Suharto — indonesialainen sotilas- ja poliittinen johtaja, presidentti 1967–1998

Suharto (20. helmikuuta 1921 - 27. tammikuuta 2008) oli indonesialainen sotilas- ja poliittinen johtaja. Hän oli Indonesian armeijan upseeri. Hänet tunnetaan paremmin Indonesian toisena presidenttinä. Hän toimi virassa pitkään, vuodesta 1967 vuoteen 1998.

Varhaiselämä ja sotilasura

Suharto syntyi 20. helmikuuta 1921 Central Javan Banyuwangissa (nyk. Kemusuk, Yogyakarta). Hän liittyi alun perin hollantilaista siirtomaavallan edeltäneisiin poliittisiin ja sotilaallisiin liikkeisiin, palveli japanilaisten asettaessa PETA-joukkoja toisen maailmansodan aikana ja osallistui myöhemmin Indonesian itsenäisyystaisteluun vuosina 1945–1949. Sotilasuransa aikana Suharto eteni tasaisesti riveissä ja sai 1960-luvulla merkittävän aseman Indonesian kansanarmeijassa (TNI).

Valtaannousu 1965–1967

Lokakuun 1965 tapahtumaketju, johon kuului niin kutsuttu 30. syyskuun liike (G30S), johti poliittiseen kriisiin ja väkivaltaiseen vastareaktioon. Suharto käytti tilannetta hyväkseen ja otti nopeasti kontrollin armeijan käsiin. Seurasi laaja-alainen kommunistisen puolueen (PKI) tukahduttaminen ja poliittinen puhdistus, joissa kuoli arviolta satojatuhansia ihmisiä. Vuonna 1967 parlamentti valitsi Suharton de facto presidentiksi, ja hänestä tuli virallisesti presidentti vuonna 1968.

”Uusi järjestys” ja hallinto (Orde Baru)

Suharton hallintoa kutsuttiin usein nimellä Orde Baru (Uusi järjestys). Sen keskeisiä piirteitä olivat:

vahva keskitetty johto ja armeijan merkittävä rooli politiikassa,
tiukka antikommunistinen linja ja poliittisten vastustajien kurinpalautus,
ulkomaisten investointien, talouskasvun ja infrastruktuurihankkeiden korostaminen, sekä
lehdistön, kansalaisyhteiskunnan ja oppositiotoiminnan rajoittaminen.

Taloudelliset saavutukset ja ongelmat

1970–1980‑lukujen aikana Indonesia koki merkittävää talouskasvua, sahannut öljy- ja kaivannaisvaroja sekä houkutteli ulkomaisia investointeja. Alueellinen infrastruktuuri, koulutus ja perusterveydenhuolto kehittyivät osin Suharton politiikan ansiosta, ja elintaso monin paikoin parani.

Samaan aikaan hallinto oli syvästi korruptoitunut ja eturistiriidoilla leimattu. Suharton lähipiiri ja perheenjäsenet saivat usein merkittäviä taloudellisia etuja, ja laaja nepotismi ja lahjonta heikensivät instituutioiden toimivuutta. Kritiikin mukaan talouskasvu ei jakaantunut tasaisesti.

Ihmisoikeudet ja kansainväliset kiistat

Suharton hallintoa on arvosteltu vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. 1965–1966 tapahtuneiden puhdistusten ja poliittisten vangitsemisten lisäksi hallinnon toimia kritisoitiin väkivallasta Itä-Timorissa vuoden 1975 hyökkäyksen ja sitä seuranneen miehityksen aikana. Näissä konflikteissa kuoli arviolta kymmeniä tuhansia itätimorilaisia, ja alueen miehitys herätti kansainvälistä paheksuntaa.

Lopun alkua: talouskriisi ja ero

Kaikki ei kuitenkaan ollut vakaata: vuoden 1997–1998 Aasian talouskriisi heikensi Indonesian taloutta rajusti, jolloin valuutta romahti, inflaatio kasvoi ja työttömyys sekä köyhyys lisääntyivät. Kriisi johti laajoihin mielenosoituksiin, levottomuuksiin ja vaatimuksiin poliittisesta uudistuksesta (reformasi). Voimakkaiden kansannousujen ja armeijan paineen alla Suharto luopui vallasta 21. toukokuuta 1998. Hänet korvasi varapresidentti B. J. Habibie.

Elämä vallasta erottuaan ja oikeudenkäynnit

Vallanvaihdon jälkeen Suharto jäi käytännössä julkisesta elämästä syrjään. Häntä vastaan tehtiin useita tutkintoja korruptiosta ja virkarikoksista; monet syytökset liittyivät valtion varojen väärinkäyttöön ja omaisuuden kartuttamiseen. Oikeudenkäynnit etenivät hitaasti ja joutuivat usein terveyssyistä viivästyksiin. Suharto kuoli 27. tammikuuta 2008 sairaalassa, iäkkäänä.

Perintö ja arviointi

Suharton perintö on kiistanalainen. Häntä arvostetaan osin vakauden ja talouskasvun aikaansaamisesta 1970–1990‑luvuilla, mutta hänen hallintoaan moititaan ankaroista ihmisoikeusrikkomuksista, autoritaarisuudesta ja laajasta korruptiosta. Indonesian demokraattinen kehitys 1998 jälkeen on sisältänyt pyrkimyksiä korjata Suharton ajalta periytyneitä rakenteita sekä lisätä läpinäkyvyyttä ja oikeusvaltioperiaatetta.

