8 Flora — kirkas päävyöasteroidi ja Aurinkokunnan lähin suuri asteroidi
8 Flora — kirkas päävyöasteroidi ja Aurinkokunnan lähin suuri asteroidi. Tutustu sen kokoon, näkyvyyteen ja oppositioihin sekä tähtiharrastajien havainnointivinkkeihin.
8 Flora on suuri, kirkas päävyöasteroidi. Se on lähin suuri asteroidi: yhdenkään Aurinkoa lähempänä sijaitsevan asteroidin halkaisija ei ole yli 25 kilometriä eli noin kaksi kymmenesosaa Floran halkaisijasta, eikä lähempänä keskietäisyydellä kiertävää asteroidia tunneta ennen kuin pikkuruinen 149 Medusa löydettiin. Se on seitsemänneksi kirkkain asteroidi, ja sen keskimääräinen oppositiokirkkaus on +8,7. Flora voi saavuttaa magnitudin +7,9 suotuisassa oppositiossa lähellä periheliä, kuten marraskuun 2007 puolivälissä.
Flora löydettiin 18. lokakuuta 1847 englantilaisen tähtitieteilijän John Russell Hindin toimesta. Nimi tulee roomalaisen kukkien jumalattaren Floran mukaan. Tyypiltään Flora on S-tyypin eli kivinen (silikaattipitoinen) asteroidi, mikä selittää sen suhteellisen korkean heijastuskyvyn.
Fyysiset ja orbitalliset ominaisuudet ovat arvioilta seuraavat: halkaisija on noin 130–140 kilometriä, pinnan albedo (heijastuskyky) on kohtalaisen korkea (~0,2–0,3) ja pyörimisjakso noin 12,9 tuntia. Florella on hieman epäsäännöllinen muoto, mikä näkyy tähtikuvaa mitattaessa valon kirkkauden vaihteluina.
Flora on myös nimenantaja laajalle Flora-perheelle, joka koostuu monista pienemmistä S-tyypin kappaleista sisemmässä päävyöhykkeessä. Perheen katsotaan syntyneen isosta törmäyksestä, ja sen kappaleet ovat tärkeitä, koska ne voivat olla lähde joillekin Maan pinnalle pudonneille meteoriiteille sekä lähteeksi lähteville lähietäisyyden asteroideille (NEA), jotka ajautuvat sinne esimerkiksi Yarkovskin vaikutuksen seurauksena.
Kiertoaika Auringon ympäri on noin 3,3 vuotta. Floran keskimääräinen etäisyys Auringosta (puolisuuri akseli) on noin 2,20 AU, eksentrisyys noin 0,15 ja inklinaatio noin 5–6 astetta, eli se kiertää sisemmässä päävyöhykkeessä suhteellisen matalassa kallistuksessa.
Tähtiharrastajille Flora on kiinnostava kohde: se loistaa kirkkaampina oppositioina ja on havaittavissa pienillä kaukoputkilla tai hyvillä kiikareilla, mutta ei yllä paljain silmin nähtäviin kirkkaustasoihin normaalissa havaintokelissä.
Löytäminen ja nimeäminen
Floran löysi J. R. Hind 18. lokakuuta 1847. Se oli hänen toinen asteroidilöytönsä 7 Iriksen jälkeen.
John Herschel ehdotti nimeä Flora, joka on peräisin Flora-nimestä, joka on latinankielinen kukkien ja puutarhojen jumalatar, Zephyruksen (länsituulen ruumiillistuma) vaimo, kevään äiti, ja jonka kreikankielinen vastine on Chloris (jolla on oma asteroidi 410 Chloris).
Ominaisuudet
Flora on Flora-asteroidiperheen emokappale ja ylivoimaisesti suurin jäsen, sillä sen massa on noin 80 prosenttia koko perheen massasta. Flora on kuitenkin lähes varmasti hajonnut perheen muodostaneessa törmäyksessä (törmäyksissä), ja se on luultavasti suurimman osan kappaleista muodostama kokonaisuus.
Floran spektri osoittaa, että sen pinta koostuu silikaattikiven (mukaan lukien pyrokseeni ja oliviini) ja nikkeli-rautametallin seoksesta. Flora ja yleensä koko Flora-perhe ovat hyviä ehdokkaita L-kondriittimeteoriittien kantakappaleiksi. Tähän meteoriittityyppiin kuuluu noin 38 prosenttia kaikista Maahan törmäävistä meteoriiteista.
Huomionarvoisia seikkoja
Maaliskuun 25. päivänä 1917 tehdyssä havainnossa 8 Flora luultiin erehdyksessä TU Leonis -tähdeksi, minkä vuoksi kyseinen tähti luokiteltiin U Geminorum kataklysmiseksi muuttuvaksi tähdeksi. Tämä virhe paljastui vasta vuonna 1995.
Etsiä