Henrik VIII — Englannin kuningas (1509–1547), kirkon erottaja ja kuusi vaimoa

Henrik syntyi Greenwichin palatsissa 28. kesäkuuta 1491, ja hän oli Englannin Henrik VII:n ja Yorkin Elisabetin poika. Hän oli yksi heidän seitsemästä lapsestaan. Neljä heistä selvisi hengissä lapsuudesta: Arthur, Walesin prinssi, Margareta, Henrik ja Maria.

Hänellä oli omat palvelijansa ja soittajansa, muun muassa John Goose -niminen hölmö. Hänellä oli jopa ruoskaniskijä, jota rangaistiin Henryn puolesta, kun tämä teki jotain väärää. Prinssi Henrik nautti musiikista ja ritarikilpailuista ja oli erittäin hyvä molemmissa. Jo 10-vuotiaana hän osasi soittaa monia soittimia, kuten viulua, harppua, alttoviulua ja rumpuja. Henrik oli jo nuorena oppinut, kielitaitoinen, muusikko ja urheilija. Hän puhui sujuvasti latinaa, ranskaa ja espanjaa. Hänellä oli parhaat kotiopettajat, ja hänen oli myös opeteltava ratsastusta, jousiammuntaa, metsästystä ja muita sotilaallisia taitoja. Henrik oli hyvin uskonnollinen.

Henrikin vanhempi veli Arthur oli kruununperijä. Tämä tarkoittaa, että hänestä olisi tullut kuningas, kun Henrik VII kuoli. Arthur meni naimisiin espanjalaisen prinsessan, Katariina Aragonin kanssa (hänen espanjankielinen nimensä oli Catalina de Aragon). Prinssi Arthur kuoli muutamaa kuukautta myöhemmin. Hän oli 15-vuotias, ja Henrik oli 10-vuotias. Veljen kuoltua Henrik oli kruununperijä.

Hänen isänsä ollessa elossa häntä tarkkailtiin tarkasti, koska kuningas pelkäsi ainoan jäljellä olevan miespuolisen perillisensä turvallisuuden puolesta. Henrik saattoi poistua ulos vain yksityisovesta, ja silloin häntä vahtivat erityisesti nimetyt henkilöt. Kukaan ei saanut puhua Henrikille. Hän vietti suurimman osan ajastaan huoneessaan, johon pääsi vain isänsä makuuhuoneen kautta. Henrik ei koskaan puhunut julkisesti, ellei hän vastannut isänsä esittämään kysymykseen. Hän piti innokkaan persoonallisuutensa kurissa julkisissa tilaisuuksissa, koska pelkäsi isänsä kiukkua. Isä ei antanut hänelle juurikaan koulutusta tulevaa kuninkaan rooliaan varten, ja hän turvautui valtakautensa alkuvuosina voimakkaasti neuvonantajiinsa. Vuonna 1509 Henrik VII kuoli myös tuberkuloosiin, ja hänen pojastaan tuli kuningas Henrik VIII. Hän oli 17-vuotias.

Varhaisvuodet

Kolme kuukautta sen jälkeen, kun hänestä oli tullut kuningas, Henrik meni naimisiin Katariina Aragonialaisen kanssa. He yrittivät saada lapsia, sillä Henrik halusi pojan, josta voisi tulla seuraava kuningas. Vuonna 1511 Catherine synnytti pojan, jonka he nimesivät Henrikiksi, mutta hän kuoli seitsemän viikkoa myöhemmin. Myöhemmin hän synnytti tytön, tulevan kuningatar Marian I. Kaikki muut lapset syntyivät kuolleena (kuolivat ennen syntymää). Hän sai yhden pojan (Henry Fitzroy) naisen kautta, jonka kanssa hän ei ollut naimisissa. Tästä pojasta ei voinut tulla kuningasta.

Jo varhaisessa vaiheessa Henrik teloitutti kaksi isänsä neuvonantajaa. He eivät olleet suosittuja, ja Henrik väitti, että he olivat varastaneet rahaa, josta he olivat huolehtineet. Henrik teloitutti loppuhallituksen aikana usein kaikkia, joista hän ei pitänyt. Vuodesta 1514 alkaen Thomas Wolseysta tuli Henrikin tärkeä neuvonantaja. Wolsey auttoi Henrikiä muuttamaan hallitusta niin, että kuningas sai enemmän valtaa. Wolseysta tuli myöhemmin kardinaali, mikä teki hänestä tärkeän hahmon kirkossa.

