Advance Auto Parts Clash – Daytonan NASCAR-näyttelykilpailu

Advance Auto Parts Clash — Daytonan NASCAR-näyttelykilpailu: huippunopeat sprintit, riskit ja suuret palkinnot ennen legendaarista Daytona 500:aa.

Tekijä: Leandro Alegsa

Advance Auto Parts Clash on Monster Energy NASCAR Cup Seriesin näyttelykilpailu, joka ajetaan vuosittain Daytona International Speedwaylla helmikuun viikonloppuna ennen Daytona 500Busch Clash ja oli alun perin lyhyt, noin 50 mailin "kaikki ulos" -sprintti. Nykyisessä muodossaan se koostuu kahdesta segmentistä: kilpailu alkaa tyypillisesti noin 25 kierroksen ensimmäisellä osuudella, jonka jälkeen jatketaan toisella, lyhyemmällä ratkaisevalla jaksolla. Kilpailu on samanlaista luonteeltaan kuin Monster Energy NASCAR All Star Race toukokuussa – se ei jaa pisteitä sarjaan, mutta tarjoaa suuren palkinnon ja kannustaa aggressiiviseen ajotyyliin, jota ei välttämättä nähdä normaalissa runkosarjan kilpailussa, missä yksi virhe voi pilata koko kauden.

Historia ja nimet

Tapahtuma on ollut osa NASCARin esivuodenavausta jo pitkään ja on tunnettu useiden sponsoriensa mukaan (esimerkiksi Busch, Budweiser, Sprint ja myöhemmin Advance Auto Parts). Kilpailun formaatti ja kutsukriteerit ovat muuttuneet vuosien saatossa sponsorien ja järjestäjien tarpeiden mukaan, mutta sen rooli Daytonan kauden avauksena on säilynyt.

Formaatti ja osallistujat

Advance Auto Parts Clash on kutsukilpailu: sen osallistujamäärä on rajattu eikä se ole avoin koko sarjan kuljettajistolle samalla tavalla kuin pistekilpailut. Kutsuehdot vaihtelevat, mutta tyypillisiä valintaperusteita ovat esimerkiksi aikaisemmat Clash-voitot, kauden aikaistetut paalupaikkavoitot, aiemmat Daytona 500 -voitot tai muut järjestäjän määrittelemät saavutukset. Koska Clashissa on usein selvästi pienempi lähtölista kuin varsinaisessa Daytona 500

Merkitys ja tunnelma

Tapahtuma toimii sekä kuljettajille että yleisölle kilpailun lämmittelynä ennen kauden suurkilpailua. Koska voitot eivät vaikuta sarjapisteisiin, kuljettajat voivat ottaa normaalia suurempia riskejä, mikä tekee kilpailusta viihdyttävän ja usein odotetun alkushow'n. Kilpailussa testataan myös joskus sääntömuutoksia tai erikoisstrategioita, joita ei haluta kokeilla maksavissa pistekilpailuissa.

Muistettavia hetkiä

Yksi Clashin legendaarisista suorituksista on vuoden 1987 kilpailu, jonka voitti Bill Elliott. Hän ajoi kilpailun keskinopeudella 197,902 mailia tunnissa (318,492 km/h). Kyseinen suoritus on merkitty yhdeksi NASCARin historian nopeimmista hyväksytyistä kilpailusuorituksista, vaikka kyse ei ollut pisteitä jakavasta tapahtumasta. NASCARin historia tunnetaan monista ikonisista Clash-hetkistä, joissa muutaman kierroksen intensiivinen taistelu on tuottanut ikimuistoisia tilanteita.

Lopuksi

Advance Auto Parts Clash on fanien kannalta suosittu ja televisioitu esityskilpailu, joka toimii jännitteenä ennen Daytona 500:n starttia. Vaikka sen tulokset eivät vaikuta mestaruustaisteluun, sen merkitys brändinä ja viihteellisenä avaustapahtumana on kiistaton.

