiivisesti, kiusataan tai käytetään henkisesti hyväksi.

 
Aivojen kypsymättömyys   Ihmisen aivot kypsyvät vasta 20-25-vuotiaana. Tässä videoleikkeessä näytetään harmaan aineen muutokset 5-20 ikävuoden välillä. Aivojen kypsymättömyys saattaa vaikuttaa nuorten itsemurhiin.  


Esimerkkejä itsemurhan riski- ja suojatekijöistä.   Lähde: Itsemurhien ehkäisyn kansallinen strategia 2012  

Suojaavat tekijät

Suojaavat tekijät vähentävät todennäköisyyttä, että henkilö kuolee itsemurhaan. Ne auttavat suojelemaan henkilöä itsemurhariskiltä. Ne voivat myös auttaa suojaamaan itsemurhaa suunnittelevaa henkilöä itsemurha-ajatusten vaikutuksilta.

Suojaavat tekijät voivat olla sisäisiä, kuten henkilön henkilökohtaiset vahvuudet ja uskomukset. Esimerkiksi:

• Taidot, kuten hyvät tavat käsitellä stressiä ja ratkaista ongelmia.
• Uskonnolliset tai kulttuuriset uskomukset, joiden mukaan elämä on tärkeää.
• Elämisen syyt

Suojaavat tekijät voivat olla myös ulkoisia, kuten henkilön ihmissuhteet ja elämäntilanne. Näitä tekijöitä voivat olla mm:

• Vahvat yhteydet perheeseen ja ystäviin, jotka tukevat sinua.
• Ei voi saada esineitä, jotka ovat erittäin tappavia, jos niitä käytetään itsemurhayrityksessä (kuten asetta).
• Joku, joka auttaa henkilöä saamaan tarvitsemaansa hoitoa ja apua.
• Mahdollisuus saada helposti hyvää hoitoa mielenterveys-, fyysisten ja päihdehäiriöiden hoitoon.

Suojatekijät on yhtä tärkeää tunnistaa kuin riskitekijät. Kuten riskitekijöitä voidaan vähentää, myös suojaavia tekijöitä voidaan lisätä.

 

Ennaltaehkäisy

Itsemurhien ehkäisemisellä pyritään vähentämään itsemurhien määrää suojatoimenpiteiden avulla. Joillakin ennaltaehkäisystrategioilla vaikeutetaan yleisimpien itsemurhaan käytettävien asioiden hankkimista. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi aseiden, myrkkyjen ja huumeiden poistaminen.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että masennuksen, alkoholin ja huumeiden väärinkäytön hyvä hoito voi vähentää itsemurhien määrää. Samoin seurantakontakti itsemurhayrityksen tehneiden kanssa.

Monissa maissa ihmiset, joilla on suuri riski satuttaa itseään, voivat ilmoittautua sairaalan päivystysosastolle. Joissakin maissa tai osavaltioissa lääkäri, tuomari tai poliisi voi pakottaa henkilön sairaalaan, jos hän vaikuttaa itsetuhoiselta, vaikka henkilö ei haluaisi mennä sinne. Henkilöä tarkkaillaan sairaalassa tarkasti, jotta varmistetaan, ettei hän satuta itseään. Lääkäri tai mielenterveysalan ammattilainen päättää, onko henkilön mentävä psykiatriseen sairaalaan.

"SOS Signs of Suicide" on itsemurhien ehkäisyohjelma, jota käytetään yläkouluissa 13-17-vuotiaille oppilaille. Ohjelma valistaa oppilaita itsemurhista ja testaa heitä itsemurhariskin varalta. Ohjelman käyneet oppilaat tekevät vähemmän itsemurhayrityksiä kuin oppilaat, jotka eivät ole käyneet ohjelmaa.

Itsemurhapuhelimet ja kriisikeskukset auttavat opiskelijoita, joilla on suuri riski. Ne auttavat ihmisiä, joilla on itsemurha-ajatuksia.

