Edward marttyyri

Murhan motiivi ja yksityiskohdat

Edwardin äitipuoli, kuningatar Elfrida vastusti hänen valtaistuimelle nousuaan, koska hän halusi poikansa Ethelredin tulevan sen sijaan kuninkaaksi. Useammat ihmiset - myös Pyhä Dunstan - kuitenkin tukivat Edwardia, ja Witan vahvisti hänet.

Kuningas Edwardin sanottiin olevan "nuori mies, jolla oli suuri antaumus ja erinomainen käytös. Hän oli täysin ortodoksinen, hyvä ja pyhä. Lisäksi hän rakasti yli kaiken Jumalaa ja kirkkoa. Hän oli antelias köyhiä kohtaan, hyvien turvapaikka, Kristuksen uskon puolestapuhuja, astia täynnä kaikkia hyveellisiä armoja."

Kun kuningas Edvard nousi valtaistuimelle, maassa oli suuri nälänhätä, ja eräs merkittävä aatelismies, joka halusi maita, jotka hänen isänsä kuningas Edgar oli lahjoittanut heille, hyökkäsi väkivaltaisesti luostareita vastaan. Monet näistä luostareista tuhoutuivat, ja munkit joutuivat pakenemaan. Kuningas pysyi kuitenkin lujana yhdessä arkkipiispa Dunstanin kanssa puolustaakseen kirkkoa ja luostareita. Tämän vuoksi osa aatelisista päätti syrjäyttää hänet ja korvata hänet nuoremmalla veljellään Ethelredillä.

Maaliskuun 18. päivänä 978 kuningas oli metsästämässä koirien ja ratsumiesten kanssa Warehamin lähellä Dorsetissa. Sitten hän päätti vierailla nuoren veljensä Ethelredin luona, jota kasvatettiin hänen äitinsä Elfridan talossa Corfen linnassa Warehamin lähellä. Hän saapui linnaan yksin. Vielä hevosen selässä Elfrida tarjosi Edwardille lasillisen mettä, ja kun hän oli juomassa sitä, eräs kuningattaren seurueeseen kuulunut puukotti häntä selkään. Ethelred itse oli tuolloin vasta kymmenvuotias, joten hän ei ollut vastuussa murhasta. Toinen tarina on peräisin Henry of Huntingdonilta, joka kertoo, että Elfrida itse teki murhan:

"Oma perhe surmasi Edwardin maanpetoksellisesti... kerrotaan, että hänen äitipuolensa, eli kuningas Ethelredin äiti, puukotti häntä tikarilla, kun hän oli tarjoamassa hänelle juomaa."

 

Sukututkimus

 
Kaavio perustuu Wikipediasta löytyviin tietoihin  

Hänen pyhäinjäännöstensä historia

Pyhän Edwardin pyhäinjäännösten tarina alkoi hänen kuolemansa (marttyyrikuolemansa) hetkellä. Heti murhan jälkeen murhatun kuninkaan ruumis liukui hevosensa satulasta ja raahautui toinen jalka jalustimessa, kunnes se putosi puroon sen kukkulan juurella, jolla Corfen linna seisoo (tuosta ajasta lähtien ihmiset uskoivat, että purolla oli parantavia ominaisuuksia - erityisesti sokeille). Kuningatar määräsi sitten, että ruumis piilotettiin nopeasti läheiseen majaan. Mökissä asui kuitenkin syntymästään asti sokea nainen, jota kuningatar tuki hyväntekeväisyydestä. Yöllä ilmestyi ihmeellinen valo, joka täytti koko majan, ja nainen huusi kunnioituksesta: "Herra, armahda!" ja sai yhtäkkiä näkönsä. Tällöin hän löysi kuninkaan kuolleen ruumiin. Corfe Castlen Pyhän Edwardin kirkko seisoo nykyään tämän ihmeen paikalla. Aamunkoitteessa kuningatar sai tietää ihmeestä ja oli järkyttynyt ja määräsi jälleen ruumiin hävittämisestä, tällä kertaa hautaamalla sen Warehamin lähellä sijaitsevaan suohon. Mutta vuosi murhan jälkeen ruumiin kätkemispaikan yllä nähtiin tulipylväs, joka valaisi koko alueen. Tämän näkivät jotkut Warehamin asukkaat, jotka nostivat ruumiin ylös. Välittömästi kyseisestä paikasta nousi kirkas parantavan veden lähde. Ruumis vietiin valtavan suruväen saattelemana Warehamissa sijaitsevaan Pyhän Jumalanäidin kirkkoon ja haudattiin kirkon itäpäähän. Tämä tapahtui 13. helmikuuta 980.

