Major League Baseballissa (MLB) 500 kunnarin klubi on termi, jolla tarkoitetaan pelaajaa, joka on lyönyt urallaan vähintään 500 kunnaria. Kyseessä on yksi lajin vanhimmista ja tunnetuimmista virstanpylväistä: se kuvastaa sekä kovaotteista lyöntivoimaa että pitkää, tuottoisaa uraa. Babe Ruthista tuli kerhon ensimmäinen jäsen 11. elokuuta 1929. Ruth päätti uransa 714 kunnarilla, ja tämä ennätys kesti vuoteen 1974 asti, jolloin Hank Aaron meni ohi. Aaronin uran päättänyt lukema 755 pysyi ennätyksenä pitkään, kunnes Barry Bonds saavutti nykyisen MLB-ennätyksen 762 kunnaria kaudella 2007. Albert Pujols on viimeisin pelaaja, joka liittyi 500 kunnarin kerhoon; hän löi 500. kunnarinsa 22. huhtikuuta 2014. Kunnari-rajapyykin saavuttaneita pelaajia on yhteensä 26.
Kerhon jäsenet edustavat eri aikakausia ja eri käsioikeuksia: näistä 26 pelaajasta 14 oli oikeakätisiä lyöjiä, 10 vasenkätisiä ja 2 vaihtopelaajia (eli he pystyivät lyömään kummalta puolelta levyä tahansa). San Francisco Giants on ainoa seura, jolla on ollut neljä pelaajaa, jotka saavuttivat 500 kunnaria ollessaan joukkueen riveissä: Mel Ott (kun joukkue vielä pelasi New Yorkissa), Willie Mays, Willie McCovey ja viimeksi Bonds. Neljä 500 kunnarin klubin jäsentä — Hank Aaron, Mays, Eddie Murray ja Rafael Palmeiro — kuuluvat myös arvostettuun 3000 osuman kerhoon, mikä korostaa harvinaista yhdistelmää voimaa ja jatkuvuutta. Alex Rodriguez oli 32-vuotiaana ja 8 päivänä nuorin pelaaja, joka saavutti 500 kunnaria, kun taas Ted Williams, 41 vuotta ja 291 päivää, oli vanhin tämän rajapyykin saavuttanut pelaaja.
Joillekin 500 kunnaria pidetään lähes automaattisena lippuna paikan saamiseen Baseball Hall of Fameen, mutta viime vuosikymmeninä merkitsevyyteen on liittynyt kiistaa. Kelpoisuus BBWAA:n äänestyksessä edellyttää, että pelaaja on ollut viisi kautta eläkkeellä tai kuollut vähintään kuusi kuukautta. Viime vuosina kerhoon on liittynyt runsaasti pelaajia (esimerkiksi kymmenen pelaajaa vuosina 1999–2009), ja osa uusista jäsenistä on ollut yhteydessä suorituskykyä parantaviin lääkkeisiin (PED). Tämän seurauksena useat 500 kunnarin pelaajat eivät ole tulleet valituksi Hall of Fameen, vaikka he ovatkin tilastollisesti kuuluisia: esimerkkeinä Barry Bonds, Sammy Sosa, Mark McGwire ja Rafael Palmeiro. Monet näistä nimistä mainittiin Mitchellin raportissa tai liittyivät positiivisiin testituloksiin ja epäilyihin PED-käytöstä; nämä seikat ovat vaikuttaneet äänestäjien päätöksiin. Vuoden 2014 vaaleissa Palmeiro oli ensimmäinen 500 kunnarin kerhon jäsen, joka putosi ääniluettelosta saamalla alle 5 % annetuista äänistä.
500 kunnarin rajapiste on sekä kunnianosoitus että keskustelun aihe: se heijastaa pelaajan voimaa, uran pituutta ja toisaalta myös aikakautta, jossa hän pelasi. Eri aikakausien pelityylit, pelivälineet, pelipäivät ja pelin sääntömuutokset ovat vaikuttaneet kunnareiden määrään, ja moderni harjoittelu sekä ravitsemus pidentävät huipulla pysymistä. Toisaalta PED-epäilyt ovat vaatineet rehellistä keskustelua siitä, miten saavutuksia tulisi arvottaa. Kaiken kaikkiaan 500 kunnaria on edelleen harvinainen ja merkittävä saavutus MLB:ssa — historiallinen symboli, joka kertoo paljon pelaajan kyvyistä ja uran pitkäikäisyydestä.
