Edvard Marttyyri (n. 962–979) – Englannin kuningas ja pyhimys
Edvard Marttyyri (n.962–979): traaginen Englannin kuningas ja pyhimys, joka murhattiin ja kanonisoitiin 1001 — kiehtova kertomus uskosta, vallasta ja pyhyydestä.
Kuningas Edward Marttyyri eli Eadweard II (noin 962 - 18. maaliskuuta 978/979) seurasi isäänsä Edgaria Englannin kuninkaaksi vuonna 975, mutta hänet murhattiin vain kolmen vuoden valtakauden jälkeen.
Hänet julistettiin pyhäksi marttyyriksi eli kanonisoitiin pyhäksi marttyyri Edwardiksi vuonna 1001. Tämä vaikutti oikeudenmukaiselta, sillä Edwardia pidettiin erittäin hyvänä kristittynä, joka kuoli uskonsa puolesta, ja murhaajien arveltiin olleen "uskonnottomia" miehiä.
Elämä ja tausta
Edward syntyi arviolta noin vuonna 962. Hän oli kuningas Edgarin poika, mutta äidin tarkka henkilöllisyys on epävarma: lähteet nimeävät erilaisia naisia tai viittaavat siihen, että Edward syntyi avioliiton ulkopuolella. Tämä tausta vaikutti myöhempiin valtataisteluihin ja Edwardin asemaan kruununperimyksessä. Nuorena hänet kuvattiin hurskaaksi ja säästäväiseksi, ominaisuuksiksi, joita kronikoissa usein liitettiin pyhimyksiin.
Valtakautensa ja poliittinen tilanne
Edward nousi valtaistuimelle 975, kun Edgar kuoli. Hänen valtakaudellaan keskeiseksi teemaksi muodostui valtataistelu monien vaikutusvaltaisten aatelisten ja hovin sisällä. Edwardin etäisyys mahtisuvuista ja se, ettei hänen äitinsä ollut vahva tukija, teki hänen asemastaan hauraan. Perinteisesti Edwardin ja hänen nuoremman velipuolensa, tulevan kuningas Æthelred II:n (kutsuttu myöhemmin "the Unready") välille syntyneet jännitteet ovat olleet keskeinen selitys valtakauden levottomuudelle.
Murha ja sen seuraukset
Edward murhattiin 18. maaliskuuta vuonna 978 (joissain lähteissä mainitaan myös 979). Tapahtuman yksityiskohdat vaihtelevat lähteittäin: perimätiedon mukaan hänet surmattiin tervattuine kuvauksineen sallien murhan poliittisena salamurhana, jonka taustalla olivat valtataistelut ja hovipolitiikka. Useissa keskiaikaisissa lähteissä murhan syyllisiksi esitellään ne, jotka edistivät Æthelredin valtaannousua, ja erityisesti Edwardin äidin tai tämän tukijoiden rooli on mainittu.
Murhan välittömät seuraukset olivat poliittisia: Æthelredista tuli kuningas, mutta hänen valtakaudestaan tuli ristiriitainen ja epävakaa, mikä altisti Englannin tuleville ulkoisille uhilta, kuten viikinkihyökkäyksille 990-luvulla.
Kultti ja kanonisaatio
Edwardin kuoleman jälkeen hänen maineensa hurskaana ja viattomana uhrina levisi nopeasti. Hänen ruumiinsa haudattiin alun perin paikallisesti, mutta myöhäisemmät kertomukset kertovat relikvian siirroista ja pyhän haudan ympärille kehittyneestä palvonnasta. Edwardista tuli marttyyri–pyhimys; hänen muistonsa ympärille syntyi pyhäinjäännösten ja ihmeteoiden kertomuksia, jotka lisäsivät hänen suosiotaan kansan ja kirkon keskuudessa.
