Charles Stewart Parnell (27. kesäkuuta 1846 - 6. lokakuuta 1891) oli irlantilainen Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen jäsen. Hän johti Irlannin parlamenttipuoluetta. Hänellä oli tärkeä rooli Irlannin itsehallinnon puolesta käydyssä taistelussa.
Elämä ja poliittinen nousu
Parnell syntyi anglo‑iirlantilaisessa perheessä ja kouluttautui Irlannissa ja Englannissa. Hänet valittiin ensimmäisen kerran parlamenttiin vuonna 1875. Parnellista tuli nopeasti keskeinen hahmo Irlannin kansallisessa liikkeessä. Hän modernisoi puoluetyöskentelyä, loi tiukan kurin ja organisaation, joka yhdisti eri alueiden edustajia yhteisen ohjelman taakse. Tämän ansiosta Irlannin edustuksella Westminsterissä oli entistä suurempi vaikutusvalta.
Maanvuokra- ja maareformikysymykset
Parnell nousi merkittäväksi johtajaksi erityisesti maaseudun vuokrilaisten oikeuksien puolustamisessa. Hän oli näkyvässä roolissa Irish National Land League -järjestössä, joka vastusti kohtuuttomia vuokria ja vaati vuokralaisten oikeuksien parantamista. Liike johti laajoihin protesteihin, boikotointiin ja ajoittain myös levottomuuksiin, mutta se toi poliittista painetta maanomistajia ja hallitusta kohtaan.
Toimet parlamentissa ja yhteistyö Gladstonen kanssa
Parnell käytti taitavasti parlamentaarisia keinoja ja julkista mielipidettä edistääkseen itsehallintovaatimuksia (Home Rule). Hänen johtamansa Irlannin parlamenttiryhmä opetti yhtenäisyyttä ja kurinalaisuutta, mikä teki siitä uskottavan neuvottelukumppanin. Vuonna 1886 Irlannin itsehallintoesitys nousi merkittävästi keskusteluun, kun pääministeri William E. Gladstone otti Home Rule -asian ohjelmaansa, vaikka ehdotus lopulta kaatuikin parlamentissa.
Vankilatuomiot ja Kilmainhamin sopimus
Parnell pidätettiin toistuvasti osana maan hallinnon vastaisia toimia. Hänen vangitsemisensa ja myöhemmät neuvottelunsa hallituksen kanssa johtivat niin kutsuttuun Kilmainhamin sopimukseen vuonna 1882, jossa Parnell ja hänen seuraajansa saivat joitain myönnytyksiä vuokra‑asioissa ja vapautuksia. Sopimus osoitti, että Parnellin valta Irlannin kansallisessa liikkeessä oli suuri ja että brittihallitus oli valmis neuvottelemaan.
Skandaali ja poliittinen romahdus
Parnellin ura koki täyskäännöksen 1890, kun hänen pitkäaikainen sala‑suhteensa Katherine ("Kitty") O'Sheaan tuli julkisuuteen. O'Shean aviomies nosti avioerokanteen, ja skandaali jakoi Irlannin kansallisen liikkeen. Katolinen kirkko ja suuri osa kansansuosiosta kääntyivät häntä vastaan. Tämä johti Irlannin parlamenttiryhmän jakautumiseen Parnellin kannattajiin (parnellistit) ja häntä vastustaviin (anti‑parnellistit), ja Parnell menetti käytännössä asemansa liikkeen yhtenäisenä johtajana.
Kuolema ja perintö
Parnell kuoli 6. lokakuuta 1891, vain vähän aikaa skandaalin jälkeen. Hänen kuolemansa herätti laajaa huomiota, ja hänet haudattiin Glasnevin hautausmaalle Dubliniin. Parnellin perintö on kaksijakoinen: toisaalta hänet muistetaan taitavana järjestäjänä ja voimakkaana itsehallinnon puolestapuhujana, joka toi Irlannin kysymyksen pysyvästi Britannian politiikan keskiöön; toisaalta hänen henkilökohtainen elämänsä ja skandaali heikensivät liikkeen yhtenäisyyttä juuri ratkaisevana hetkenä.
Miksi Parnell on merkittävä
- Organisaatiokyky: Hän teki Irlannin parlamenttiryhmästä kurinalaisen ja yhtenäisen tahon.
- Maareformien vaikutus: Hänen toimintansa vauhditti muutoksia vuokrasuhteissa ja lisäsi paineita maanomistajia kohtaan.
- Kansallinen tietoisuus: Parnell nosti itsehallintokysymyksen laajempaan tietoisuuteen sekä Irlannissa että Britanniassa.
Vaikka Parnellin elämä ja ura päättyivät traagisesti, hänen toimintansa vaikutti merkittävästi Irlannin poliittiseen kehitykseen kohti suurempaa autonomiaa ja lopulta itsenäisyyttä 1900‑luvun alussa.