Noita — määritelmä, noituus, taikuus ja historiallinen rooli
Tutustu noidan määritelmään, noituuden ja taikuuden käytäntöihin sekä noidan historialliseen rooliin, myytteihin ja nykypäivän tulkintoihin.
Noita on henkilö, joka harjoittaa noituutta tai taikuutta. Perinteisesti sanaa käytettiin syyttämään jotakuta siitä, että hän oli "noita" eli hän noiti tai loi loitsuja saadakseen vaikutusvaltaa, vahinkoa tai suojelua toisille ihmisille. Nykykäytössä termiä käytetään myös laajemmin viittaamaan ihmisiin, jotka harjoittavat erilaisia viisaita käsityötaitoja ja kansanparannusta, kuten pensasnoita. Noitien harjoittama taikuus on ollut hyvin monimuotoista: siihen on kuulunut loitsuja henkilökohtaiseen hyötyyn ja suojeluun, parantamista, ennustamista sekä luonnonhenkien ja henkien kanssa toimimista.
Historiallinen rooli ja yhteisön toimija
Noita on historiallisesti usein nähty sekä pelastajana että uhkana. Monissa maaseutuyhteisöissä noidat toimivat parantajina, yrttituntemuksen kantajina ja perinteen ylläpitäjinä. Toisaalta noituusepäily saattoi johtaa syrjintään, vainoihin ja jopa kuolemantuomioon. Keskiajan ja uuden ajan Euroopassa kirkon ja viranomaisten näkökulmasta noituus nähtiin usein pahan tekemisen keinona, mikä johti laajoihin noitavainohin.
Uskomukset, harjoitukset ja välineet
Noitatoimintaan liittyi useita käytäntöjä ja esineitä, jotka vaihtelivat alueittain. Tavallisia elementtejä olivat:
- Loitsut ja riitit: ääneen lausuttuja tai hiljaisia loitsuja, suojarunoja tai kirouksia;
- Yrttitieto: lääkinnällisten ja maagisten yrttien käyttö haavojen, sairauksien tai ennustamisen apuna;
- Symbolit ja amuletit: suojamerkit, riipukset ja muut esineet, joilla uskottiin olevan voimaa;
- Rituaalit ja taikoihin liittyvät paikat: piirit, luonnonpaikat kuten kolot, kiviröykkiöt tai juhlapyhien yhteydessä suoritettavat menot;
- Henkien ja luonnonvoimien kanssa työskentely: yhteydenotto esi- tai luonnonhenkiin sekä pyhiin eläimiin ja voimiin.
Syyttäminen, oikeudelliset seuraukset ja stereotypiat
Noitavainot vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten noituutta ja noitia ymmärrettiin. Usein epäiltyjä olivat naiset, vanhukset tai yhteiskunnan marginalisoidut henkilöt. Noita-syytökset perustuivat usein kateuteen, välien kärjistymiseen tai pelkoihin epätavallisesta tiedosta ja taidoista. Oikeudelliset seuraukset vaihtelivat sakosta karkotukseen ja kuolemanrangaistukseen riippuen aikaan ja paikkaan vaikuttavista laeista ja uskonnollisesta painostuksesta.
Noita ja uskonto — ristiriitoja ja synteesejä
Kristinuskon leviäminen toi mukanaan voimakkaita tuomitsevia tulkintoja noituudesta: monet perinteiset käytännöt tulkittiin demonisiksi tai pakanallisiksi. Samalla kansanperinteestä ja kristillisestä uskonnosta syntyi paikallisia synteesejä, joissa rituaalit ja suojakeinot sulautuivat osaksi arkea ilman virallista tuomitsemista. Myös muita uskonnollisia ja shamanistisia piirteitä on ollut läsnä eri kulttuureissa.
Nykyajan noituus ja uudelleentulkinta
Viime vuosikymmeninä kiinnostus noituutta, kansanparannusta ja esoteerista perinnettä kohtaan on kasvanut. Monet ihmiset ovat palauttaneet käsitteeseen myönteisempää sävyä ja identifioituvat noidaksi osana neopaganistisia, wicca- tai kansanperinnepiirejä. Nyky-noidat voivat keskittyä esimerkiksi:
- terapeuttisiin käytäntöihin ja energiatyöhön,
- luonnon perustaiseen spiritualiteettiin,
- yrttitietoon ja kansanlääkintään,
- yhteisön tukemiseen ja perinteiden vaalimiseen.