Vuoteen 1001 mennessä hänen kulttinsa oli vakiintunut niin, että häntä pidettiin pyhänä marttyyrina. On syytä huomata, että keskiaikainen kanonisaatioprosessi poikkesi myöhemmistä muodollisista menettelyistä: usein paikallinen maine pyhänä ja kirkollinen tunnustus riittivät siihen, että henkilöitä alettiin pitää pyhinä.
Edwardin muistopäivä on perinteisesti 18. maaliskuuta, ja hänen kulttinsa liittyi erityisesti yksittäisiin luostareihin, kuten Shaftesbury Abbeyyn, jossa hänen reliikkiensä sanottiin herättäneen ihmeitä. Monet näistä pyhäkultteihin liittyvistä rakennelmista ja relikteistä tuhoutuivat tai katosivat myöhempien vuosisatojen myrskyissä, erityisesti luostarien lakkauttamisten aikana 1500-luvulla.
Historiallinen arvio ja nykytutkimus
Myöhemmät historioitsijat ovat suhtautuneet Edwardin marttyyriuden selityksiin kriittisemmin: nykykatsaus korostaa, että murha oli todennäköisesti ensisijaisesti poliittisesti motivoitu – osa sauvojen ja vaikutusvaltaisten sukujen välistä valtapeliä – eikä välttämättä "uskonnollinen" vainon teko siinä mielessä kuin klassinen marttyyrius tarkoittaa. Kuitenkin keskiaikainen tulkinta, jossa murhaajina esitettiin "uskonnottomia" tai moraalittomia miehiä, vaikutti merkittävästi siihen, miten Edward muistiinpainettiin ja palvottiin.
Edwardin tapaus on esimerkki siitä, miten henkilökohtaiset ominaisuudet (hurskaus, viattomuuden kuva) ja poliittinen tilanne voivat yhdessä synnyttää pyhimyksen mytologian. Hänen tarinansa osoittaa myös, miten kuninkaallisen kuoleman tulkinnalla oli vaikutusta valtakunnan legitimiteettiin ja myöhempään poliittiseen kehitykseen.
Perintö
- Edwardin marttyyrius vahvisti monarchian symbolista merkitystä ja tarjosi esimerkin jumalallisesta oikeutuksesta, jota käytettiin sekä kansan että kirkon toimesta.
- Hänen kulttinsa vaikutti paikalliseen pyhäinjäännösperinteeseen ja pyhiinvaelluksiin siihen liittyville paikoille.
- Tutkijoiden keskuudessa Edwardin tapaus toimii usein keskustelunaiheena dynastisesta vallasta ja keskiaikaisesta pyhäinhyväksynnästä sekä siitä, miten poliittinen kuolema voidaan muuntaa uskonnolliseksi kertomukseksi.
Yhteenvetona: Edward Marttyyri on historiallisesti ja uskonnollisesti merkittävä hahmo, jonka murha 970-luvulla ja sitä seurannut pyhimyspalvonta heijastavat sekä keskiaikaista politiikkaa että kirkon ja kansan tapaa käsitellä traagisia tapahtumia. Historiallinen tulkinta on monitasoinen: keskiaikaiset lähteet korostavat hänen pyhyyttään, kun taas nykytutkimus painottaa poliittisia motiiveja ja dynastisia ristiriitoja.
Murhan motiivi ja yksityiskohdat
Edwardin äitipuoli, kuningatar Elfrida vastusti hänen valtaistuimelle nousuaan, koska hän halusi poikansa Ethelredin tulevan sen sijaan kuninkaaksi. Useammat ihmiset - myös Pyhä Dunstan - kuitenkin tukivat Edwardia, ja Witan vahvisti hänet.
Kuningas Edwardin sanottiin olevan "nuori mies, jolla oli suuri antaumus ja erinomainen käytös. Hän oli täysin ortodoksinen, hyvä ja pyhä. Lisäksi hän rakasti yli kaiken Jumalaa ja kirkkoa. Hän oli antelias köyhiä kohtaan, hyvien turvapaikka, Kristuksen uskon puolestapuhuja, astia täynnä kaikkia hyveellisiä armoja."
