Keisari Kameyama (1249–1305) — Japanin 90. keisari, valtakausi 1259–1274

Keisari Kameyama (1249–1305) — Japanin 90. keisari. Tutustu hänen valtakauteensa 1259–1274, poliittisiin toimiinsa ja vaikutukseensa muinaisen Japanin historiassa.

Keisari Kameyama (亀山天皇, Kameyama-tennō) (9. heinäkuuta 1249 - 4. lokakuuta 1305) oli Japanin 90. keisari perinteisessä perimysjärjestyksessä. Hänen valtakautensa alkoi vuonna 1259 ja päättyi vuonna 1274.

Varhaiselämä ja valtaannousu

Kameyama syntyi 9. heinäkuuta 1249 keisarilliseen sukuun. Hän oli yksi keisari Go-Sagan jälkeläisistä ja nousi valtaistuimelle 1259. Hänen valtakautensa sijoittuu Kamakuran ajan (kamakura-kauden) poliittiseen ympäristöön, jolloin sotilasdelegaatio eli shogunaatti Kyōton ja hovin ulkopuolella hallitsi käytännön valtaa.

Valtakautena tapahtunut politiikka

Kameyaman aikana imperialistisissa kysymyksissä keskeisenä piirteenä oli keisarillisen suvun sisäinen kilpailu, joka myöhemmin tunnettiin Jimyōin- ja Daikakuji-sukujen vastakkainasetteluna. Tämä dynastinen jako vaikutti Japanin valtakunnan sisäiseen politiikkaan vuosikymmeniksi.

Vaikka keisari oli muodollinen valtaistuin, todellista sotilaallista valtaa piti Kamakura-shōgunin hallinto. Kameyaman rooli korostui kuitenkin hovielämän, seremonioiden ja uskonnollisten toimintojen johtajana.

Abdikointi, luostarielämä ja vaikutusvalta

Kameyama luopui kruunusta vuonna 1274 ja hänen seuraajakseen tuli hänen poikansa, keisari Go-Uda. Abdikoinnin jälkeen Kameyama vetäytyi osin luostarielämään ja toimi niin sanottuna "luostari-keisarina" (insei), käyttäen toisinaan edelleen poliittista vaikutusvaltaa hovin asioissa. Hänen jälkeläisistään muodostui Daikakuji-suku, joka jatkoi kilvassa Jimyōin-sukua vastaan keisarillisesta perimyksestä.

Kansainväliset uhkat ja sotilaallinen tilanne

Kameyaman valtakauden jälkeinen aika järkkyi merkittävästi, kun Mongolia yritti laajentaa vaikutusvaltaansa Itä-Aasiaan. Ensimmäinen mongolien yritys hyökkäyksestä Japaniin tapahtui vuonna 1274 (ns. Bun'ei-hyökkäys), vain vähän Kameyaman hallituskauden päättymisen jälkeen. Vaikka kutsumaton hyökkäys kohdistui käytännössä shōgunaatin ja sotavoimien ratkaistavaksi, invasio vaikutti myös hovin ja shōgunin välisiin suhteisiin sekä maan turvallisuuspolitiikkaan.

Kulttuuri ja perintö

• Kameyama tunnettiin kiinnostuksestaan uskonnollisuuteen ja runouteen; hovikulttuurin ylläpito ja tukeminen olivat osa hänen toimintaansa.
• Hänen toimikautensa ja jälkeläistensä kautta syntynyt dynastinen jako vaikutti Japanin keisarilliseen perimykseen ja poliittiseen historiaan seuraavien sukupolvien ajan.
• Kameyama eli pitkän elämän keisarillista aikaa ajatellen: hän kuoli 4. lokakuuta 1305 56-vuotiaana.

Merkitys historiassa

Keisari Kameyama on muistettu erityisesti siitä, että hänen valtakautensa sijoittui siirtymäkauteen, jossa hovin perinteinen seremoniallinen rooli kohtasi sotilaallisen shōgunaatin käytännön vallan. Hänen jälkeensä muodostuneet dynastiset ristiriidat ja Mongolian uhkaan liittyvät tapahtumat muovasivat Japanin poliittista kehitystä myöhäiskeskiajalla.

Kameyaman elämän tapahtumat

• 1258 (Shōka 2): Kameyaman poika, prinssi Tsunehito nimitettiin kruununprinssiksi ja perilliseksi yhdeksänvuotiaana.
• 1259 (Shōgen 1, 11. kuukausi): Go-Fukakusa luopui vallasta 14. hallitusvuotenaan. Go-Fukakusan nuorempi veli sai seuraajan (senso). Pian tämän jälkeen keisari Kameyama hyväksyi monarkin roolin, tehtävät ja valtuudet (sokui). Tämä vahvistettiin seremonioissa.
• 1268 (Bun'ei 5): Kameyama ei vastannut Kublai Khanin kirjeeseen, jossa vaadittiin veroa. Kiinan johtaja Khan piti vastaamatta jättämistä töykeänä ja epäkunnioittavana.
• 1274 (Bun'ei 11, 1. kuukausi): Kameyama luopui vallasta 15. hallitusvuotenaan.
• 19. marraskuuta 1274 (Bun'ei 11, 10. kuukauden 20. päivä): Yuan Kiina (Kublai Khan) lähetti laivaston ja armeijan hyökkäämään Japaniin. Osa sotilasjoukoista laskeutui Kyūshūn Fukuokan lähelle. Tämä oli "Bun'ei-taistelu" eli ensimmäinen mongolien hyökkäys. Samana päivänä myrsky upotti monet aluksista, joissa oli pääosa hyökkäysarmeijasta. Hyökkääjät pakenivat Koreaan. Lyhyen taistelun aikana Hakozakin pyhäkkö poltettiin maan tasalle.
• 1281 (Kōan 4): Kōanin taistelu tai 2. mongolien hyökkäys. Taifuuni hajotti hyökkäävän laivaston, ja tätä "jumalallisen tuulen" tekoa kutsuttiin nimellä kamekaze.
• 1291 (Shōō 4): Kameyama auttoi perustamaan buddhalaisen Nanzen-ji-temppelin Kyōtoon.

• 1305 (Kagen 3): Kameyama kuoli.

Hänen kuolemansa jälkeen

Keisarillisen kotitalousviraston mukaan Kameyaman mausoleumi (misasagi) sijaitsee Kiotossa. Keisaria kunnioitetaan siellä sijaitsevassa shintolaisessa muistopyhäkössä.

 
Keisari Kameyaman mausoleumi (misasagi) Kiotossa.  

Hae kirjaimella