Fridtjof Nansen
Fridtjof Wedel-Jarlsberg Nansen (10. lokakuuta 1861 - 13. toukokuuta 1930) oli norjalainen tutkimusmatkailija, historioitsija, tiedemies, diplomaatti, humanitaari ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja. Vuosina 1922-1927 Nansen toimi Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettuna.
Ura
Nuoruudessaan mestarihiihtäjänä ja luistelijana hän johti joukkuetta, joka teki ensimmäisen Grönlannin sisämaan ylityksen vuonna 1888, ja hän sai kansainvälistä mainetta saavutettuaan ennätyksellisen pohjoisen leveyspiirin 86°14′ pohjoisnavan retkikuntansa aikana vuosina 1893-96. Vaikka hän vetäytyi tutkimusmatkoista palattuaan Norjaan, hänen polaarimatkailutekniikkansa sekä varuste- ja vaatetusinnovaationsa vaikuttivat useiden myöhempien sukupolvien arktisiin ja antarktisiin retkiin.
Nansen opiskeli eläintietoa Frederickin kuninkaallisessa yliopistossa ja työskenteli myöhemmin kuraattorina Bergenin museossa, jossa hän väitteli tohtoriksi alempien merieläinten keskushermostoa koskevista tutkimuksistaan ja auttoi luomaan nykyaikaisia neurologian teorioita. Vuoden 1896 jälkeen hänen tieteellinen kiinnostuksen kohteensa siirtyi valtamerenkulkuun; tutkimustyönsä aikana hän teki monia tieteellisiä risteilyjä pääasiassa Pohjois-Atlantilla ja osallistui nykyaikaisten valtamerentutkimuslaitteiden kehittämiseen. Yhtenä maansa johtavista kansalaisista Nansen puhui vuonna 1905 Norjan ja Ruotsin välisen liiton lopettamisen puolesta ja vaikutti osaltaan siihen, että Tanskan prinssi Kaarle suostui ottamaan vastaan vastikään itsenäistyneen Norjan kruunun. Vuosina 1906-1908 hän toimi Norjan edustajana Lontoossa, jossa hän oli mukana neuvottelemassa Norjan itsenäisen aseman takaavaa integriteettisopimusta.
Elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä Nansen omistautui ensisijaisesti Kansainliitolle, kun hänet nimitettiin vuonna 1921 Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutetuksi. Vuonna 1922 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto hänen työstään ensimmäisen maailmansodan ja siihen liittyvien konfliktien siirtymään joutuneiden uhrien hyväksi. Hän teki muun muassa kansalaisuudettomille henkilöille tarkoitetun Nansenin passin, jonka yli 50 maata tunnustaa.
Nansen opiskelijana Christianiassa
Kuolema ja kunnianosoitukset
Hän työskenteli pakolaisten hyväksi aina äkilliseen kuolemaansa saakka vuonna 1930, minkä jälkeen Liitto perusti Nansenin kansainvälisen pakolaistoimiston varmistaakseen, että hänen työnsä jatkuu. Tämä toimisto sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1938. Monet kansakunnat kunnioittivat Nansenia, ja hänen nimeään muistetaan lukuisissa maantieteellisissä kohteissa, erityisesti napa-alueilla.