Monet korostavat eettisyyttä, hyvän tekemistä ja tiedon jakamista sekä hylkäävät historiallista vainoa ja kastisidonnaisia stereotypioita.
Tulkinnat kielen ja kulttuurin näkökulmasta
Sana "noita" kantaa mukanaan pitkäaikaista kulttuurista kuormitusta: se voi viitata pelokkaaseen tai kunnioitettuun henkilöön riippuen kontekstista. Nykykirjallisuus, elokuvat ja pelit ovat muokanneet kuvaa edelleen, tarjoten sekä romantisoituja että demonisoituja esityksiä noiduudesta. Kielessä ja historiankirjoituksessa on tärkeää erottaa toisistaan kansanperinteeseen ja hengellisiin käytäntöihin liittyvä arkipuhe sekä ne oikeudelliset ja poliittiset mekanismit, jotka johtivat noitavainohin.
Yhteenvetona: noita on monimerkityksellinen käsite, joka kattaa parantajat, rituaalitoimijat, kansantieteelliset perinteen ylläpitäjät sekä ne, joita on historiassa syytetty ja vainottu. Ilmiö on muuttunut ajan myötä: historiallisista uhkakuvista on syntynyt monimuotoisia nykykäytäntöjä, joissa perinteet, luonto ja yksilöllinen spiritualiteetti yhdistyvät.
Tämä Thompkins H. Mattesonin maalaus on nimeltään Noitatutkimus...
Malleus Maleficarumin nimiölehti
Historia
Vaikka useimmilla alkuperäiskansoilla on kautta historian ollut jonkinlaisia uskomuksia hengistä ja ihmisistä, joilla uskottiin olevan voimaa yrttien tai henkien avulla, heitä ei kutsuttu "noidiksi" ennen kuin länsimaiset ajatukset tulivat kosketuksiin. Niillä ei myöskään aina ollut negatiivisia merkityksiä.
Euroopassa noitapaniikkia tuki saksalaisen katolisen papin Heinrich Kramerin vuonna 1487 julkaisema Malleus Maleficarum. Siinä opetettiin noitien syytteeseenpanoa, ja uusi painotekniikka edisti sitä suuresti. Sitä painettiin 29 kertaa ennen vuotta 1669, mikä on toinen painos Raamatun jälkeen. Kirjan mukaan noituuteen tarvitaan kolme tekijää. Nämä ovat noitien pahat aikomukset, paholaisen apu ja Jumalan lupa.
Monet naiset Etelä-Amerikassa ja kaikkialla Euroopassa tapettiin noitavainoissa. Tarkasta määrästä kiistellään kiivaasti, koska tietoja ei ole kirjattu riittävästi ja koska on erilaisia mielipiteitä siitä, mitkä ajanjaksot ja alueet olisi otettava huomioon. Koska koko vainoava oikeusjärjestelmä, "tuomarit, ministerit, papit, konstaapelit, vanginvartijat, tuomarit, lääkärit, piikittäjät, kiduttajat, valamiehet, teloittajat", olivat lähes kaikki miehiä ja uhrit olivat valtaosin naisia, monet pitävät noitavainoja "gynocideina". Dokumenttielokuvassa The Burning Times Thea Jensen kutsuu tätä historian ajanjaksoa "naisten holokaustiksi".
Nykyaikainen ymmärrys
1900-luvulla noituutta on yritetty ymmärtää uudelleen. Monet sanovat, että noidat olivat itse asiassa viisaita naisia, joita kirkko jahtasi (lähinnä siksi, että he tiesivät tiettyjä sairauksia hoitavia yrttejä). Tämä on johtanut uuteen liikkeeseen. Osa siitä tunnetaan nimellä wicca.
Heather Marsh on yhdistänyt noitien vainon kirkon ja teollisuuden taisteluun "elämän ja kuoleman voimasta" aikana, jolloin teollisuus tarvitsi lisää työntekijöitä. Hän väittää myös, että noitien vainoaminen oli taistelua keskitetystä vallasta talonpoikaiskapinoita vastaan sekä lääketieteen ja tieteen omistusoikeudesta tietoon, joka kielsi naisten ja alkuperäiskulttuurien aikaisemmat opetukset tai käytännöt. Hän kirjoittaa, että noitien vainoaminen on värittänyt naisvihaa 1400-luvulta lähtien.