Seuraavien ihmetekojen vuoksi reliikit tuotiin Shaftesburyn luostariin. Kun reliikit nostettiin haudasta, ne todettiin ehjiksi ja ehjiksi. Jäänteiden kuljetus tapahtui suuressa kulkueessa 13. helmikuuta 981, ja ne saapuivat Shaftesburyyn seitsemän päivää myöhemmin. Siellä Shaftesburyn luostarin nunnat ottivat reliikit vastaan, ja ne haudattiin kuninkaallisin kunnianosoituksin alttarin pohjoispuolelle. Matkalla Warehamista Shaftesburyyn oli tapahtunut myös toinenkin ihme: kaksi rampaa miestä tuotiin lähelle ruumisarkkua, ja arkunkantajat laskivat ruumiin heidän tasolleen, ja rampat palasivat heti täysin terveiksi. (Tämä kulkue ja nämä tapahtumat esitettiin uudelleen 1000 vuotta myöhemmin vuonna 1981). Vuonna 1001 haudan, jossa pyhimys makasi, sanottiin nousevan säännöllisesti maasta. Kuningas Ethelred iloitsi tästä ja käski piispoja nostamaan veljensä haudan maasta ja sijoittamaan sen sopivampaan paikkaan. Kun hauta avattiin, siitä levisi ihmeellinen tuoksu, niin että kaikki läsnäolijat "luulivat seisovansa paratiisissa". Sen jälkeen piispat ottivat pyhät reliikit pois haudasta ja sijoittivat ne arkkuun pyhien pyhäinjäännösten pyhään paikkaan yhdessä muiden pyhien reliikkien kanssa. Tämä pyhän Edwardin pyhäinjäännösten ylentäminen tapahtui 20. kesäkuuta 1001.

Pyhä Edward kirkastettiin virallisesti vuonna 1008 pidetyssä yleenglantilaisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana toimi Canterburyn arkkipiispa Alphege (joka myöhemmin myös joutui tanskalaisten marttyyrikuoleman uhriksi vuonna 1012). Kuningas Ethelred määräsi, että pyhimyksen kolmea juhlapäivää (18. maaliskuuta, 13. helmikuuta ja 20. kesäkuuta) vietetään koko Englannissa. Shaftesburyn luostari omistettiin uudelleen Jumalanäidille ja pyhälle Edwardille. Shaftesbury nimettiin ilmeisesti uudelleen Edwardstoweksi ja palasi alkuperäiseen nimeensä vasta uskonpuhdistuksen jälkeen. Pyhän Edwardin haudalla on tapahtunut monia ihmeitä, muun muassa spitaalisten ja sokeiden parantaminen.

Kuudennellatoista vuosisadalla kuningas Henrik VIII:n aikana luostareita lakkautettiin ja monia pyhiä paikkoja purettiin, mutta Pyhän Edvardin jäännökset piilotettiin häpäisemisen välttämiseksi. Vuonna 1931 Wilson-Claridge löysi pyhäinjäännökset arkeologisten kaivausten aikana; niiden henkilöllisyyden vahvisti osteologi T.E.A. Stowell. Vuonna 1970 jäänteistä tehdyt testit osoittivat, että nuorta miestä oli puukotettu selkään hänen ratsastaessaan hevosellaan, minkä jälkeen kauhistunut eläin oli raahannut häntä maata pitkin, ja hänen jalkansa oli jäänyt kiinni jalustimeen. Noin vuonna 1982 Wilson-Claridge lahjoitti reliikit Venäjän ulkopuoliselle Venäjän ortodoksiselle kirkolle, joka sijoitti ne Brookwoodin hautausmaalla sijaitsevaan kirkkoon Wokingissa, Surreyssä. Siellä järjestettiin myös Pyhän Edwardin munkkien veljeskunta. Kirkon nimi on nyt Pyhä Edward marttyyri -ortodoksinen kirkko. Ortodoksikristityt tunnustavat Edwardin ja muut länsimaalaiset, joiden pyhimys julistettiin ennen ortodoksien ja katolilaisten virallista jakautumista 1100-luvulla.