Musta surma oli Euroopassa ja Aasiassa 1300-luvulla esiintynyt pandemia.

Tämä tautipesäke oli pahimmillaan vuosina 1347-1351.

Se tappoi 75-200 miljoonaa ihmistä Euroopassa, Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa.

Historioitsijat eivät voi olla varmoja siitä, mikä tauti aiheutti mustan surman. Useimmat kuitenkin uskovat, että se oli paiserutto. Se on Yersinia pestis -bakteerilajin aiheuttama bakteeri-infektio.

Musta surma on saattanut alkaa Keski-Aasiasta tai Itä-Aasiasta. Se ilmaantui varmasti Krimille vuonna 1347. Sitä levittivät todennäköisesti mustilla rotilla elävät kirput, jotka kulkivat genovalaisten laivoilla ja toivat ruttoa satamakaupunkeihin ympäri Välimerta. Rotat ovat saattaneet kulkea myös Silkkitien kaltaisia kauppareittejä pitkin ja tuoda tartunnan saaneita kirppuja Euroopan kaupunkeihin. Kun kirput purivat ihmistä, ne tartuttivat tämän ruttoon ruiskuttamalla haavaan hiukan Y. pestis -bakteeria. Oireet alkoivat kolmesta seitsemään päivää myöhemmin.

Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että rutto aiheutti mustan surman. Jotkut historioitsijat ovat ehdottaneet, että pernarutto tai virusperäinen verenvuotokuume aiheutti pandemian.

Tautimuodot ja oireet

Musta surma ilmeni eri muodoissa: yleisimmät olivat paise-rutto (bubonic), verisuonirutto (septicemic) ja keuhkorutto (pneumonic). Bubonisen muodon tunnusmerkkejä olivat korkea kuume, vilunväristykset, voimakas heikkous ja kivuliaat, usein mustuneet imusolmukkeet (buboes). Septiceminen muoto aiheutti verenkierrossa vakavia komplikaatioita ja usein ihon verenvuotoa tai mustumista. Keuhkorutto tarttui helposti ihmisten kautta pisaratartuntana ja saattoi johtaa nopeasti hengenvaaralliseen keuhkokuumeeseen.

Ilman hoitoa eri muotojen kuolleisuus vaihteli: buboninen rutto tappoi huomattavan osan sairastuneista, pneumoninen muoto oli hyvin nopeasti tappava, ja septiceminen muoto saattoi olla lähes aina kuolemaan johtava. Oireiden alkaminen muutamasta päivästä viikkoon teki taudin leviämisen vaikeasti ennakoitavaksi.

Leviäminen ja tartuntamekanismit

Ruttoa levittivät pääosin kirput, jotka elivät rottien ja muiden jyrsijöiden veren imaisun kautta. Kun rotta kuoli, kirput saattoivat hypätä ihmisiin ja levittää taudin. Tiheään asutuissa kaupungeissa ja satamissa tartunta levisi nopeasti. Lisäksi keuhkorutto mahdollisti suoran ihmisten välisen tartunnan yskimisen ja aivastelun kautta, mikä nopeutti epidemian leviämistä tiheästi asutuilla alueilla.

Kauppareitit, kuten Silkkitie, ja merireitit yhdistivät eri alueet ja auttoivat taudin leviämisessä yli mantereiden. Mainitut genovalaiset laivat, jotka saapuivat Krimiltä ja muista Mustanmeren satamista, levittivät ruttoa Välimeren kaupunkeihin.

Sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset seuraukset

Mustan surman vaikutukset olivat syviä ja pitkäkestoisia. Väestön massakuolemat johtivat työvoiman puutteeseen, palkkojen nousuun ja maanomistusrakenteiden muutoksiin, mikä osaltaan heikensi feodaalijärjestelmää. Kaupungeissa ja maaseudulla syntyi pula viljasta ja muista resursseista, hinnat ja verotuksen suhteet muuttuivat.

Epidemia synnytti myös pelkoa, paniikkia ja sosiaalisia jännitteitä. Useita yhteisöjä syytettiin taudin levittämisestä; esimerkiksi juutalaiset joutuivat usein vainon kohteeksi. Uskonnolliset liikkeet, kuten rangaistusrituaalit suorittaneet flagellantit, lisääntyivät, samoin kuin taiteessa ja kirjallisuudessa kuoleman teemat (esim. kuolemantanssi-aiheet).

Torjunta, hoito ja jatkoepidemiat

Aikakauden vastatoimet perustuivat pääasiassa eristykseen ja karanteeniin: esimerkiksi Venetsiassa kehitettiin varhaisessa vaiheessa 40 päivän karanteeni (sanctio), josta sana "quarantine" juontuu. Kaupungeissa poltettiin saastuneita vaatteita ja jätteitä, suljettiin satamia ja käytettiin massahautauksia, koska kaivauksia ja ruumiinkäsittelyjä ei voitu tehdä turvallisesti.

Ilman antibiootteja tauti oli kuitenkin tehokkaasti tappava. Plague palasi Eurooppaan useina aaltoina seuraavien vuosisatojen aikana, ja paikallisia epidemioita esiintyi vielä 1600–1700-luvuilla. Vasta 1900-luvun antibioottien myötä paise-ruton hoito muuttui tehokkaaksi.

Tutkimus ja kiistat

Nykyinen tutkimus, mukaan lukien anciento DNA- ja proteiinianalyysit, antaa vahvoja todisteita siitä, että Yersinia pestis oli pääasiallinen aiheuttaja 1300-luvun pandemiassa. Silti osa tutkijoista pitää vaihtoehtoisia selityksiä mahdollisina, koska epidemian levinneisyys ja nopeus eivät näyttäydy täysin yhdenmukaisina pelkän rodun-kirppu -mallin kanssa kaikilla alueilla. Vaihtoehtoisiksi tekijöiksi on ehdotettu mm. muita taudinaiheuttajia tai useiden tautien samanaikaista esiintymistä.

Perintö ja nykylähtökohta

Musta surma muutti Eurooppaa syvästi: väestörakenteen, talouden, yhteiskuntasuhteiden ja kulttuurin uudelleenjärjestelyt heijastuvat historiaan yhä. Nykyaikana ruttoa esiintyy satunnaisesti ympäri maailmaa, mutta se on nykyterveydenhuollon ja antibioottien ansiosta hoidettavissa, ja tartuntaketjut pystytään usein nopeasti katkaisemaan.