Kilpailumuoto

  • 1979-1990: Varoituslippuja ei lasketa.
  • 1991-1997: Kilpailu oli jaettu kahteen kymmenen kierroksen vihreä lippu segmentit, kenttä oli sitten käännetään toisen kymmenen kierroksen segmentti, palkintorahaa myönnettiin molemmille segmenteille kaikille kantoja, Kilpailu oli jaettu kahteen segmenttiin, koska se oli puuttuu kilpailukykyä, koska rajoitin paikkoja käytettiin 1988, Inversio sääntö tarvitsi joitakin jännitystä tapahtumaan.
  • 1998-2000: Bud Shootout-karsintakilpailu ajettiin klo 11 ja itse Shootout klo 12.
  • 2001-2002: Kisa nimettiin uudelleen Budweiser Shootoutiksi, ja se laajennettiin uuteen kilpailumatkaan (70 kierrosta, 125 mailia), varoituskierrokset laskettaisiin, mutta kilpailun maaliin oli ajettava vihreällä, paitsi Camping World Truck Series -sarjan vihreän ja valkoisen valintamerkin välinen sääntö, jos se on tarpeen, enintään yksi varikkokäynti vaadittiin, Bud Shootout -karsinta lopetettiin, mutta Cup Series -sarjan kilpailujen toisen kierroksen karsinta poistettiin.
  • 2003-2008: (Vuonna 2007 polttoainekennot laajennettiin 18,5 gallonaan) Monet kuljettajat, jotka vaihtoivat renkaita polttoainepysähdyksen aikana, koska auton polttoaineen tankkaamiseen tarvittava aika mahdollisti kahden renkaan vaihdon.
  • 2009-2012: Kilpailu laajennettiin 25 kierrokseen, jota seurasi 50 kierroksen loppusegmentti, kilpailumatka laajennettiin 75 kierrokseen (187,5 mailia).
  • 2013-2015: Kilpailu jaettiin kolmeen osaan (30 kierrosta, 25 kierrosta, 20 kierrosta), joissa fanien online-äänestys oli tarpeen, ja siinä päätettiin tietyistä seikoista (kilpailun pituudet, pakollisten varikkopysähdysten vaatimukset, poistettujen kuljettajien määrä jne.) Kilpailun kokonaispituus oli 75 kierrosta.

Aiemmat voittajat

Vuosi

Päivämäärä

Ei.

Kuljettaja

Joukkue

Valmistaja

Kierrokset

Miles

1979

11. helmikuuta

28

Buddy Baker

Ranier-Lundy

Oldsmobile

20

80,467 km (50 mailia)

1980

10. helmikuuta

2

Dale Earnhardt

Osterlund Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1981

8. helmikuuta

11

Darrell Waltrip

Junior Johnson ja kumppanit

Buick

20

80,467 km (50 mailia)

1982

7. helmikuuta

88

Bobby Allison

DiGuard Motorsports

Buick

20

80,467 km (50 mailia)

1983

14. helmikuuta*

75

Neil Bonnett

RahMoc Enterprises

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1984

9. helmikuuta

12

Neil Bonnett

Junior Johnson ja kumppanit

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1985

10. helmikuuta

44

Terry Labonte

Meiling Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1986

8. helmikuuta

3

Dale Earnhardt

Richard Childress Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1987

8. helmikuuta

9

Bill Elliott

Meiling Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1988

7. helmikuuta

3

Dale Earnhardt

Richard Childress Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1989

12. helmikuuta

25

Ken Schrader

Hendrick Motorsports

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1990

11. helmikuuta

25

Ken Schrader

Hendrick Motorsports

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1991

10. helmikuuta

3

Dale Earnhardt

Richard Childress Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1992

9. helmikuuta

15

Geoff Bodine

Bud Moore Engineering

Ford

20

80,467 km (50 mailia)

1993

7. helmikuuta

3

Dale Earnhardt

Richard Childress Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1994

13. helmikuuta

24

Jeff Gordon

Hendrick Motorsports

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1995

12. helmikuuta

3

Dale Earnhardt

Richard Childress Racing

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1996

11. helmikuuta

88

Dale Jarrett

Robert Yates Racing

Ford

20

80,467 km (50 mailia)

1997

9. helmikuuta

24

Jeff Gordon

Hendrick Motorsports

Chevrolet

20

80,467 km (50 mailia)

1998

8. helmikuuta

2

Rusty Wallace

Penske Racing

Ford

25

62,5 mailia (100,584 km)

1999

7. helmikuuta

6

Mark Martin

Roush Racing

Ford

25

62,5 mailia (100,584 km)

2000

13. helmikuuta

88

Dale Jarrett

Robert Yates Racing

Ford

25

62,5 mailia (100,584 km)

2001

11. helmikuuta

20

Tony Stewart

Joe Gibbs Racing

Pontiac

70

175 mailia (281,635 km)

2002

10. helmikuuta

20

Tony Stewart

Joe Gibbs Racing

Pontiac

70

175 mailia (281,635 km)

2003

8. helmikuuta

8

Dale Earnhardt Jr.