Kun kuningas Edvard nousi valtaistuimelle, maassa oli suuri nälänhätä, ja eräs merkittävä aatelismies, joka halusi maita, jotka hänen isänsä kuningas Edgar oli lahjoittanut heille, hyökkäsi väkivaltaisesti luostareita vastaan. Monet näistä luostareista tuhoutuivat, ja munkit joutuivat pakenemaan. Kuningas pysyi kuitenkin lujana yhdessä arkkipiispa Dunstanin kanssa puolustaakseen kirkkoa ja luostareita. Tämän vuoksi osa aatelisista päätti syrjäyttää hänet ja korvata hänet nuoremmalla veljellään Ethelredillä.
Maaliskuun 18. päivänä 978 kuningas oli metsästämässä koirien ja ratsumiesten kanssa Warehamin lähellä Dorsetissa. Sitten hän päätti vierailla nuoren veljensä Ethelredin luona, jota kasvatettiin hänen äitinsä Elfridan talossa Corfen linnassa Warehamin lähellä. Hän saapui linnaan yksin. Vielä hevosen selässä Elfrida tarjosi Edwardille lasillisen mettä, ja kun hän oli juomassa sitä, eräs kuningattaren seurueeseen kuulunut puukotti häntä selkään. Ethelred itse oli tuolloin vasta kymmenvuotias, joten hän ei ollut vastuussa murhasta. Toinen tarina on peräisin Henry of Huntingdonilta, joka kertoo, että Elfrida itse teki murhan:
"Oma perhe surmasi Edwardin maanpetoksellisesti... kerrotaan, että hänen äitipuolensa, eli kuningas Ethelredin äiti, puukotti häntä tikarilla, kun hän oli tarjoamassa hänelle juomaa."
Sukututkimus
Kaavio perustuu Wikipediasta löytyviin tietoihin
Hänen pyhäinjäännöstensä historia
Pyhän Edwardin pyhäinjäännösten tarina alkoi hänen kuolemansa (marttyyrikuolemansa) hetkellä. Heti murhan jälkeen murhatun kuninkaan ruumis liukui hevosensa satulasta ja raahautui toinen jalka jalustimessa, kunnes se putosi puroon sen kukkulan juurella, jolla Corfen linna seisoo (tuosta ajasta lähtien ihmiset uskoivat, että purolla oli parantavia ominaisuuksia - erityisesti sokeille). Kuningatar määräsi sitten, että ruumis piilotettiin nopeasti läheiseen majaan. Mökissä asui kuitenkin syntymästään asti sokea nainen, jota kuningatar tuki hyväntekeväisyydestä. Yöllä ilmestyi ihmeellinen valo, joka täytti koko majan, ja nainen huusi kunnioituksesta: "Herra, armahda!" ja sai yhtäkkiä näkönsä. Tällöin hän löysi kuninkaan kuolleen ruumiin. Corfe Castlen Pyhän Edwardin kirkko seisoo nykyään tämän ihmeen paikalla. Aamunkoitteessa kuningatar sai tietää ihmeestä ja oli järkyttynyt ja määräsi jälleen ruumiin hävittämisestä, tällä kertaa hautaamalla sen Warehamin lähellä sijaitsevaan suohon. Mutta vuosi murhan jälkeen ruumiin kätkemispaikan yllä nähtiin tulipylväs, joka valaisi koko alueen. Tämän näkivät jotkut Warehamin asukkaat, jotka nostivat ruumiin ylös. Välittömästi kyseisestä paikasta nousi kirkas parantavan veden lähde. Ruumis vietiin valtavan suruväen saattelemana Warehamissa sijaitsevaan Pyhän Jumalanäidin kirkkoon ja haudattiin kirkon itäpäähän. Tämä tapahtui 13. helmikuuta 980.
