Postuumisti annettu nimi on kunniallinen nimi, joka annetaan henkilölle hänen kuolemansa jälkeen. Tämäntyyppinen nimi oli yleinen kuninkaallisten nimeämisessä Japanin ja Kiinan maissa. Niitä käytettiin joskus myös Vietnamissa ja Koreassa.

 

Määritelmä ja tarkoitus

Postuuminen nimi on kuoleman jälkeen annettu arvonimi tai titteli, jonka tarkoituksena on tiivistää ja julkilausua vainajan luonnetta, hyveitä, tekoja tai hallintakauden merkitystä. Nimi toimii sekä kunnianosoituksena että historian ja seremoniallisten käytäntöjen välineenä: se voi vahvistaa perintöä, perustella seuraajan asemaa tai palvella esi-isien palvontaa esi-isien temppeleissä.

Kiinan käytännöt

Kiinassa postuumisia nimiä kutsuttiin yleisesti termillä 諡 (pinyin: shì, suomeksi usein "shì" tai "shi"). Keisareilla saattoi lisäksi olla erillinen 廟號 (miàohào, "temppelinnimi"), jota käytettiin esi-isien palvonnassa ja historiankirjoituksessa. Postuuminen nimi annettiin yleensä hallitsijan tai suvun neuvoston päätöksellä, ja se saattoi sisältää arvioivan elementin: hyväksi katsotulle hallitsijalle annettiin myönteisiä merkityksiä sisältäviä merkkejä, kun taas huonoille hallitsijoille annettiin vähemmän kunniaa ilmaisevia nimiä.

Japanin käytännöt

Japanissa postuumisia nimiä esiintyy useissa muodoissa. Yleinen käytäntö on 戒名 (jap. kaimyō), joka on buddhalainen postuuminen nimi ja joka annetaan vainajalle usein osana hauta- ja muistoseremonioita. Keisarit ja historialliset hallitsijat saattoivat saada omat postuumi- tai temppelinnimensä, ja myöhemmin keisarista tavallisesti käytetään postuumisti annettua nimitystä tai hallitusajan nimeä historiankirjoituksessa.

Korean käytännöt

Koreassa järjestelmät ovat olleet läheisessä vaikutussuhteessa Kiinaan. Hallitsijoille annettiin esimerkiksi 시호 (koreaksi siho, vastaava termi kuin kiinalainen shì) eli postuuminen nimi sekä 묘호 (myoho, temppelinnimi) esi-isien palvontaa varten. Nimet käytännössä tiivistivät vainajan hyveitä tai luonteenpiirteitä ja sisältyivät seremoniallisiin käytäntöihin ja historiankirjoitukseen.

Muunnelmia ja merkitys

  • Monikerroksisuus: samalle henkilölle saatettiin antaa elinaikainen nimi, laajalti käytetty henkilönimi, postuuminen nimi ja temppelinnimi — kukin eri tarkoitukseen.
  • Arvioiva funktio: postuuminen nimi saattoi sisältää moraalisen arvion; huonosti toimineelle hallitsijalle annettiin usein synkempään sävyyn viittaava nimi.
  • Sosiaalinen ja uskonnollinen rooli: nimet liittyivät esi-isien palvontaan, hautajaisrituaaleihin ja viralliseen historiankirjoitukseen.

Nykyaika ja käyttö

Nykyään perinteiset postuumi- ja temppelinnimet eivät useimmissa maissa ole virallisia hallinnollisia käytäntöjä, mutta ne esiintyvät historiankirjoituksessa, uskonnollisissa rituaaleissa (esimerkiksi buddhalaiset hautajaiset Japanissa) ja kulttuuriperinteen tutkimuksessa. Historiallisia postuumisia nimiä käytetään laajalti esimerkiksi historiankirjoissa, museonäyttelyissä ja genealogisissa yhteyksissä, koska ne auttavat tunnistamaan ja luokittelemaan menneisyyden henkilöitä ja dynastioita.

Yhteenveto

Postuuminen nimi on perinteinen tapa kunnioittaa ja luonnehtia vainajaa. Vaikka käytännöt ja nimitykset vaihtelivat alueittain — erityisesti Kiina, Japani ja Korea kehittyivät omiksi muodoikseen — perusajatus oli sama: kuoleman jälkeen annettu nimi tiivistää henkilön mainetta, hyveitä tai hallintokautta ja toimii osana seremoniallista ja historiallista perinnettä.