Aluksi Henrik halusi olla Ranskan kuninkaan ystävä. Pian hän kuitenkin liittoutui Espanjan, paavin ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kanssa heikentääkseen Ranskaa. Hän haaveili saavansa lisää maita Ranskassa. Tulokset olivat vaihtelevia: Englanti voitti joitakin taisteluita Ranskaa vastaan vuonna 1513. Liitto heikensi Ranskan valtaa paaviin nähden. Skotlanti hyökkäsi Englantiin vuonna 1514 mutta hävisi pahasti Floddenin taistelussa. Henrik käytti kuitenkin paljon rahaa eikä saanut paljon maata.

Vuonna 1520 Calais'ssa järjestettiin tapahtuma nimeltä "Kultaisen kankaan kenttä" (kaupunki kuului tuolloin pikemminkin Englantiin kuin Ranskaan). Tapahtuma järjestettiin Ranskan ja Englannin välisen rauhan juhlistamiseksi, koska ne olivat olleet sodassa pitkään. Siihen käytettiin paljon rahaa. Ihmiset nauttivat musiikista, tanssista, ruoasta, viinistä ja kulttuurista kahden ja puolen viikon ajan. Henrik paini tunnetusti Ranskan kuningas Frans I:n kanssa ja hävisi. Tästä huolimatta Englanti ja Ranska taistelivat pian uudelleen. Kun he allekirjoittivat sopimuksen vuonna 1525, taistelut vähenivät.

Split Rooman kanssa

Tärkein tapahtuma, joka tapahtui Englannissa Henrikin ollessa kuninkaana, oli maan uskonnon muuttuminen. Aluksi ei ollut mitään merkkejä siitä, että Henrik tekisi näin. Kahdeksan vuotta Henrikin valtakauden jälkeen Saksassa alkoi protestanttinen uskonpuhdistus. Siihen asti koko Länsi-Eurooppa oli kuulunut roomalaiskatoliseen kirkkoon. Kun uskonpuhdistus alkoi, jotkut maat irtautuivat roomalaiskatolisesta kirkosta ja muodostivat protestanttisia kirkkoja. Aluksi Henrik vastusti tätä. Uskonpuhdistus ei levinnyt heti Englantiin. Mutta 1530-luvulla Englannissa oli monia vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka pitivät uskonpuhdistuksen ajatuksesta.

Henry halusi epätoivoisesti saada pojan. Vuoteen 1527 mennessä Henrik halusi erota Katariinasta ja mennä naimisiin Anne Boleynin kanssa. Roomalaiskatolisen kirkon mukaan hän ei voinut erota kysymättä paavilta. Henrik pyysi paavia, mutta paavi ei suostunut siihen. Paavi sanoi, että se olisi vastoin kirkon opetuksia. Henrik syytti Wolseya siitä, ettei hän onnistunut muuttamaan paavin mieltä. Hän erotti Wolseyn ja määräsi hänet oikeuden eteen, mutta Wolsey kuoli ennen kuin oikeudenkäynti ehdittiin järjestää. Sen jälkeen Thomas Moresta tuli hänen tärkein neuvonantajansa. More kuitenkin vastusti avioeroa, joten hänen tilalleen tuli muutamaa vuotta myöhemmin Thomas Cromwell. Henrik valitsi myös Canterburyn arkkipiispaksi miehen nimeltä Thomas Cranmer. Henrik tiesi, että Cranmer tekisi, mitä hän halusi, ja Cranmer suostui siihen, että Henrik voisi saada avioeron Katariinasta. Paavi ei tiennyt tätä, joten hän antoi Cranmerin tulla arkkipiispaksi.

