David Ricardo
David Ricardo (18. huhtikuuta 1772 - 11. syyskuuta 1823) oli brittiläinen poliittinen taloustieteilijä. Hän oli yksi klassisen taloustieteen keskeisistä ajattelijoista yhdessä Thomas Malthusin, Adam Smithin ja John Stuart Millin kanssa. Nykyään hänet tunnetaan lähinnä suhteellista etua koskevasta teoriastaan. Tämän teorian mukaan kansakunnan olisi keskitettävä voimavaransa vain toimialoille, joilla se on kansainvälisesti kilpailukykyisin, ja käytävä kauppaa muiden maiden kanssa saadakseen tuotteita, joita se ei tuota itse. Ricardo kannatti ajatusta kansakuntien äärimmäisestä erikoistumisesta toimialoihin, jopa niin pitkälle, että kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja muuten kannattavia toimialoja purettiin. Tässä ajattelussa Ricardo oletti, että on olemassa kansallinen teollisuuspolitiikka, jolla pyritään edistämään joitakin teollisuudenaloja muiden kustannuksella. Ricardolle jonkinlainen talouden keskussuunnittelu oli itsestäänselvyys.
Muun muassa Joan Robinson ja Piero Sraffa ovat kyseenalaistaneet ricardilaisen suhteellisen edun mallin. Se on kuitenkin edelleen kansainvälisen vapaakaupan perustelujen kulmakivi taloudellisen vaurauden lisäämiseksi. Suhteellisen edun teoria oli edelläkävijä pyrkimykselle globalisaatioon kansainvälisen kaupan lisäämisen kautta, joka on nykyisin OECD:n ja Maailman kauppajärjestön (WTO) edistämän talouspolitiikan johtoajatus.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli David Ricardo?
A: David Ricardo oli brittiläinen poliittinen taloustieteilijä, jota pidetään yhtenä klassisen taloustieteen tärkeimmistä ajattelijoista yhdessä Thomas Malthuksen, Adam Smithin ja John Stuart Millin kanssa.
K: Mikä on suhteellisten etujen teoria?
V: Suhteellisen edun teorian mukaan kansakunnan olisi keskitettävä voimavaransa vain toimialoille, joilla se on kansainvälisesti kilpailukykyisin, ja käytävä kauppaa muiden maiden kanssa saadakseen tuotteita, joita ei tuoteta kansallisesti.
K: Mitä Ricardo edisti?
V: Ricardo kannatti ajatusta kansakuntien äärimmäisestä erikoistumisesta toimialoihin, jopa niin pitkälle, että kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja muuten kannattavia toimialoja purettiin. Hän oletti myös, että on olemassa kansallista teollisuuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on edistää joitakin teollisuudenaloja muiden kustannuksella.
K: Kuka haastoi Ricardianin mallin?
V: Ricardian mallin ovat kyseenalaistaneet muun muassa Joan Robinson ja Piero Sraffa.
K: Miten tämä teoria on edelleen ajankohtainen nykyään?
V: Teoria on edelleen ajankohtainen, sillä se on kulmakivi argumenteille, jotka puoltavat kansainvälistä vapaakauppaa keinona lisätä taloudellista hyvinvointia. Teoriaa käytetään myös OECD:n ja WTO:n kaltaisten järjestöjen nykyisin edistämän talouspolitiikan ohjeistuksena.
Kysymys: Mitä seurauksia tästä ajattelusta on?
V: Joitakin tämän ajattelutavan seurauksia ovat muun muassa lisääntynyt kansainvälinen kauppa, joka johtaa globalisaatioon, kansakuntien äärimmäisen erikoistumisen korostaminen ja oletus, että on olemassa jonkinlainen keskitetty taloussuunnittelu, jolla edistetään tiettyjä teollisuudenaloja muiden kustannuksella.
