Itsemurhasta on kyse silloin, kun ihminen päättää tappaa itsensä. Tavallisia ilmaisuja ovat esimerkiksi, että hän on "tehnyt itsemurhan", "saattanut itsemurhan päätökseen" tai "kuollut itsemurhaan". Kun henkilö vakavasti harkitsee itsemurhaa, häntä kutsutaan itsetuhoiseksi. Itsemurha on yksi merkittävimmistä kuolinsyistä nuorten aikuisten ja nuorten keskuudessa: se on tärkeä kuolinsyy 14–35-vuotiailla sekä hyvin yleinen korkeakouluopiskelijoilla. Maailmanlaajuisesti arvioidaan, että joka sekunti yhä joku yrittää vahingoittaa itseään vakavasti ja joka 40. sekunti joku kuolee itsemurhaan (WHO 2000). Jokaista kuolemaan johtavaa itsemurhaa kohden vähintään kuusi muuta ihmistä kokee sen seuraukset psyykkisesti tai sosiaalisesti. Kun ihmiset alkavat ajatella itsemurhaa, kyseessä voi olla lääketieteellinen hätätilanne. Heidän tulisi päästä itsemurhariskin arviointiin mahdollisimman pian. Heitä ei pidä jättää yksin.
Syyt ja riskitekijät
Itsemurha-ajatteluun johtavat syyt ovat usein monisyisiä. Useimmilla itsetuhoisilla ihmisillä on jokin mielenterveyshäiriö tai vakava mielialaoire. Monet tekijät vaikuttavat samanaikaisesti, ja taustalla voi olla pitkäaikainen mielenterveyshäiriö tai krooninen fyysinen sairaus. Toisinaan kyse on äkillisestä, akuutista sairaustilasta, jolloin ensimmäiset mielisairauden oireet ilmaantuvat nopeasti.
Masennus on yleisimpiä itsemurha-ajatteluun johtavia mielenterveyden häiriöitä. Masennus voi myös olla oire muista psykososiaalisista tai somaattisista sairauksista. Muita mielenterveysongelmia, jotka voivat lisätä itsemurhavaaraa tai johtaa itsensä vahingoittamiseen, ovat esimerkiksi skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vakavat ahdistuneisuushäiriöt.
Elämän kuormittavat tapahtumat ja pitkäaikainen stressi, kuten työttömyys, taloudelliset vaikeudet, vakava sairaus, perheen hajoaminen tai vakava kiusaaminen, voivat lisätä riskiä. Muita riskitekijöitä ovat aiemmat itsemurhayritykset, päihteiden väärinkäyttö, läheisen itsemurha, vaikea sosiaalinen eristäytyneisyys sekä helppo pääsy itsemurhavälineisiin. Muita syitä itsemurha-ajatuksiin voivat olla äärimmäiset kiusaamistapaukset ja harvinaisuus. Vaikka masennus on tärkein itsemurhiin johtava tekijä, se on myös hoidettavissa, ja itsemurha on usein ehkäistävissä.
Varoitusmerkit
Varoitusmerkit voivat olla selkeitä tai hienovaraisia. Jos havaitset seuraavia muutoksia, on syytä olla huolestunut:
- Suora puhe itsemurhasta tai kuolemasta ("Minun olisi parempi olla kuollut", "En jaksa enää").
- Toistuvat puhuttelut kuoleman tai itsetuhoisuuden ympärillä, runot tai taiteellinen ilmaisu, joka käsittelee kuolemaa.
- Äkillinen mielialan muutos — esimerkiksi lamaantuneesta tai hyvin masentuneesta muuttuu yllättäen rauhalliseksi tai iloiseksi (voi liittyä päätökseen).
- Vetäytyminen läheisistä, harrastuksista ja arjen toiminnoista.
- Itsetuhoisen tai vaarallisen käytöksen lisääntyminen, päihteiden käyttö, vaaralliset tempaukset.
- Valmistelutoimenpiteet: omaisuuden lahjoittaminen, kirjeiden kirjoittaminen, puolustelut tai jäähyväisviestit.
- Fyysiset merkit kuten unihäiriöt, ruokahalun muuttuminen tai voimakas väsyminen.
On tärkeää muistaa, ettei kaikkien tarvitse näyttää varoitusmerkkejä, ja joskus merkkejä ei tunnisteta ajoissa. Siksi avoin keskustelu ja huolen ilmaisu ovat tärkeitä.
Ehkäisy ja hoito
Itsemurhien ehkäisy perustuu tunnistamiseen, hoitoon ja yhteisölliseen tukeen. Keskeisiä toimia ovat:
- Aikainen hoito: mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden, hoito lääkityksellä ja psykoterapialla vähentää itsetuhoisuutta.
- Kriisi-interventio: akuutit tilanteet vaativat nopeaa arviota ja tarvittaessa sairaalahoitoa tai suljetun osaston hoitoa turvallisuuden takaamiseksi.
- Tukiverkostot: sosiaalinen tuki perheestä, ystävistä ja vertaistuesta suojaa. Myös työ- ja opiskeluyhteisöt voivat tukea.
- Suojatekijöiden vahvistaminen: ongelmanratkaisutaidot, toivon ja tulevaisuuden näkymien tukeminen, päihteiden käytön vähentäminen ja elämänhallintataidot.
- Keinojen saatavuuden rajoittaminen: välineiden ja lääkkeiden turvallinen säilytys ja pääsyn rajoittaminen vähentävät impulsiivisten tekojen riskiä.
- Stigman vähentäminen: avoin keskustelu mielenterveydestä kannustaa hakemaan apua.
Terapeuttisista hoidoista hyötyvät usein kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), interpersoonallinen psykoterapia (IPT) sekä tarvittaessa lääkehoito. Hoidon suunnittelussa huomioidaan yksilön tilanne, riskitekijät ja suojatekijät.
Mitä tehdä, jos joku on vaarassa
Jos olet huolissasi jonkun itsemurhavaarasta:
- Ota huoli vakavasti ja kysy suoraan: "Onko sinulla ajatuksia tappaa itsesi?" Suora kysymys ei lisää riskiä, vaan antaa mahdollisuuden puhua.
- Kuuntele empaattisesti, älä tuomitse tai vähättele. Anna ihmiselle tilaa kertoa ja sanoa tunteistaan.
- Älä jätä henkilöä yksin, jos hän on välittömässä vaarassa.
- Pyri poistamaan käytössä olevat keinot: lääkkeet, terävät esineet, aseet ym., mikäli se on turvallista tehdä.
- Ota yhteys ammattilaisiin: pyydä apua terveydenhuollosta, mielenterveyspalveluista tai soita hätänumeroon, jos tilanne on välitön (Suomessa 112).
- Kannusta hakeutumaan itsemurhariskin arviointiin ja/tai soittamaan hätä- tai kriisipuhelimiin. Paikalliset kriisikeskukset ja mielenterveysjärjestöt tarjoavat apua ja neuvontaa.
Jos olet itse ajatellut itsemurhaa, puhu luotettavalle ihmiselle ja hae välittömästi apua terveydenhuollosta tai hätäpalveluista. Auttaminen ja hoito voivat pelastaa hengen — apua on saatavilla, ja paraneminen on mahdollista.
Muista, että itsemurhavaara on useimmiten lääketieteellisesti ja sosiaalisesti hoidettavissa oleva tila. Toimimalla ajoissa, tarjoamalla tukea ja ohjaamalla ammatilliseen hoitoon voit vähentää riskiä ja auttaa läheistä tai itseäsi kohti turvallisempaa tulevaisuutta.
.png){kind=logo}