Tärkeimmät vuosiluvut

1921 – syntymä
1940–50‑luku – sotilasura ja osallistuminen itsenäisyystaisteluun
1965–1967 – valtaannousu ja kommunismin tukahduttaminen
1967–1998 – presidentti (Orde Baru)
1975 – Itä‑Timorin miehitys
1998 – ero presidentin tehtävästä
2008 – kuolema

Suharto on edelleen keskeinen hahmo Indonesian 1900‑luvun historiassa: hänen ajastaan muistetaan niin laajat uudistukset ja talouskasvu kuin myös poliittinen väkivalta, ihmisoikeusloukkaukset ja korruptioon liittyvät ongelmat.

Poliittinen valta

Aikaisin aamulla 1. lokakuuta 1965 joukko sotilaita, jotka väittivät olevansa Indonesian kommunistisen puolueen tukemia, tappoi kuusi armeijan kenraalia ja yhden avustajan, koska he luulivat häntä seitsemänneksi. Monet Suharton ystävät ja tukijat väittivät olevansa itse kommunistisen puolueen jäseniä. Indonesian kansa alkoi sitten tappaa kaikkia, joita se luuli kommunisteiksi. Arviot vaihtelevat kolmesta sadasta tuhannesta tapetusta kolmeen miljoonaan.^[] Suharto kaappasi sitten vallan edeltäjältään, Indonesian ensimmäiseltä presidentiltä Sukarnolta. Tähän hän käytti jonkin verran voimakeinoja, mutta myös poliittisia keinoja. Siihen aikaan Indonesiassa ja sen ulkopuolella vallitsi epävakaus ja levottomuus. Tämä auttoi häntä pääsemään valtaan. Hänellä kesti kolme vuosikymmentä muuttaa hallinto niin, että se toimi militarististen periaatteiden mukaisesti ja että keskushallinto oli vahva. Hänen liikkeensä tunnettiin nimellä "Orde Baru". Koska hän omaksui antikommunistisen kannan, jota hän pystyi puolustamaan, useat länsimaiden hallitukset tukivat häntä sekä taloudellisissa että poliittisissa asioissa. Tämä tapahtui aikakaudella, joka tunnetaan nimellä kylmä sota. Suurimman osan hänen kolmen vuosikymmenen kestäneestä hallinnostaan Indonesiassa tapahtui merkittävää talouskasvua ja teollistumista. Hänen hallintonsa johti kuitenkin poliittisiin puhdistuksiin ja noin puolen miljoonan epäillyn indonesialaisen kommunistin kuolemaan; monet heistä olivat kiinalais-indonesialaisia. Hän antoi myös joitakin lakeja kommunistisia puolueita ja etnisiä kiinalaisia vastaan.

Hänen New Order -hallintonsa autoritaariset ja yhä korruptoituneemmat käytännöt johtivat 1990-luvulla suureen tyytymättömyyteen. Suharton lähes kyseenalaistamaton valta Indonesian asioissa heikkeni dramaattisesti, kun Aasian talouskriisi laski indonesialaisten elintasoa. Armeijan ja muiden instituutioiden sisällä olevat ihmiset eivät enää tukeneet häntä. Maan sisällä oli ongelmia 1990-luvun alussa. Suharto eristäytyi poliittisesti yhä enemmän. Vuonna 1998 järjestettyjen joukkomielenosoitusten jälkeen Suharto joutui eroamaan. Suharto oli ollut Indonesian kasvot yli 30 vuoden ajan. Eläkkeelle jäätyään hän eli eristäytyneenä. Oli ihmisiä, jotka halusivat tuomita hänet kansanmurhasta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska hänen terveytensä oli erittäin huono. Hänen perinnöstään keskustellaan ja kiistellään edelleen kiivaasti sekä Indonesiassa että ulkomailla.

Monien jaavalaisten tavoin Suhartolla on vain yksi nimi. Kun puhutaan hänen uskonnostaan, häntä kutsutaan joskus nimellä Haji tai el-Haj Mohammed Suharto, mutta tämä islamilainen arvonimi ei ole osa hänen virallista nimeään eikä sitä käytetä yleisesti. Kirjoitusasu "Suharto" on ollut virallinen Indonesiassa vuodesta 1947 lähtien, mutta vanhempaa kirjoitusasua Soeharto käytetään edelleen usein.

Kuolema

Suharto vietiin sairaalaan 4. tammikuuta; 23. tammikuuta Suharton terveydentila heikkeni entisestään, kun verenmyrkytystulehdus levisi hänen kehossaan. Hänen perheensä suostui siihen, että elintoimintakoneet poistetaan, jos hänen tilansa ei parane, ja hän kuoli 27. tammikuuta kello 13.09. Hän kuoli Jakarton Pertamina-sairaalassa Jakartassa Indonesiassa sydämen vajaatoimintaan. Hänet otettiin pois elintoiminnoista. Hänet haudattiin perheen mausoleumiin Solon kaupungin lähelle.