Voimakas hallitsija olisi voinut pakottaa paavin muuttamaan mielensä, mutta voimakkaimmat hallitsijat olisivat vastustaneet avioeroa. Katariinan veljenpoika oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V, ja Katariina oli kotoisin Espanjasta, suurimmasta katolisesta maasta. Vuonna 1534 yritykset päästä sopimukseen avioerosta epäonnistuivat.

Henrik pyysi parlamenttia hyväksymään Supremacy Actin, joka tarkoitti, että kuningas, ei paavi, oli Englannin kirkon päämies. Näin luotiin uusi Englannin kirkko. Paavi oli niin vihainen, että hän erotti Henrikin kirkosta, mikä tarkoitti, että Henrik erotettiin kirkosta. Tämän jälkeen Henrik pakotti kaikki papit ja piispat hyväksymään hänet uudeksi johtajaksi. Kaikkia, jotka kieltäytyivät, rangaistiin. Surmansa saivat muun muassa Thomas More ja hänen vanha opettajansa John Fisher.

Henrik ei ollut aito protestantti. Hän halusi, että Englannin kirkko olisi samanlainen kuin roomalaiskatolinen kirkko, mutta hänen valvonnassaan. Joitakin protestantteja jopa teloitettiin, muun muassa Anne Askew. Henrikin oli kuitenkin helppo johdattaa Thomas Crownellin, Thomas Cranmerin ja Anne Bolyenin kaltaisia ihmisiä, jotka salaa halusivat maasta protestanttisen. Englannin kirkosta tuli täysin protestanttinen vasta Edward VI:n ja Elisabet I:n aikana.

Henrik ja Cromwell olivat sitä mieltä, että luostareilla, joissa roomalaiskatoliset munkit ja nunnat asuivat, oli enemmän rahaa ja maata kuin munkit ja nunnat tarvitsivat. Henrik pakotti munkit ja nunnat muuttamaan pois luostareista. Sitten Henrik antoi heidän rahansa ja maansa miehille, jotka tukivat häntä. Useimmat suljetuista luostareista rahaa ja maata saaneet miehet olivat protestantteja. Tätä tapahtumaa kutsuttiin luostareiden hajottamiseksi.

Myöhemmät avioliitot

Erottuaan Katariina Aragonialaisesta Henrik VIII meni naimisiin Anne Boleynin kanssa, joka oli Katariinaa nuorempi ja kykeni vielä saamaan lapsia. Henrik oli pian tyytymätön avioliittoon. Hän ja Anne eivät tulleet toimeen yhtä hyvin kuin ennen avioliittoa. Annalla oli hallituksessa monia vihollisia, myös Henrikin uskollisin ministeri Thomas Cromwell. Henrik oli myös tyytymätön siihen, että Annalla oli Katariinan tavoin vain tytär eikä poikia. Henrik alkoi etsiä toista vaimoa.

Tammikuussa 1536 Henrik putosi hevosen selästä ratsastusturnauksessa ja loukkaantui vakavasti. Hänen heräämisensä kesti kauan, ja hänen jalkansa oli haavoittunut. Haava ei koskaan parantunut kunnolla, ja hänellä oli kivuliaita haavaumia jalassaan koko loppuelämänsä ajan. Tämän vuoksi hänen oli vaikea harrastaa liikuntaa, ja tämän jälkeen hänestä alkoi tulla lihava. Päävamma saattoi myös aiheuttaa sen, että hänestä tuli äkkipikaisempi.

Myöhemmin samana vuonna Cromwell auttoi Henrikiä löytämään keinon päästä eroon Annasta etsimällä ihmisiä, jotka kertoivat, että hän oli ollut useiden muiden miesten rakastaja. Anne asetettiin syytteeseen ja todettiin syylliseksi, ja hänet teloitettiin, kun ranskalainen miekkamies hakkasi hänen päänsä irti.

Henrikin kolmas vaimo oli Jane Seymour. Hän synnytti pian pojan nimeltä Edward. Vaikka tämä teki Henrikin hyvin onnelliseksi, muutamaa päivää myöhemmin Jane kuoli. Henrik oli rakastanut Janea hyvin paljon, eikä hän koskaan päässyt yli surustaan Janeen kuolemasta. Hän menetti kiinnostuksensa kaikkeen ja tuli entistä isommaksi. Hän suuttui Thomas Cromwellille, kun Cromwell ehdotti, että hänen pitäisi mennä uudelleen naimisiin Janen kuoleman jälkeen.