Itsemurhariskin arvioinnissa tarkastellaan, kuinka todennäköisesti henkilö yrittää itsemurhaa. Hyvä arviointi voi auttaa ehkäisemään itsemurhia. Se on myös ensimmäinen askel hoitosuunnitelman laatimisessa. Vaikka itsemurhariskin arviointi on hyvin tärkeää, sitä ei yleensä tehdä. Monilla mielenterveyskuntoutujilla on vain vähän tai ei lainkaan koulutusta itsemurhariskin arvioinnin tekemisestä.

 

Epidemiologia

Itsemurhien määrä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti 60 prosenttia viimeisten 45 vuoden aikana, pääasiassa kehitysmaissa. Vuodesta 2006 alkaen:

• Itsemurha oli kymmenenneksi yleisin kuolinsyy maailmassa.
• Noin miljoona ihmistä kuolee itsemurhaan joka vuosi (tämä tarkoittaa, että 16 ihmistä 100 000:sta maailman ihmisestä kuolee itsemurhaan joka vuosi).
• Yksi henkilö tekee itsemurhan joka 40. sekunti

Vuoden 2007 tietojen mukaan itsemurhia tehdään Yhdysvalloissa kaksi kertaa useammin kuin henkirikoksia. Itsemurha on maan 11. yleisin kuolinsyy ennen maksasairauksia ja Parkinsonin tautia.

Itsemurhien määrä vaihtelee suuresti eri puolilla maailmaa. Liettuassa itsemurhien määrä on korkein.

30 prosenttia itsemurhakuolemista on päihtyneiden tekemiä (Lähde: SAMSHA).

Yhdysvalloissa afroamerikkalaisten nuorten itsemurhat ovat lisääntyneet. Amerikan alkuperäisväestön ja valkoisten itsemurhien määrä on korkein Yhdysvalloissa.COVID-19-pandemian aikana itsemurhaan on syyllistynyt enemmän mustia kuin valkoisia. Valkoiset miehet tekevät todennäköisimmin itsemurhan. Valkoisten miesten osuus itsemurhakuolemista on lähes 70 prosenttia. Keski-ikäisillä valkoisilla miehillä on korkein itsemurhaluku.

 
Itsemurhien määrä Yhdysvalloissa vuonna 2009.  


Maailman itsemurhaluvut vuonna 2009. Harmaat alueet ovat alueita, joista on vain vähän tai ei lainkaan tietoja.  

Menetelmät

Yleisimmät itsemurhakuolemat eivät ole samat kaikissa maissa. Eri alueilla niitä ovat hirttäminen, torjunta-ainemyrkytys ja ampuma-aseet.

Vuonna 2008 julkaistussa raportissa vertailtiin 56 maata Maailman terveysjärjestön tietojen perusteella. Siinä todettiin, että:

• Hirttäminen oli yleisin tapa useimmissa maissa. Itsemurhan tehneistä miehistä 53 prosenttia ja naisista 39 prosenttia käytti hirttämistä.
• Maailmanlaajuisesti 30 prosenttia itsemurhan tehneistä ihmisistä käyttää torjunta-aineita. Tämä menetelmä oli yleisin Tyynenmeren alueella, jossa yli puolet itsemurhaan kuolleista käytti torjunta-aineita. Vähiten yleistä se oli Euroopassa, jossa vain 4 prosenttia käytti tätä menetelmää.
• Yhdysvalloissa 52 prosentissa itsemurhista käytetään ampuma-aseita.
• Yhdysvalloissa myös tukehtuminen ja myrkytykset ovat yleisiä. Noin 40 prosentissa itsemurhista Yhdysvalloissa käytetään jotakin näistä menetelmistä.

Muut ihmiset maailmassa kuolevat itsemurhan kautta:

• Tylppä trauma (esimerkiksi hyppääminen rakennuksesta).
• Viiltävät itseään ja vuotavat kuiviin
• Hukuttautuvat
• Sytyttävät itsensä tuleen
• Itsensä sähköistäminen
• Näännyttävät itsensä nälkään

Joskus itsetuhoiset ihmiset tekevät jotain, joka saa toisen ihmisen tappamaan heidät. Itsetuhoinen henkilö saattaa esimerkiksi osoittaa aseella poliisia, jotta poliisi ampuisi hänet itsepuolustukseksi. Tätä kutsutaan yleisesti "poliisin tekemäksi itsemurhaksi".

