Työväentalo oli
Työväentalo oli paikka, joka tarjosi asuntoa ja työtä ihmisille, joilla ei ollut mitään. Ne alkoivat Englannissa ja Walesissa 1600-luvulla. Ensimmäisen kerran sanaa workhouse käytettiin Abingdonin pormestarin vuonna 1631 jKr. laatimassa raportissa, joka koski työväentalon rakentamista kaupunkiin.
Työväentalon alku juontaa juurensa vuoden 1388 köyhäinhoitolakiin. Sen tarkoituksena oli ratkaista mustan surman jälkeinen työvoimapula. Se vaikeutti heidän liikkumistaan ympäri maata ja esti heitä etsimästä paremmin palkattua työtä muualta. Tämä johti siihen, että valtio oli vastuussa köyhien hyvinvoinnista. Napoleonin sotien jälkeen oli paljon työttömyyttä. Työttömyyttä aiheutui myös siitä, että koneet veivät maatyöläisten työt. 1830-luvulla oli myös useita huonoja satoja. Nämä asiat aiheuttivat liikaa paineita nykyisille tavoille huolehtia köyhistä ihmisistä.
Ongelman ratkaisemiseksi säädettiin uusia lakeja, vuoden 1834 uusi köyhäinhoitolaki. Ihmiset saivat apua vain, jos he menivät työväentaloon asumaan. Joissakin paikoissa toivottiin voiton tekemistä työväentalosta käyttämällä ihmisten ilmaista työvoimaa. Useimmilla ei ollut taitoja, joiden avulla he olisivat voineet saada tavallisia töitä, joten työväentalon töihin kuului esimerkiksi kivien murskaaminen pieniksi kiviksi, luiden murtaminen lannoitteen valmistamiseksi tai vanhan köyden repiminen irti kuitujen uudelleenkäyttöä varten. Tätä vanhaa köyttä, joka tunnettiin nimellä oakum, käytettiin laivanrakennuksessa saumojen pakkaamiseen, jotta ne pysyivät vesitiiviinä. Köyden irrottamiseen käytettiin metallista piikkiä, ja työväentalon lempinimi oli piikki.
Elämän työväentalossa ei ollut tarkoitus olla helppoa. Siitä tehtiin rankka, jotta vain hyvin köyhät, joilla ei ollut toivoa löytää työtä, menisivät sinne hakemaan apua. Työväentalo tarjosi kuitenkin lapsille ilmaista sairaanhoitoa ja koulutusta. Tällaista apua ei ollut saatavilla köyhille ihmisille työväentalojärjestelmän ulkopuolella.
1800-luvun loppupuolella työväentalot täyttyivät vanhuksista ja sairaista eikä niinkään työttömistä köyhistä. Vuonna 1929 lakeja muutettiin, ja työväentaloista tuli sairaaloita. Jotkut työväentalot nimettiin uudelleen julkisiksi avustuslaitoksiksi. Nämä hävisivät lopulta, kun vuonna 1948 hyväksyttiin kansallinen avustuslaki.
Ruokailu St Pancrasin työväentalolla -
Nantwichin työväentalo
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä oli työväentalojen tarkoitus?
V: Työväentalot olivat paikkoja, jotka tarjosivat asuntoja ja työtä ihmisille, joilla ei ollut niitä. Niiden tarkoituksena oli auttaa ratkaisemaan mustan surman jälkeinen työvoimapula ja tarjota köyhille hyvinvointia.
K: Milloin työväentalot perustettiin?
V: Ensimmäisen kerran sanaa työväentalo käytettiin Abingdonin pormestarin vuonna 1631 laatimassa raportissa, joka koski työväentalon rakentamista kaupunkiin. Niiden alku juontaa kuitenkin juurensa vuonna 1388 annettuun köyhäinhoitolakiin (Poor Law Act).
Kysymys: Mikä aiheutti työttömyyden lisääntymisen tänä aikana?
V: Napoleonin sotien jälkeen oli paljon työttömyyttä, samoin kuin työttömyyttä, joka johtui siitä, että koneet veivät maataloustyöntekijöiden työt. Lisäksi kyseisenä aikana oli useita huonoja satoja, jotka aiheuttivat liikaa paineita köyhistä huolehtimiselle.
Kysymys: Miten elämä työväentalossa erosi elämästä sen ulkopuolella?
V: Elämän työväentalossa ei ollut tarkoitus olla helppoa, vaan siitä tehtiin rankkaa, jotta vain ne, joilla ei ollut toivoa löytää muuta työtä, hakeutuivat sinne. Työväentalon vangeilla ei ollut oikeuksia, ja heihin sovellettiin tiukkoja sääntöjä ja ankaria rangaistuksia, mutta he saivat ilmaista sairaanhoitoa ja koulutusta lapsille - jotain sellaista, mitä ei ollut saatavilla järjestelmän ulkopuolella.
Kysymys: Milloin lait muuttuivat sen suhteen, miten ihmiset saivat apua?
V: 1800-luvun loppupuolella lait muuttuivat siten, että sen sijaan, että työttömät köyhät täyttivät useimmat paikat työväentaloissa, ne täyttyivät vanhoista ja sairaista ihmisistä. Vuonna 1929 tapahtui lisää muutoksia, kun näistä laitoksista tuli sairaaloita, jotka tunnettiin nimellä Public Assistance Institutions (julkiset avustuslaitokset), ja lopulta ne katosivat, kun kansallinen avustuslaki hyväksyttiin vuonna 1948.
Kysymys: Millaisia töitä vangit tekisivät työväentalossa?
V: Useimmilla vangeilla ei ollut tavallisiin töihin tarvittavia taitoja, joten heidän tehtäviinsä kuului esimerkiksi kivien murskaaminen pieniksi kiviksi, luiden murtaminen lannoitteen valmistamiseksi tai vanhan köyden repiminen irti sen kuitujen uudelleenkäyttöä varten (tunnetaan nimellä oakum). Vanhaa köyttä käytettiin laivanrakennushankkeissa saumojen pakkaamiseen, jotta ne pysyisivät vesitiiviinä.
