Seikkailukirjallisuus – määritelmä, piirteet ja kuuluisat esimerkit
Tutustu seikkailukirjallisuuden määritelmään, tyypillisiin piirteisiin ja kuuluisimpiin esimerkkeihin — jännitystä, sankareita ja ikimuistoisia seikkailuja joka lukijalle.
Seikkailukirjallisuus on kaunokirjallisuuden laji, jossa seikkailu muodostaa pääjuonen. Seikkailu on yleensä jännittävä yritys, johon liittyy riskejä ja fyysisiä vaaroja. Kirjailija Malins kuvailee seikkailukirjallisuutta tarinaksi, jossa "sankari - yksilö tai ryhmä - voittaa esteet ja vaarat ja suorittaa jonkin tärkeän ja moraalisen tehtävän". Seikkailukirjallisuuden hahmot ovat erittäin sympaattisia. He ovat myös sellaisia, joihin lukijan on helppo samaistua. On oltava konflikti, joka on voitettava, ja ovela roisto, joka on pysäytettävä.
Piirteet
Seikkailukirjallisuuden tunnusmerkkejä ovat selkeä tavoite tai tehtävä, jatkuva liike ja muuttuvat uhat sekä usein fyysinen matkanteko tai selviytyminen vieraassa ympäristössä. Tempo on tyypillisesti nopea: juoni rakentuu esteiden ja käänteiden kautta kohti ratkaisua. Hahmoilla on usein käytännön taitoja, rohkeutta ja oveluutta, ja he joutuvat käyttämään näitä ominaisuuksia selviytyäkseen. Myös asetelman eksoottisuus, vaaran tunne ja jännityksen ylläpito kuuluvat lajiin.
Rakenne ja kerrontakeinot
- Aloitus: epätavallinen tapahtuma tai haaste, joka saa sankarin liikkeelle
- Keskiosa: sarja esteitä, takaiskuja ja kohtaamisia vastustajien kanssa
- Huipentuma: ratkaiseva kohtaaminen tai tehtävän suorittaminen
- Loppuratkaisu: seuraukset, opitut opetukset ja paluu (tai uusi alku)
Kertoja voi olla ensimmäisessä persoonassa (lähettää lukijan suoraan kokemukseen) tai kaikkitietävä ulkopuolinen kertoja. Cliffhanger-tekniikkaa ja episodirakennetta käytetään usein ylläpitämään jännitystä.
Alalajit ja teemat
- Historiallinen seikkailu: tapahtuu menneisyydessä, yhdistää seikkailun ja historialliset tapahtumat
- Meriseikkailu: merimatkat, haaksirikot ja merirosvouksen teemat
- Selviytymiskertomus: luonnonvoimia vastaan kamppailu
- Eksploraatio ja etsintä: löytöretket, karttojen tai salaisuuksien paljastaminen
- Nuortenkirjallisuuden seikkailu: nuorten näkökulmasta kerrottu kasvutarina ja jännitys
Teemoina seikkailukirjallisuudessa toistuvat rohkeus, kestävyys, ystävyys, oikeudenmukaisuus ja usein myös kysymykset vallasta ja sen väärinkäytöstä. Monet vanhemmat seikkailukertomukset sisältävät kolonialistisia asenteita; nykyaikaiset tekstit käsittelevät tätä usein kriittisemmin.
Hahmot
Seikkailukirjallisuuden hahmot ovat mieleenpainuvia ja toimivat usein moraalisina esikuvina tai roolimalleina. Sankari voi olla arkkityyppinen rohkea tutkimusmatkailija, kekseliäs rikollinen tai vaikkapa tavallinen ihminen äärimmäisessä tilanteessa. Myös sivuhahmojen — kumppanien, vihollisten ja opastavien hahmojen — rooli on tärkeä juonen etenemisen ja jännityksen luomisen kannalta.
Kuuluisia esimerkkejä ja vaikuttajia
Seikkailukirjallisuuden klassikoihin kuuluu muun muassa teoksia ja tekijöitä kuten Robinson Crusoe (Daniel Defoe), Treasure Island (Robert Louis Stevenson), Jules Vernen seikkailut, Arthur Conan Doylen Sherlock-tarinat (vaikka nämä ovat myös salapoliisiromaaneja), H. Rider Haggardin ja Emilio Salgarin teokset sekä 1800–1900-lukujen seikkailupulp-kirjallisuus. Myöhemmät ja lajin rajoja rikkovat teokset voivat yhdistää fantasiaa tai scifiä, esimerkiksi J.R.R. Tolkienin tuotannossa on seikkailuelementtejä.
Seikkailukirjallisuus nykyajassa
Nykyään seikkailutarinoita julkaistaan yhä laajasti: nuortenkirjallisuuden julkaisut, historialliset seikkailut ja dekkareiden seikkailulliset ääripäät ovat suosittuja. Lajityypin elementtejä hyödynnetään myös elokuvissa, televisiosarjoissa ja peleissä, mikä on pitänyt seikkailukerronnan elinvoimaisena. Samalla kirjailijat pyrkivät entistä tietoisemmin päivittämään hahmojen monimuotoisuutta ja käsittelemään lajin historiallisia ongelmakohtia.
