Billy the Kid on yksinäytöksinen baletti. Libretto (tarina) on Lincoln Kirsteinin käsialaa, ja se perustuu Billy the Kidin elämään. Musiikin on säveltänyt Aaron Copland. Eugene Loring suunnitteli tanssit. Jared French suunnitteli lavasteet ja puvut. Baletti esitettiin ensi kertaa Chicagossa lokakuussa 1938. Se esitettiin New Yorkissa Martin Beck Theaterissa 24. toukokuuta 1939, ja Loring esitti Billyä ja Marie-Jeannea äidin ja meksikolaisen rakkauden kaksoisroolissa. Joulun aikaan 1939 baletti esitettiin New Yorkin St. James Theaterissa, jossa Michael Kidd näytteli Billyä ja Alicia Alonso tulkitsi Äidin ja meksikolaisen rakastetun (Mexican Sweetheart) kaksoisroolin.
Musiikki ja tyyli
Coplandin musiikki Billy the Kidille hakee vaikutteita amerikkalaisesta kansanmusiikista ja lännen lauluperinteestä: teokseen on sulautettu kansanlauluja ja cowboy-melodiaa sekä elementtejä meksikolaisesta musiikkiperinteestä. Sävellys käyttää avoimia intervalleja, kirkkaita rytmejä ja orkesterivärejä, jotka luovat lavean lännen maiseman ja dramaattisen tunnelman. Coplandin teos on samalla moderni ja helposti lähestyttävä; se rakentuu selkeään rytmiseen liikkeeseen ja kuvallisiin jaksoihin, jotka tukevat koreografiaa.
Rakenne ja sisältö
Baletti on yksinäytöksinen ja etenee episodimaisesti: se kuvaa Billyn nuoruutta, kohtauksia cowboy-elämästä, kylän marssista ja tappelusta, meksikolaisesta tanssista sekä lopulta aseellista yhteenottoa ja koston kierrettä, joka johtaa traagiseen loppuun. Kirsteinin libretto mytologisoi Billyn hahmon: hänet kuvataan sekä rikollisena että lännen tragikoomisena sankarina, mikä antaa tulkinnalle moraalista moniulotteisuutta.
Koreografia, lavastus ja tulkinnat
Eugene Loringin koreografia yhdistää klassista balettia ja amerikkalaisia kansantanssi- ja näyttämöliikkeitä; tanssijat esittävät sekä arkisia että symbolisia rooleja. Jared Frenchin lavastus- ja pukusuunnittelu olivat tyyliteltyjä, ja ne korostivat lännen maiseman elementtejä sekä roolihahmojen arkista luonnetta. Alun näytöksissä eri esittäjät toivat teokseen omia tulkinnallisia painotuksiaan: Loringin oma tulkinta oli fyysisen voiman ja karisman korostama, kun taas myöhemmät tulkinnat saattoivat painottaa hahmon inhimillistä puolta tai koreografian draamaa.
Vastaanotto ja merkitys
Baletti sai ensi-iltansa aikana vaihtelevan vastaanoton, mutta sen musiikki ja amerikkalainen aihepiiri herättivät laajaa huomiota. Coplandin teos on sittemmin vakiinnuttanut asemansa yhtenä hänen tunnetuimmista baleteistaan ja keskeisenä esimerkkinä 1900-luvun amerikkalaisesta musiikista. Teos on vaikuttanut siihen, miten lännen teemoja on käsitelty tanssissa ja konserttilavalla, ja sen musiikista on tehty myös konserttiesityksiin sovituksia ja levytyksiä.
Nykyesitykset ja tallenteet
Billy the Kidia esitetään yhä ajoittain eri tanssiryhmien ohjelmistoissa, ja teoksen musiikki kuullaan usein konserttiversioina. Useita äänitteitä ja orkesterisovituksia on tallennettu, mikä on auttanut säilyttämään teoksen näkyvyyden ja tehnyt siitä helposti lähestyttävän sekä baletin ystäville että laajemmalle konserttikansalle.
Lisätieto: Balettiin liittyvät yksityiskohdat, kuten ensi-illan tarkat päivämäärät, alkuperäiskokoonpanot ja myöhemmät merkittävät esitykset, voivat vaihdella lähteittäin. Historiasta kiinnostuneille suositellaan tarkistamaan esitystilastoja ja Coplandin teosten kriittisiä katsauksia.