 
Itsemurhamenetelmien kuolleisuus Yhdysvalloissa  

Näkemyksiä itsemurhasta

Nykyaikainen lääketiede käsittelee itsemurhaa mielenterveysongelmana. Sitä pidetään lääketieteellisenä hätätilanteena, kun henkilöllä alkaa olla monia ajatuksia itsemurhasta.

Abrahamilaisten uskontojen (kuten kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin) mielestä elämä on pyhää. Niiden mielestä ihminen tappaa itsensä murhatessaan sen, minkä Jumala on luonut. Tästä syystä monet abrahamilaisten uskontojen kannattajat ajattelevat, että kun ihminen kuolee itsemurhaan, hän joutuu helvettiin.

Dharmalaiset ja taolaiset uskonnot (kuten buddhalaisuus, hindulaisuus, jainismi, taolaisuus, konfutselaisuus ja shintolaisuus) uskovat, että itsemurhan tehnyt ihminen syntyy seuraavassa elämässä uudelleen vähemmän valaistuneena sieluna. Monet näiden uskontojen edustajat tekevät kuitenkin todennäköisemmin itsemurhan, koska he uskovat, että seuraava elämä on olemassa. He ajattelevat, että itsemurhan kautta kuollessaan heillä voi olla paremmat mahdollisuudet seuraavassa elämässä.

 

Itsemurha aseena

Historiassa on useita kuuluisia esimerkkejä itsemurhaiskuista. Kamikazet olivat yksi esimerkki. He olivat toisen maailmansodan aikana japanilaisia hävittäjälentäjiä, jotka yrittivät tappaa amerikkalaisia sotilaita törmäämällä koneillaan amerikkalaisiin aluksiin. Törmäämällä koneisiinsa he tappoivat myös itsensä.

Myös syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut Yhdysvaltoihin tehtiin itsemurhaiskujen tekijöiden toimesta. He lensivät lentokoneita World Trade Centerin rakennuksiin ja Pentagoniin.

 

Apua itsetuhoisille ihmisille

Lue lisää itsemurhasta ja siitä, miten voit saada apua itsellesi tai muille.

• Oppia kansallisesta itsemurhien ehkäisyn hätänumerosta
• Opi Kanadan itsemurhien ehkäisyn yhdistykseltä
• Apua sotaveteraaneille

Vihjelinjat

Yhdysvallat

• Kansallinen itsemurhien ehkäisyn hätänumero (National Suicide Prevention Lifeline) 3-numeroinen koodi: 988
• Kansallinen itsemurhien ehkäisylinja: (800) 273-TALK (käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa) tai verkkokeskustelun kautta.
• Luettelo LGBT-aikuisille ja -nuorille tarkoitetuista vihjelinjoista (It Gets Better Project -hankkeesta).
• http://lostallhope.com Archived 2017-01-14 at the Wayback Machine Verkkoapua itsetuhoisille ihmisille.

Kanada

• Find a hotline near you Archived 2016-09-04 at the Wayback Machine (list from the Canadian Association for Suicide Prevention)
• Lasten auttava puhelin Arkistoitu 2014-11-21 Wayback Machine:ssa: (800) 668-6868 (lapsille ja nuorille).

Muut maat

• Löytääksesi oman maasi vihjelinjan voit käyttää jotakin seuraavista luetteloista: International Association for Suicide Prevention Archived 2016-03-03 at the Wayback Machine tai Befrienders Worldwide.
• Kriisitekstilinja: 741741

 

Aiheeseen liittyvät sivut

Lisätietoja Itsemurha Wikipedian sisarprojekteissa
	Määritelmiä Wiktionaryn sanakirjasta
	Media Commonsista
	Uutisia Wikinewsista
	Sitaatteja Wikisitaatista
	Lähdetekstit Wikilähteestä
	Oppikirjat Wikibooksista
	Wikiversityn oppimisresurssit

• Eutanasia
• Joukko itsemurha
• Yliannostus
• Itsemurha-ajatukset
• Itsemurhasopimus
• Jäljitelmä itsemurha
• Oikeus kuolla
• Seppuku