Dale Earnhardt, Inc.

Chevrolet

70

175 mailia (281,635 km)

2004

7. helmikuuta

88

Dale Jarrett

Robert Yates Racing

Ford

70

175 mailia (281,635 km)

2005

12. helmikuuta

48

Jimmie Johnson

Hendrick Motorsports

Chevrolet

70

175 mailia (281,635 km)

2006

12. helmikuuta*

11

Denny Hamlin

Joe Gibbs Racing

Chevrolet

72*

180 mailia (289,682 km)

2007

10. helmikuuta

20

Tony Stewart

Joe Gibbs Racing

Chevrolet

70

175 mailia (281,635 km)

2008

9. helmikuuta

88

Dale Earnhardt Jr.

Hendrick Motorsports

Chevrolet

70

175 mailia (281,635 km)

2009

7. helmikuuta

29

Kevin Harvick

Richard Childress Racing

Chevrolet

78*

195 mailia (313,822 km)

2010

6. helmikuuta

29

Kevin Harvick

Richard Childress Racing

Chevrolet

76*

190 mailia (305,775 km)

2011

12. helmikuuta

22

Kurt Busch

Penske Racing

Dodge

75

187,5 mailia (301,752 km)

2012

18. helmikuuta

18

Kyle Busch

Joe Gibbs Racing

Toyota

82*

205 mailia (329,916 km)

2013

16. helmikuuta

29

Kevin Harvick

Richard Childress Racing

Chevrolet

75

187,5 mailia (301,752 km)

2014

15. helmikuuta

11

Denny Hamlin

Joe Gibbs Racing

Toyota

75

187,5 mailia (301,752 km)

2015

14. helmikuuta

20

Matt Kenseth

Joe Gibbs Racing

Toyota

75

187,5 mailia (301,752 km)

2016

13. helmikuuta

20

Denny Hamlin

Joe Gibbs Racing

Toyota

79*

197,5 mailia (317,845 km)

2017

19. helmikuuta*

22

Joey Logano

Team Penske

Ford

75

187,5 mailia (301,752 km)

2018

11. helmikuuta

2

Brad Keselowski

Team Penske

Ford

75

187,5 mailia (301,752 km)

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Advance Auto Parts Clash?


V: Advance Auto Parts Clash on vuosittainen NASCAR Cup Series -näyttelykilpailu, joka järjestetään Daytona International Speedwaylla helmikuussa, Daytona 500 -kilpailua edeltävänä viikonloppuna.

K: Mikä oli kilpailun alkuperäinen nimi?


V: Kilpailun alkuperäinen nimi oli Busch Clash.

K: Kuinka pitkä alkuperäinen kilpailu oli?


V: Alkuperäinen kisa oli 50 mailin mittainen "all out sprint".

K: Millainen on kilpailun nykyinen muoto?


V: Kilpailu koostuu kahdesta osasta, jotka alkavat 25 kierroksen osuudella, jota seuraa viimeinen 50 kierroksen osuus.

K: Mikä on kilpailun tarkoitus?


V: Kilpailussa ei ole pisteitä voittajalle, mutta siinä on suuri palkintosumma, jonka tarkoituksena on kannustaa ajamaan täysillä, mikä ei ole tavallista kauden kilpailuissa.

K: Onko Advance Auto Parts Clash -kilpailussa yleisiä suuria kolareita?


V: Advance Auto Parts Clash -kilpailussa suuret kolarit ovat harvinaisia pienen kentän vuoksi.

K: Mikä on NASCARin historian nopein hyväksytty kilpailu ja kuka sen voitti?


V: Bill Elliott voitti vuoden 1987 kilpailun, jonka keskinopeus oli 197,902 mailia tunnissa (318,492 km/h), ja se on NASCAR:n historian nopein hyväksytty kilpailu (vaikka se ei ollutkaan pisteitä maksava kilpailu).


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3