Abdalá Bucaram – Ecuadorin kiistelty presidentti (1996–1997)

Abdalá Jaime Bucaram Ortiz (s. 20. helmikuuta 1952) on ecuadorilainen poliitikko ja lakimies, joka toimi Ecuadorin presidenttinä 10. elokuuta 1996-6. helmikuuta 1997.

Bucaram syntyi Guayaquilissa ja kuuluu samaan tunnettuun Bucaramin perheeseen, jonka juuret ovat Libanonissa. Hän on koulutukseltaan juristi ja tuli tunnetuksi karismaattisena ja populistisena poliitikkona. Bucaram perusti ja johti Partido Roldosista Ecuatoriano -liikettä (PRE), joka profiloitui vahvasti sosiaalipopulistisena ja kansanomaista kannatusta hakevana liikkeenä.

Presidenttikautensa alussa Bucaram korosti nopeita toimenpiteitä köyhyyden ja talousongelmien ratkaisemiseksi, mutta hänen hallintonsa leimasi myös provosoiva ja viihteellinen tyyli, joka herätti sekä kannatusta että voimakasta kritiikkiä. Hallintoa kohtasivat useat konfliktit kongressin kanssa, syytökset korruptiosta, nepotismista sekä epäselvyydet talouspolitiikassa. Häneen liitettiin lempinimi "El Loco" ("hullu"), joka viittasi hänen epäortodoksiseen ja ailahtelevaan julkisuuskuvaansa.

6. helmikuuta 1997 Ecuadorin kansalliskongressi julisti Bucaramin henkisesti kykenemättömäksi hallitsemaan ja erotti hänet virastaan. Päätös oli erittäin kiistanalainen: hallinnon vastustajat näkivät sen lainmukaisena toimenpiteenä, kun taas kannattajat ja osa kansainvälisistä arvioista tulkitsi päätöksen järjestelmäksi poistaa kiistanalainen johtaja. Erotuksensa jälkeen Bucaram pakeni maasta ja eli pitkään maanpaossa.

Poissaolonsa aikana häntä vastaan nostettiin erilaisia rikossyytteitä, erityisesti korruptioon ja varojen väärinkäyttöön liittyen. Oikeudelliset prosessit ja syytteet vaihtelevat lähteestä riippuen, ja monet tapaukset olivat poliittisesti latautuneita. Bucaram vietti vuosia ulkomailla, muun muassa Panamassa ja Yhdysvalloissa, mutta säilytti osan kannatuksestaan Ecuadorissa ja teki myöhemmin yrityksiä palata aktiiviseen politiikkaan.

Abdalá Bucaramin perintö on Ecuadorissa jakautunut: toiset muistavat hänet populistisena johtajana, joka yritti nopeasti muuttaa asioita köyhimpien hyväksi, toiset taas pitävät hänen lyhyttä presidenttikauttaan esimerkkinä huonosta hallinnosta, vastuuttomasta johtamisesta ja korruptioepäilyistä. Hänen tapansa ja presidenttikautensa ovat säilyneet osana Ecuadorin poliittista historiaa esimerkkinä siitä, kuinka voimakkaasti persoonallinen poliittinen tyyli voi vaikuttaa sekä kannatukseen että vastareaktioon.

Hae kirjaimella