Seuraavien ihmetekojen vuoksi reliikit tuotiin Shaftesburyn luostariin. Kun reliikit nostettiin haudasta, ne todettiin ehjiksi ja ehjiksi. Jäänteiden kuljetus tapahtui suuressa kulkueessa 13. helmikuuta 981, ja ne saapuivat Shaftesburyyn seitsemän päivää myöhemmin. Siellä Shaftesburyn luostarin nunnat ottivat reliikit vastaan, ja ne haudattiin kuninkaallisin kunnianosoituksin alttarin pohjoispuolelle. Matkalla Warehamista Shaftesburyyn oli tapahtunut myös toinenkin ihme: kaksi rampaa miestä tuotiin lähelle ruumisarkkua, ja arkunkantajat laskivat ruumiin heidän tasolleen, ja rampat palasivat heti täysin terveiksi. (Tämä kulkue ja nämä tapahtumat esitettiin uudelleen 1000 vuotta myöhemmin vuonna 1981). Vuonna 1001 haudan, jossa pyhimys makasi, sanottiin nousevan säännöllisesti maasta. Kuningas Ethelred iloitsi tästä ja käski piispoja nostamaan veljensä haudan maasta ja sijoittamaan sen sopivampaan paikkaan. Kun hauta avattiin, siitä levisi ihmeellinen tuoksu, niin että kaikki läsnäolijat "luulivat seisovansa paratiisissa". Sen jälkeen piispat ottivat pyhät reliikit pois haudasta ja sijoittivat ne arkkuun pyhien pyhäinjäännösten pyhään paikkaan yhdessä muiden pyhien reliikkien kanssa. Tämä pyhän Edwardin pyhäinjäännösten ylentäminen tapahtui 20. kesäkuuta 1001.
Pyhä Edward kirkastettiin virallisesti vuonna 1008 pidetyssä yleenglantilaisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana toimi Canterburyn arkkipiispa Alphege (joka myöhemmin myös joutui tanskalaisten marttyyrikuoleman uhriksi vuonna 1012). Kuningas Ethelred määräsi, että pyhimyksen kolmea juhlapäivää (18. maaliskuuta, 13. helmikuuta ja 20. kesäkuuta) vietetään koko Englannissa. Shaftesburyn luostari omistettiin uudelleen Jumalanäidille ja pyhälle Edwardille. Shaftesbury nimettiin ilmeisesti uudelleen Edwardstoweksi ja palasi alkuperäiseen nimeensä vasta uskonpuhdistuksen jälkeen. Pyhän Edwardin haudalla on tapahtunut monia ihmeitä, muun muassa spitaalisten ja sokeiden parantaminen.
Kuudennellatoista vuosisadalla kuningas Henrik VIII:n aikana luostareita lakkautettiin ja monia pyhiä paikkoja purettiin, mutta Pyhän Edvardin jäännökset piilotettiin häpäisemisen välttämiseksi. Vuonna 1931 Wilson-Claridge löysi pyhäinjäännökset arkeologisten kaivausten aikana; niiden henkilöllisyyden vahvisti osteologi T.E.A. Stowell. Vuonna 1970 jäänteistä tehdyt testit osoittivat, että nuorta miestä oli puukotettu selkään hänen ratsastaessaan hevosellaan, minkä jälkeen kauhistunut eläin oli raahannut häntä maata pitkin, ja hänen jalkansa oli jäänyt kiinni jalustimeen. Noin vuonna 1982 Wilson-Claridge lahjoitti reliikit Venäjän ulkopuoliselle Venäjän ortodoksiselle kirkolle, joka sijoitti ne Brookwoodin hautausmaalla sijaitsevaan kirkkoon Wokingissa, Surreyssä. Siellä järjestettiin myös Pyhän Edwardin munkkien veljeskunta. Kirkon nimi on nyt Pyhä Edward marttyyri -ortodoksinen kirkko. Ortodoksikristityt tunnustavat Edwardin ja muut länsimaalaiset, joiden pyhimys julistettiin ennen ortodoksien ja katolilaisten virallista jakautumista 1100-luvulla.
Etsiä