Kenelle seikkailukirjallisuus sopii?
Seikkailukirjallisuus sopii lukijoille, jotka arvostavat toimintaa, selkeää juonirakennetta ja oivaltavia ratkaisuja vaikeuksien keskellä. Laji tarjoaa viihdettä, jännitystä ja usein myös mahdollisuuden tutustua erilaisiin paikkoihin ja kulttuureihin turvallisesti kirjan kautta.
Yhteenvetona: seikkailukirjallisuus yhdistää nopeatahtisen juonen, fyysisen vaaran ja moraalisen tehtävän muodostaen tarinan, joka houkuttelee lukijan mukaan kokeilemaan rohkeutta, älyä ja kekseliäisyyttä yhdessä sankarin kanssa.
Sankari
Sankari on keskeinen osa monia seikkailukertomuksia. Useimmissa tarinoissa sankarin on onnistuttava. Samalla sankari saattaa olla tarinan vähiten kiinnostava hahmo. Sankari on usein arka, alistuva ja helposti työnnettävä. Sankari voi olla supersankari, vakooja, etsivä tai jopa antisankari. Mutta sankari onnistuu vastaamaan haasteeseen. Kaikki suuret seikkailusankarit näyttävät löytävän kyvyn voittaa vihollisensa tai voittaa vihamieliset ympäristöt.
Joskus roisto voittaa. Edgar Allan Poen tarinassa The Cask of Amontillado roisto on tarinan kertoja. Joskus roisto voittaa vain kohdatakseen hänet uudelleen jatko-osassa.
Laji
Monissa seikkailukertomuksissa seikkailu tapahtuu vieraalla maalla tai eksoottisissa paikoissa. Yksi varhaisimmista seikkailukirjailijoista oli Daniel Defoe. Hänen tarinansa Robinson Crusoe ja Captain Singleton auttoivat luomaan standardit seikkailukirjallisuuden lajityypille. Toinen brittiläinen kirjailija Sir Walter Scott rakensi kaavaa. Hän yhdisti historian ja seikkailukirjallisuuden. Hänen historialliset romantiikkaromaaninsa Waverley, Rob Roy ja Ivanhoe olivat klassisia seikkailukirjoja. Ne auttoivat lukijaa ymmärtämään sankaria ja antoivat hänelle ritarillisuuden säännöstön. Ranskalainen kirjailija Alexandre Dumas kirjoitti Kolme muskettisoturia, Monte Criston kreivi ja Rautanaamioinen mies. Nämä olivat hyvin suosittuja Euroopassa ja Amerikassa. Hänen tarinoissaan oli vahvoja koston ja anteeksiannon elementtejä. James Fenimore Cooperin seikkailukertomukset The Pioneers, The Last of the Mohicans ja The Pathfinder sijoittuivat eksoottisiin uuden maailman paikkoihin. Cooper kuitenkin muutti aristokraattisen sankarin sellaiseksi, joka oli aatelinen, vaikkei ollutkaan syntynyt aateliin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on seikkailukirjallisuus?
V: Seikkailukirjallisuus on kaunokirjallisuuden laji, jossa seikkailu muodostaa pääjuonen.
K: Millainen seikkailu seikkailukirjallisuudessa yleensä on?
V: Seikkailu on yleensä jännittävä yritys, johon liittyy riskejä ja fyysisiä vaaroja.
K: Miten kirjailija Malins kuvaa seikkailukirjallisuutta?
V: Kirjailija Malins kuvaa seikkailukirjallisuutta tarinaksi, jossa "sankari - yksittäinen henkilö tai ryhmä - voittaa esteet ja vaarat ja suorittaa jonkin tärkeän ja moraalisen tehtävän".
K: Millaisia hahmoja seikkailukirjallisuudessa yleensä esiintyy?
V: Seikkailukirjallisuuden hahmot ovat erittäin sympaattisia. He ovat myös sellaisia, joihin lukijan on helppo samaistua.
K: Mitä elementtejä seikkailukirjallisuudessa on oltava?
V: On oltava konflikti, joka on voitettava, ja ovela roisto, joka on pysäytettävä.
K: Mikä merkitys nokkelalla konnalla on seikkailukirjallisuudessa?
V: Nokkela konna on tärkeä seikkailukirjallisuudessa, koska sankarin on voitettava esteitä saavuttaakseen tavoitteensa, ja nämä esteet esitetään yleensä konnan muodossa.
K: Miksi seikkailukirjallisuus on lukijoiden suosiossa?
V: Seikkailukirjallisuus on lukijoiden suosiossa, koska se tarjoaa jännitystä ja pakenemisen tunnetta ja antaa heille mahdollisuuden kokea vaaroja ja seikkailuja turvallisessa ja valvotussa ympäristössä.
Etsiä