Silvia Federici yhdisti noitavainot naisen ruumiin historiaan kapitalismiin siirtymisen aikana.
Noituus ja noituuteen liittyvät syytökset ovat edelleen hyvin yleisiä joissakin osissa Länsi-Afrikkaa.
Ihmisiä seremoniassa; moderni "noitaliike".
Noitarikokset Malleus Maleficarumissa
Lisääntymisen valvonta oli jatkuva teema, samoin kuin lääketieteellinen tietämys:
Noidista, jotka sekstailevat paholaisten kanssa. Miksi naiset ovat eniten riippuvaisia pahoista taikauskoista?
Voivatko noidat tehdä jonkinlaisen Prestidigatorisen illuusion niin, että miespuolinen elin näyttäisi olevan kokonaan irrotettu ja erillään kehosta.
Noitia, jotka ovat kätilöitä, tappavat eri tavoin kohdussa syntyneen lapsen ja järjestävät abortin; tai jos he eivät tee sitä, tarjoavat vastasyntyneitä lapsia paholaisille.
Miten noidat estävät ja haittaavat lisääntymisvoimaa.
Miten ne ikään kuin riistävät ihmiseltä hänen miehekkään jäsenensä.
tavasta, jolla he muuttavat ihmisiä petojen muotoisiksi.
Menetelmästä, jolla paholaiset noitien toimesta joskus todella ottavat ihmiset haltuunsa.
Menetelmästä, jolla he voivat aiheuttaa kaikenlaisia sairauksia, yleensä vakavampia sairauksia.
Siitä, miten ne erityisesti vaivannevat ihmisiä muilla samanlaisilla vaivoilla.
Kuinka noitakätilöt syyllistyvät kaikkein kauheimpiin rikoksiin, kun he joko tappavat lapsia tai tarjoavat heitä paholaisille kaikkein kirotuimmassa viisauteen.
Elokuva
Ozin velho
Noituudesta syytetyt kuuluisat henkilöt
- Massachusettsin Salemin noidat. Vuoden 1692 oikeudenkäynnit vaikuttivat siihen, että Salemilla on nykyään noitakaupungin nimi.
- Doberschützin Elisabet, joka mestattiin ja poltettiin Stettinin porttien ulkopuolella 17. joulukuuta 1591.
- Anna Roleffes, joka tunnetaan paremmin nimellä Tempel Anneke, oli yksi viimeisistä Braunschweigissa teloitetuista noidista. Hänet teloitettiin 30. joulukuuta 1663.
- Samlesburyn noidat, joita syytettiin yhdessä Englannin historian kuuluisimmista noitaoikeudenkäynneistä. Heidät todettiin syyttömiksi, mutta kymmenen muuta henkilöä todettiin syyllisiksi ja hirtettiin.
- Hester Jonas, joka tunnetaan nimellä Neussin noita. Mestattiin ja poltettiin jouluaattona 1635. Hän oli noin 64-vuotias. Oikeudenkäynnin koko pöytäkirja on yhä saatavilla Neussissa.
- Catherine Monvoisin, Montespanin markiisin läheinen, Ludvig XIV:n rakastaja. Hän toimitti myrkkyjä ja piti mustia messuja maksua vastaan. Poltettiin muiden kanssa Place de la Grève -aukiolla Pariisissa vuonna 1680.
- Maria Holl, joka tunnetaan myös nimellä Nördlingenin noita. Hän oli yksi ensimmäisistä naisista, jotka kestivät kidutuksen noitaoikeudenkäynnissä vuosina 1593/1594. Hänen voimansa ansiosta Nördlingenin kaupunki vapautui noitavainosta. Hänen tekonsa johti siihen, että epäilykset noitaoikeudenkäyntien oikeellisuudesta hälvenivät. Hänet vapautettiin syytteistä. Hän kuoli vuonna 1634 todennäköisesti ruttoon.
- Anna Schnidenwind, yksi viimeisistä noituudesta julkisesti teloitetuista naisista Saksassa. Paloi kuristamisen jälkeen Endingen am Kaiserstuhlissa 24. huhtikuuta 1751.
- Anna Göldi (tai Göldin). Viimeinen Euroopassa teloitettu noita. Tämä tapahtui Sveitsin Glarusissa kesällä 1782.
- Jeanne d'Arc, jota syytettiin noituudesta ja joka poltettiin.
Etsiä