Ferdinand Marcos | Filippiiniläinen poliitikko ja lakimies

Varhainen elämä

Ferdinand Edralin Marcos syntyi 11. syyskuuta 1917 Sarratissa, Ilocos Norten osavaltiossa Filippiineillä. Hänen vanhempansa Mariano Marcos ja Josefa Edralin olivat molemmat opettajia tärkeistä perheistä. Hän opiskeli lakia Filippiinien yliopistossa ja suoritti myöhemmin asianajajatutkinnon, jonka aikana häntä syytettiin isänsä poliittisen kilpailijan murhasta. Hän edusti itseään omana asianajajanaan, ja korkein oikeus vapautti hänet myöhemmin.

Toisen maailmansodan aikana Marcos väitti olleensa Pohjois-Luzonin Ang Maharlika -sissiliikkeen johtaja. Sodan jälkeen hän toimi Ilocos Norten edustajana (1949-1959) ja Filippiinien senaattorina (1958-1965). Hän oli myös senaatin puhemies (1963-1965) ja nousi sitten Filippiinien presidentiksi. Toisaalta hän saattaa kuitenkin olla yksi korruptoituneimmista johtajista, kuten Suharto tai Kim Il-Sung tai Kim Jong Il julmuuksiensa vuoksi. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen presidenttikautensa aikana ilmeni kansallisia ongelmia, kuten kommunistisen liikkeen kapinoita ja kapinoita: Hän julisti syyskuussa 1972 sotatilalain saadakseen aikaan rauhan, järjestyksen ja kurin. Hänen johtamistyylistään tuli pian diktatorinen. Hallituksen ahneus, hallituksen kiusaaminen, despotismi, nepotismi ja ihmisoikeusrikkomukset olivat runsaita. Hallitusta vastustavat kansanjoukot passitettiin vankilaan, kidutettiin, raiskattiin tai tapettiin. Ihmiset eivät voineet ilmaista itseään vapaasti, ellei se ollut Marcosin perheen hyväksi.

Vuonna 1983 häntä syytettiin tärkeimmän kilpailijansa ja haastajansa, poliitikko Benigno Aquino Jr:n murhasta, mutta murhaaja on tähän päivään asti ollut tuntematon. Benigno Aquino, Jr:n kuolema aiheutti monia tapahtumia, kuten väärän presidentin äänestyksen. Ihmiset suuttuivat sen jälkeen ja potkivat hänet ulos Yhdysvaltain avulla rauhanomaisen EDSA-vallankumouksen aikana helmikuussa 1986.

Hänen ja hänen vaimonsa Imelda Marcosin syytettiin varastaneen miljardeja dollareita valtion varoja ja lähettäneen niitä salaa pankkitileille Yhdysvaltoihin, Sveitsiin ja muihin maihin sekä väärennettyihin yrityksiin Marcosin nimissä. Tähän päivään mennessä Imelda Marcosia ei kuitenkaan ole koskaan passitettu vankilaan eikä häntä ole todettu syylliseksi miljardien dollareiden varastamiseen, ja hän on edelleen vapaa, ja hänet jopa valittiin kongressiin edustamaan kotikuntaansa Leyten maakuntaa. Hänen poikansa Ferdinand Marcos palasi politiikkaan ja hänestä tuli Filippiinien senaattori, kun taas hänen tyttärensä Imee Marcos on tällä hetkellä Ilocos Norten kuvernööri.

Vuoteen 1983 mennessä Marcosin terveys alkoi heiketä, ja hänen hallintonsa vastustus kasvoi. Benigno Aquino Jr. toivoi esittävänsä vaihtoehdon sekä Marcosille että yhä voimakkaammaksi käyvälle Uudelle kansanarmeijalle ja palasi Manilaan 21. elokuuta 1983, mutta hänet ammuttiin kuoliaaksi, kun hän astui lentokoneesta. Murhaa pidettiin hallituksen tekona, ja se sai aikaan massiiviset hallituksen vastaiset mielenosoitukset. Marcosin nimittämä riippumaton komissio totesi vuonna 1984, että korkeat sotilasupseerit olivat vastuussa Aquinon murhasta. Vahvistaakseen mandaattinsa Marcos vaati presidentinvaalien järjestämistä vuonna 1986. Aquinon leski Corazon Aquino sai kuitenkin pian mahtavan poliittisen vastustajan, josta tuli opposition presidenttiehdokas. Yleisesti väitettiin, että Marcos onnistui voittamaan Aquinon ja säilyttämään presidenttikautensa 7. helmikuuta 1986 pidetyissä vaaleissa vain Marcosin kannattajien massiivisen vaalivilpin ansiosta. Epäilyttävän vaalivoittonsa vuoksi sekä kotimaassa että ulkomailla syvästi huonoon valoon joutunut Marcos piti kiinni presidenttikunnastaan, kun Filippiinien armeija jakautui hänen ja Aquinon laillisen oikeuden kannattajiinsa. Näiden kahden osapuolen välinen jännittynyt välienselvittely päättyi vasta, kun Marcos pakeni maasta 25. helmikuuta 1986 Yhdysvaltain kehotuksesta. Hän lähti maanpakoon Havaijille, jossa hän pysyi kuolemaansa asti.

Todisteet osoittivat, että Marcos, hänen perheensä ja hänen lähipiirinsä olivat vallassa ollessaan ryöstäneet Filippiinien taloudesta miljardeja dollareita kavalluksilla ja muilla korruptiokäytännöillä. Yhdysvaltain hallitus nosti sittemmin syytteen Marcosia ja hänen vaimoaan vastaan kiristysrikossyytteistä, mutta vuonna 1990 (Marcosin kuoleman jälkeen) liittovaltion tuomioistuin vapautti Imeldan kaikista syytteistä. Hän sai palata Filippiineille vuonna 1991, ja vuonna 1993 filippiiniläinen tuomioistuin totesi hänet syylliseksi korruptioon (tuomio kumottiin vuonna 1998).

Viimeiset vuodet ja kuolema

Kansan valta EDSA-vallankumouksen aikana hänet lennätettiin Yhdysvaltojen koneella Havaijille sen sijaan, että hänet olisi lennätetty kotikaupunkiinsa Paoayhin, Ilocos Norteen. Presidentti Marcos kuoli Havaijilla sydän-, munuais- ja keuhkosairauksiin. Hänet tuotiin takaisin Filippiineille, ja hänen jäännöksensä ovat edelleen kylmähaudassa Batacissa, Ilocos Norten osavaltiossa, koska nykyinen hallinto kieltäytyy antamasta entiselle presidentille hautajaisia Libingan ng mga Bayanin hautausmaalle, jonne on haudattu myös muita Filippiinien entisiä kuolleita presidenttejä.