Musta wallaroo (Macropus bernardus) — Arnhem Landin kalliokenguru
Musta wallaroo (Macropus bernardus) — ujo kalliokenguru Arnhem Landin harvinaisilla kallioalueilla. Laji on lähes uhanalainen ja elää vain pienellä Pohjois-Territorion vyöhykkeellä.
Woodwardin wallaroo (Macropus bernardus), jota kutsutaan myös nimillä musta wallaroo tai Bernardin wallaroo, on pienin tunnettuista wallaroista. Urokset ovat yleensä tummia, mustan- tai tummanruskeita, kun taas naaraat ovat vaaleampia, usein harmaanruskeita. Lajin rakenne on tukeva: se muistuttaa pienempää kalliokengurua, jolla on voimakkaat takaraajat ja pitkä häntä tasapainon ylläpitämiseen.
Ulkonäkö ja sukupuolten välinen ero
Musta wallaroon uroksilla väri on lähes musta, mikä erottuu selvästi naaraiden vaaleammasta sävystä. Koko- ja painoerot ovat merkittäviä: urokset ovat painavampia ja kookkaampia kuin naaraat. Turkin väri ja koko tekevät lajista helposti tunnistettavan alueellaan.
Elintavat ja ravinto
Musta wallaroo on pääasiassa yöeläin, joka laiduntaa ja viihtyy pieninä yksilö- tai perheryhminä; se ei muodosta suuria laumoja. Laji syö pääasiassa ruohoa, lehtiä ja muuta maassa kasvavaa kasvillisuutta. Se käyttää kalliojyrkänteitä, rotkoja ja luolia turvapaikkoina päivisin ja piiloutuakseen saalistajilta ja kuumuudelta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Musta wallaroo on erittäin rajoittuneen levinneisyyden laji: sitä tavataan vain pienellä vuoristoalueella Arnhem Landissa Pohjois-Territoriossa, erityisesti South Alligator Riverin ja Nabarlekin välisellä alueella. Laji suosii jyrkkiä kallioseinämää ja kivikkoisia alueita, joissa se löytää suojaisia paikkoja ja raikasta kasvillisuutta laidunnukseen.
Lisääntyminen
Kuten muutkin kenguru- ja wallaroo-lajit, mustan wallaroon poikaset syntyvät hyvin kehittymättöminä ja jatkavat kehitystään emon vatsapussissa useita kuukausia. Naaras yleensä synnyttää yhden poikasen kerrallaan ja voi kantaa myös kehittyvää jälkeläistä samaan aikaan (järjestelmä, jossa uusi alkio pysyy lepovaiheessa, kun edellinen poikanen on vielä pussissa).
Uhanalaisuus ja suojelu
Musta wallaroo on luokiteltu lähes uhanalaiseksi (Near Threatened) lähinnä hyvin rajoitetun levinneisyytensä vuoksi. Pienelle alueelle rajoittunut populaatio on herkkä paikallisille uhkille, kuten elinympäristön muutoksille, muuttuneille palorutiineille, vieraslajeille (esim. feralit ja kissat) ja mahdollisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamille muutoksille. Suojelutoimet keskittyvät elinympäristöjen säilyttämiseen, paikallisten palonkäsittelykäytäntöjen hallintaan ja populaation seurannan tukemiseen. Osa lajin esiintymisalueista sijaitsee perinteisillä alkuperäiskansojen maille, mikä voi tukea paikallisia suojelutoimia ja kestävää elinympäristön hoitoa.
Muita huomioita: wallaroo-nimi viittaa kalliokenguruihin, jotka usein asuttavat jyrkkiä ja kivikkoisia maastoja (wallaroo tarkoittaa "kalliokengurua"). Musta wallaroo on esimerkki siitä, miten Australian eristyneet alueet voivat ylläpitää omalaatuisia ja paikallisia lajiyhteisöjä.
Etsiä