Hetken kuluttua Henry muutti mielensä. Koska hänellä oli edelleen vain yksi poika, hän tajusi, että voisi olla hyvä ajatus mennä uudelleen naimisiin, ja hän suostui naimaan saksalaisen prinsessa Annen Clevesin. Kun Anne saapui, Henrik ei pitänyt häntä niin kauniina kuin mitä hän oli nähnyt kuvissa, eikä ollut tyytyväinen häneen. Myös Anne oli tyytymätön ja suostui eroamaan Henrikistä jo muutaman kuukauden kuluttua. Cromwell oli auttanut avioliiton järjestämisessä. Henrik suuttui Cromwellille ja teloitutti hänet.

Sillä välin Henrik oli huomannut hovissa nuoren naisen, Catherine Howardin, ja ajatteli, että hänestä voisi tulla hyvä vaimo. Catherine Howard oli Henrikin toisen vaimon, Anne Boleynin, serkku. Henrik ja Katariina menivät naimisiin vuonna 1540, mutta Katariina oli paljon Henrikiä nuorempi, ja hän kyllästyi pian Henrikiin ja alkoi flirttailla muiden miesten kanssa. Kun he olivat olleet naimisissa reilun vuoden, Henry sai tietää, että Katariinalla oli ollut suhde jonkun toisen kanssa. Hänet todettiin syylliseksi maanpetokseen, ja hänet teloitettiin, aivan kuten Anne Boleyn muutamaa vuotta aiemmin.

Henrikin kuudennen ja viimeisen vaimon nimi oli Catherine Parr. Hän oli kolmekymppinen nainen, joka oli ollut jo kahdesti naimisissa. Hänen kaksi ensimmäistä aviomiestään olivat olleet häntä paljon vanhempia, ja molemmat olivat kuolleet. Henrik uskoi, että Catherine olisi järkevämpi ja uskollisempi kuin muut vaimonsa, ja hän osoittautui oikeaksi. Katariina Parr pysyi naimisissa Henrikin kanssa yli kolme vuotta, kunnes tämä kuoli, mutta heillä ei ollut lapsia.

Erottuaan Katariina Aragonialaisesta Henrik alkoi kärsiä monista erilaisista sairauksista, eikä hän enää koskaan saanut terveyttä takaisin. Hän kuoli 28. tammikuuta 1547 55-vuotiaana, ja hänet haudattiin Windsorin linnaan. Henrik oli kahden kuningattaren ja yhden kuninkaan isä. He olivat Englannin Maria I, Englannin Elisabet I ja Englannin Edward VI. Kenelläkään heistä ei ollut omia lapsia.

Vuonna 1536 Henrikin vallan aikana hyväksyttiin unionilaki, jolla oli pitkäaikainen vaikutus Walesiin kansakuntana. Unionilaki merkitsi sitä, että walesilaiset pakotettiin puhumaan englantia ja esimerkiksi liikennemerkit käännettiin englanniksi. Kuninkaallinen perhe, joka asui Lontoossa, oli nyt virallisesti Walesin johdossa. Laki merkitsi kuitenkin myös sitä, että Walesin kansalaisille annettiin samat lailliset oikeudet kuin englantilaisille, joten uudessa laissa oli myös hyviä puolia.

Henry tykkäsi usein tulla kuvatuksi muotokuvissaan joko ruoan tai lemmikkieläinten kanssa. Hänellä oli monia lemmikkejä. Henry nähtiin usein koiransa kanssa. Hän omisti valkoisen mopsin ja oli hyvin tietoinen siitä, miten paljon hänen koiransa edusti häntä varakkaana miehenä.

Henrik VIII vietti paljon aikaa Hampton Courtin palatsissa, joka kuului hänen ystävälleen, kardinaali Thomas Wolseylle. Riideltyään Wolseyn kanssa Henrik otti palatsin itselleen. Hän teki palatsista paljon suuremman ja rakennutti sinne muun muassa tenniskenttiä ja ratsastustelineitä.