Anselme Payen (1795–1878) – ranskalainen kemisti, diastaasin ja selluloosan löytäjä
Anselme Payen (1795–1878) — ranskalainen kemisti, joka löysi diastaasin ja eristi nimensä saanutta selluloosaa; uraauurtava vaikuttaja biokemiassa ja teollisuudessa.
Anselme Payen (6. tammikuuta 1795 - 12. toukokuuta 1878) oli ranskalainen kemisti.
Payen löysi ensimmäisen entsyymin, diastaasin, vuonna 1833. Hänet tunnetaan myös hiilihydraatin selluloosan eristämisestä ja nimeämisestä.
Elämä ja työ
Anselme Payen syntyi vuonna 1795 ja toimi 1800-luvun puolivälissä aktiivisesti kemian tutkimuksen ja teollisen kemian alalla. Hän työskenteli sekä laboratoriossa että teollisuuden palveluksessa soveltaen kemian tietoa käytännön ongelmiin, kuten materiaalien ja ravinteiden käsittelyyn. Payenin julkaisut ja kokeelliset menetelmät levittivät tietoa uusista aineista ja reaktioista aikansa tutkijayhteisöön.
Keskeiset löydöt ja menetelmät
- Diastaasi (1833): Payen kuvasi ja eristi entsyymin, jonka hän nimesi diastaasiksi. Hän havaitsi entsyymin kyvyn pilkkoa tärkkelystä sokereiksi, käytännössä maltauutteesta saadun aineen avulla. Tämä löytö oli merkittävä, koska se osoitti, että biologisissa prosesseissa vaikuttavat erityiset, eläviä organismeja liittyvät aineet — nykykäsitteellä entsyymit — eivät olleet pelkästään fysikaalis-kemiallisia ilmiöitä vaan erillisiä kemiallisia aktiivisia tekijöitä.
- Selluloosan eristäminen ja nimeäminen: Payen eristi kasvikuiduista niiden pääaineen, jonka hän nimesi selluloosaksi. Hän osoitti, että kyseessä on runsaasti esiintyvä hiilihydraatti, joka muodostaa kasvien soluseinien rakenteellisen perusaineksen. Selluloosan tunnistaminen auttoi kehittämään ymmärrystä kasvien kemiasta ja pohjusti myöhempiä tutkimuksia esimerkiksi paperi- ja tekstiiliteollisuudessa.
Miksi löydöt olivat tärkeitä
Payenin työ avasi ovia kahdelle merkittävälle tieteenalalle:
- entsyymitutkimus ja biokemia: Diastaasin löytäminen oli ensimmäinen askel kohti nykyaikaista entsymologiaa. Myöhemmin diastaasiryhmän entsyymejä alettiin kutsua amylaaseiksi, ja niiden merkitys ruoansulatuksessa, teollisissa entsyymikäytöissä ja diagnostiikassa tuli selväksi.
- materiaalitutkimus ja teollisuus: Selluloosan tunnistaminen ja eristäminen selvensi kasvimateriaalien rakennetta. Tämä tieto vaikutti paperin, tekstiilien, puutuotteiden ja muiden selluloosapohjaisten tuotteiden valmistukseen ja jatkojalostukseen.
Perintö
Anselme Payenin havainnot jäivät pysyväksi osaksi kemian ja biokemian historiaa. Hänen menetelmänsä ja kuvaamansa aineet ovat olleet lähtökohtia lukuisiin myöhemmille keksinnöille ja teollisuuden sovelluksille. Diastaasin löytäminen osoitti, että biologisilla prosesseilla on erikoistuneita kemiallisia tekijöitä, ja selluloosan määrittely antoi perustan kasvien kemian ja materiaalitutkimuksen kehitykselle.
Vaikka monet termit ja yksityiskohdat (esimerkiksi diastaasin nykyinen luokittelu amylaaseihin) ovat kehittyneet Payenin ajan jälkeen, hänen työnsä merkitys tiedehistoriallisena virstanpylväänä on kiistaton.
Etsiä