Norja: maatiedot, historia, kieli ja perusfaktat

Hafrsfjordin taistelu (872 jKr.) johti siihen, että pienistä kuningaskunnista tuli yksi suurempi kuningaskunta, jota hallitsi Harald Fairhair. Kuninkaan kuoleman jälkeen Norjan sisällä oli jälleen pienempiä kuningaskuntia.

Stockfishillä (eli kylmäkuivattu kala, joka on kuivattu kylmällä säällä) on käyty kauppaa ja sitä on viety ulkomaille; näin tapahtui jo 9., 10. tai 11. vuosisadalla vuoteen 1066 asti. Toiset lähteet kertovat, että vientiä harjoitettiin jo 1200-luvulla; kalakanta on yksi maan vanhimmista vientiin myytävistä [tyyppisistä] tuotteista.

Vuonna 1349 puolet norjalaisista kuoli sairastuessaan paiseruttoon (eli mustaan surmaan).

Kun Norjan kuningas kuoli vuonna 1387, Norjan kuningasta ei ollut ennen 1900-lukua.

Vuonna 1397 Tanska, Norja ja Ruotsi aloittivat Kalmarinunionin.

Ensimmäinen [tunnettu] kartta, johon Norja on piirretty, tehtiin vuonna 1482.

Ruotsi erosi Kalmarin liitosta vuonna 1523. Vuodesta 1536/1537 alkaen Tanska ja Norja muodostivat henkilökohtaisen liiton, josta tuli vuoteen 1660 mennessä valtio nimeltä Tanska-Norja; Norja oli Tanskan kanssa muodostetun liiton heikompi osa. Tämä liitto kesti vuoteen 1814 asti, jolloin Kielin sopimuksessa sanottiin, että Norja luovutetaan (tai annetaan) Ruotsille; Tanska ei luovuttanut Färsaaria, Islantia ja Grönlantia.

Norjan perustuslaki kirjoitettiin vuonna 1814 ja allekirjoitettiin 17. toukokuuta samana vuonna. Napoleonin sodan hävinneen Tanskan Norja kuitenkin hävisi voittajalle Ruotsille.

Ruotsalais-norjalainen sota alkoi 26. heinäkuuta 1814. Se päättyi 14. elokuuta Mossin konventiksi kutsutun sopimuksen ansiosta.

Unioni Ruotsin kanssa: Se alkoi 14. elokuuta 1814, jolloin allekirjoitettiin Mossin sopimus (fi); unioni jatkui 90 vuotta.

Vuoden 1882 vaalien tulokset johtivat siihen, että parlamentarismista tuli osa Norjan poliittista järjestelmää; "suomiesten" äänet ratkaisivat vaalien tuloksen; heihin kuului opettajia, taiteilijoita ja käsityöläisiä, jotka eivät olleet köyhiä, mutta eivät myöskään omistaneet maata; äänioikeuden saaminen edellytti maanomistusta tai maankäyttösopimusta; "suomiehillä" oli halpaa maata, joka oli lähes käyttökelvotonta, paitsi äänioikeuden saamiseksi.

Yleisölle (tai suurelle yleisölle) annettiin äänioikeus [ kansallisissa ja paikallisissa ] vaaleissa vuonna 1898.

Ruotsin ja Norjan liitto päättyi 7. kesäkuuta 1905, kun Norja itsenäistyi.

Vuonna 1905 Tanskan prinssi Carl valittiin Norjan kuninkaaksi. Hänen nimensä kuninkaana oli kuningas Haakon VII.

Ensimmäisessä maailmansodassa Norja oli puolueeton ja toimi kauppamaana.

Norja yritti pysyä puolueettomana toisessa maailmansodassa, mutta se oli Saksan joukkojen miehittämä 9. huhtikuuta 1940-8. toukokuuta 1945.

Vuonna 1952 Norjasta tuli Naton jäsen.

Norjan Pohjanmeren osasta löytyi öljyä 1960-luvulla; öljyä löytyi merenpohjan alta.

Kuninkaallinen perhe vuodesta 1905

Kuningas Haakon VII oli jo naimisissa ennen kuin hän tuli Norjaan (vuonna 1905). Hänen vaimostaan, prinsessa Maudista, tuli kuningatar Maud. Heidän pojastaan, Tanskan prinssi Alexanderista, tuli kruununprinssi Olav, ja hän seurasi isäänsä kuningas Olav V:nä vuonna 1957. Olavilla ja hänen vaimollaan, kruununprinsessa Märthalla, oli kolme lasta: prinsessa Ragnhild, prinsessa Astrid ja prinssi Harald (myöhemmin kruununprinssi Harald ja vuonna 1991 hän seurasi isäänsä kuningas Harald V:nä).

