Wiglaf — Beowulfin soturi ja seuraaja: hahmo, taistelu ja perintö
Tutustu Wiglafiin — Beowulfin uskolliseen soturiin ja seuraajaan: sankaruus, uhrautuvuus ja lohikäärmetappo, joka määrittää hänen perintönsä.
Wiglaf on tärkeä hahmo eeppisessä runossa Beowulf. Hän on nuorehko geattien soturi ja Beowulfin uskollinen seuraaja, mainittu nimeltä runon loppuosassa. Wiglaf on Weohstanin poika (runossa mainittu muodossa "Wiglaf wæs Weohstanes sunu"), ja hän toimii esimerkkinä uskollisuudesta ja comitatus‑periaatteen noudattamisesta – soturiseuran lojaaliudesta ja velvollisuudesta johtajaa kohtaan.
Taistelu lohikäärmettä vastaan
Runon loppukohtauksessa Beowulf kohtaa kotimaataan uhkaavan lohikäärmeen. Vaikka kuningas taistelee urheasti, hän haavoittuu vakavasti. Suuri osa hänen sotureistaan pakenee pelästyneenä, mutta Wiglaf lähtee apuun yksin tai muutaman uskollisen kanssa. Wiglaf saa lohikäärmeen haavoitetuksi ja lopulta se surmataan, kun se pistetään kurkkuun – teko, jonka avulla se tappaa myös Beowulfin viimein kuolettavasti haavoittuneena.
Beowulfin viimeiset hetket ja perintö
Beowulf pyytää nähdä lohikäärmeen aarteen ennen kuolemaansa. Viimeisillä sanoillaan hän nousee Wiglafin puolelle ja nimittää hänet seuraajakseen, koska hänellä ei ole omia biologisia lapsia eikä lähisukua, joka voisi periä kruunun. Beowulfin ruumis poltetaan hautajaiskokon (funeral pyre) päällä ja hänen muistokseen rakennetaan hautakumpu merenrantaan. Wiglaf jää eloon johtamaan geatteja, mutta runo kuvaa myös hänen huoltaan siitä, kuinka paljon vähemmän uskollisuutta ja voimaa jäljelle jää muiden kuin Wiglafin joukossa.
Hahmon merkitys ja tulkinnat
Wiglafia on pidetty keskeisenä välineenä runon eettisten teemojen käsittelyssä. Hänen uskollisuutensa korostaa muinaisen sankarietiikan (soturi‑kuninkaan ja hänen toveriensa välinen sopimus) tärkeyttä, ja hänen toimintansa asettaa vastakkain sankarin vakauden ja muiden sotureiden pelkuruuden. Tutkijat näkevät Wiglafin usein myös symbolina sukupolvien vaihdokselle: hän edustaa nuorempaa sukupolvea, joka yrittää ylläpitää vanhoja arvoja muuttuvassa maailmassa.
Nimi ja tekstilähde
Wiglafin nimi vanhaenglanniksi yhdistää osat wig (taistelu) ja laf (jäännös, perintö, se joka jää jäljelle) — nimestä voi päätellä merkityksen "taistelun jäljelle jäänyt" tai "taistelun perillinen". Runon teksti on säilynyt yhdessä keskiajassa kopioidussa käsikirjassa, Nowell Codexissa, ja Beowulf on keskeinen lähde tuntemukselle muinaisenglannin ja pohjoiseurooppalaisen sankarimyytin maailmasta.
Yhteenveto: Wiglaf on uskollinen soturi, joka pelastaa Beowulfin kunnian viimeisessä taistelussa, toimii runon eettisten teemojen keskeisenä esimerkkinä ja jätetään periväksi johtajaksi haavoittuneen kuninkaan jälkeen – mutta hänen tulevaisuutensa ja valtakunnan kohtalo jäävät kohtalokkaiksi, koska muut soturit eivät osoittaneet samaa rohkeutta.
Etsiä