Mitä on historia? Määritelmä, lähteet ja tutkimusmenetelmät

Selkeä opas: Mitä on historia? Määritelmä, keskeiset lähteet ja tutkimusmenetelmät — perusteet, arkeologia, historiografia ja suullinen historia helposti ymmärrettynä.

Historia on menneiden tapahtumien ja ihmisten elämän tutkimista. Ihmiset tutkivat menneisyyttä tarkastelemalla ja tulkitsemalla menneisyyden asioita, kuten lähteitä (esimerkiksi kirjoja, sanomalehtiä, käsikirjoituksia ja kirjeitä), rakennuksia ja esineitä (kuten keramiikkaa, työkaluja, kolikoita sekä ihmisten tai eläinten jäännöksiä). Tällaisia materiaaleja keräävät ja säilyttävät kirjastot, arkistot ja museot, jotta tutkijat ja yleisö voivat käyttää niitä. Historiaa tutkivaa henkilöä kutsutaan historioitsijaksi. Henkilöä, joka tutkii esihistoriaa ja muinaisten kulttuurien jättämiä aineellisia jäänteitä, kutsutaan arkeologiksi, ja ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa tutkivaa henkilöä kutsutaan antropologiksi. Historian tutkimiseen ja kirjoittamiseen käytettyjen lähteiden ja menetelmien teoriaa kutsutaan historiografiaksi.

Mitä lähteet kertovat ja miten niitä luokitellaan

Lähteitä voidaan jakaa muun muassa primaarisiin ja sekundaarisiin lähteisiin. Primaarinen lähde on suora tai alkuperäinen todiste tapahtumasta (esimerkiksi päiväkirja, virallinen asiakirja, esinö tai arkeologinen löytö), kun taas sekundaarinen lähde on tulkinta tai analyysi, joka perustuu primaarisiin lähteisiin (esimerkiksi historiantutkijan kirjoittama kirja).

Lähteitä arvioitaessa kysytään muun muassa:

• kuka lähteen on tuottanut ja miksi,
• milloin ja missä lähde on syntynyt,
• onko lähde säilynyt alkuperäiskunnossa vai onko siinä muutoksia,
• mitä tarkoitusta varten lähde on laadittu ja miten se vaikuttaa sisältöön (puolueellisuus, unohtaminen, korostukset).

Tutkimusmenetelmät

Historian tutkimuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä. Perinteinen lähdetutkimus perustuu arkisto- ja kirjastomateriaaliin, mutta nykyaikainen historiantutkimus on usein poikkitieteellistä.

• Arkisto- ja lähdetutkimus: alkuperäisten dokumenttien, lehtien ja kirjallisten lähteiden etsiminen ja analysointi.
• Arkeologia: kaivausten ja esinelöytöjen avulla saadaan tietoa ajoista, joista ei ole kirjallisia lähteitä.
• Suullinen historia: elävien muistojen tallentaminen ja niiden hyödyntäminen tutkimuksessa; tätä kuvaa tekstiin sisältyvä esimerkki, jossa orjina toimineiden ja Amerikan sisällissodasta selvinneiden ihmisten kertomuksia on nauhoitettu.
• Luonnontieteelliset menetelmät: esimerkiksi radiokarbonaatti- eli hiilen 14 -menetelmä, dendrokronologia (puunvuodenaikaan perustuva ajoitus), isotooppitutkimukset ja DNA-analyysit auttavat ajoittamisessa ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen tutkimuksessa.
• Tilastollinen ja kvantitatiivinen analyysi: väestötietoja, taloustietoja ja muita numeerisia lähteitä analysoidaan kaavioin ja tilastoin.
• Vertailu ja kokonaisuuksien rakentaminen: eri alueiden ja aikakausien vertailu auttaa ymmärtämään ilmiöiden laajempaa merkitystä ja kehityskulkua.

Historiantutkimuksen tavoitteet ja haasteet

Historiantutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miksi asiat tapahtuivat, miten ihmiset elivät ja miten muutokset vaikuttivat eri ihmisryhmiin. Tutkimuksessa pyritään erottamaan tosiasiat, moninaiset tulkinnat ja arvokommentit.

Tutkijan on syytä huomioida lähteiden rajallisuus ja vinoumat: kaikki äänet eivät aina säily arkistoissa, ja tietyt näkökulmat ovat voineet jäädä tallentamatta. Esimerkiksi vallassa olevien kirjoittamat kertomukset voivat korostaa omaa asemaansa ja vaientaa muita näkemyksiä. Tästä syystä historiantutkimus on myös kriittistä lähdekritiikkiä ja tulkintojen perustelemista.

Kulttuurien kohtaaminen ja tulkinta

Aiempina aikoina eri yhteisöt elivät usein varsin erillään ja kehittyivät omien historiakäsitystensä mukaan. Esimerkiksi keskiaikaisen Euroopan, muinaisen Rooman ja muinaisen Kiinan hallitsijat saattoivat ajatella hallitsevansa vain oman tärkeänä pitämänsä maailmanosansa ja pitää muita alueita "barbaareina". Silti yhteydet ja vaikutteet eri kulttuurien välillä olivat olemassa, usein tavalla, jota nykyajan tutkija voi paljastaa yhdistämällä eri lähteitä ja menetelmiä.

Mistä tietoa löytyy

Lisäksi tutkimusta tukevat instituutiot, kuten kirjastot, arkistot ja museot, tarjoavat pääsyn lähteisiin sekä asiantuntemusta lähteiden tulkintaan ja säilyttämiseen. Arkistoissa voi olla esimerkiksi viranomaisasiakirjoja, yksityishenkilöiden kirjeitä ja kuvia; museoissa puolestaan esineistöä ja näyttelymateriaalia.

Historiantutkimuksen merkitys

Historia auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja arvioimaan tulevaisuuden valintoja. Se tarjoaa näkökulmia identiteettiin, yhteiskunnalliseen muutokseen ja pitkäkestoisiin kehityskulkuihin. Historiantutkimus ei ainoastaan tallenna menneisyyttä, vaan myös kysyy ja tulkitsee, miten menneisyys on muovannut ihmisten kokemuksia ja rakenteita.

Yhteenvetona: historia on monitahoinen tutkimusala, joka yhdistää eri lähteitä, menetelmiä ja tieteiden välisiä näkökulmia. Se vaatii tarkkaa lähdekritiikkiä, luovaa tulkintaa ja halua etsiä hiljaisia tai unohdettuja ääniä menneisyydestä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Miksi kutsutaan menneiden tapahtumien tutkimista?

K: Keitä ovat historioitsijat ja mitä he tekevät?

K: Kuka tutkii esihistoriaa ja muinaisia kulttuureja?

K: Mikä on antropologi?

K: Mitä on historiantutkimus?

K: Miten ihmiset voivat oppia menneisyydestä?

Hae kirjaimella