Kuningas Harald on ensimmäinen Norjassa syntynyt kuningas yli 600 vuoteen. Hänellä on kaksi lasta: prinsessa Märtha Louise ja kruununprinssi Haakon Magnus.

Puolustusministeriö

Hallituksella on norjalaisia sotilaita Syyriassa (vuodesta 2017 alkaen) ja Afganistanissa yhdessä muiden Natoon kuuluvien maiden sotilaiden kanssa.

Vientiin kuuluvat maakaasu, öljy, vesivoima ja kala. Muita luonnonvaroja ovat maatalous, metsät ja mineraalit.

Hallitus kerää paljon rahaa eri lähteistä ja harjoittaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on jakaa tämä vauraus norjalaisten kesken. Varallisuuden jakaminen tapahtuu sekä suoraan että välillisesti.

Suurin osa norjalaisista on etnisiä norjalaisia. He puhuvat kieltä, joka on sukua saksalle ja englannille. Ruotsi ja tanska ovat niin lähellä norjaa, että useimmat norjalaiset ymmärtävät niitä. Eri puolilla Norjaa puhutaan monia eri murteita. Norjalaiset ovat erimielisiä siitä, miten tehdä yksi oikea kirjakieli. Siksi on olemassa kaksi standardikieltä, Bokmål ja Nynorsk. Nynorskia käytetään kirjakielenä useimmilla läntisillä alueilla ja keskisillä vuoristoalueilla. Bokmålia kirjoittaa suurin osa ihmisistä muualla maassa.

Norjan alkuperäisväestö, saamelaiset, asuu maan pohjoisosissa. Heidän kielensä ei ole lainkaan sukua norjalle. Joissakin kaukana pohjoisessa sijaitsevissa seurakunnissa he muodostavat väestön enemmistön. Monet saamelaiset asuvat nykyään saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, lähinnä Oslossa ja muissa suurissa kaupungeissa. Aikaisemmin saamelaiset pakotettiin puhumaan norjaa koulussa. Nyt saamen kieltä opetetaan saamelaislapsille koulussa ensimmäisenä kielenä, ja norja on ensimmäinen vieras kieli.

Norjaan on tullut paljon maahanmuuttajia viimeisten 30-40 vuoden aikana. He asuvat enimmäkseen Oslossa ja sen ympäristössä sekä muissa suurissa kaupungeissa. Monet maahanmuuttajat tulevat lähimaista, kuten Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Puolasta ja Venäjältä. Monet tulevat myös kaukaisista maista, kuten Pakistanista, Somaliasta, Irakista ja Vietnamista.

Perinteisesti kaikki norjalaiset olivat luterilaisia, jotka ovat protestanttisen uskon eräs laji. Edelleen yli 80 prosenttia norjalaisista on luterilaisia. Muita tärkeitä uskontokuntia ovat islam, muut protestanttiset ryhmät ja katolisuus.

Matkailu

Norjaan saapuu enemmän matkailijoita Saksasta kuin mistään muusta maasta. Norjassa vierailee myös paljon ruotsalaisia, tanskalaisia, brittejä, hollantilaisia ja italialaisia. Ruotsalaiset ja tanskalaiset tulevat usein talvella hiihtämään. Muut tulevat pääasiassa kesällä. Monet ihmiset vierailevat Norjassa nähdäkseen revontulet, jotka tunnetaan myös nimellä "Aurora Borealis".

Norjan suurimmat valtakunnalliset sanomalehdet ovat Verdens Gang (VG), Aftenposten ja Dagbladet.

Norjalaista kulttuuria voidaan verrata englantilaiseen kulttuuriin siinä mielessä, että kerskakulttuuria pidetään huonona asiana, kun taas Yhdysvalloissa kerskakulttuuri on hyväksyttävämpää. Tämä on suuri osa norjalaista kulttuuria, ja se liittyy tasa-arvoisuuden filosofiaan. Tämän vuoksi ihmiset vähättelevät asioita, esimerkiksi jos norjalainen sanoo, että jokin asia on hyvä tai mukava, se voi tarkoittaa, että se on todella hieno.

Viikinkiajan esineitä (Norjassa) on esillä museoissa: Yksi esine on Gokstadin laiva.

Norjan museoihin kuuluu Ibsen-museo, joka on nimetty Henrik Ibsenin mukaan.

Maanviljelijöiden kulttuuri (bondekulturen) oli raakaa. Ei-toivotut vauvat "laitettiin metsään" (sette barn på skogen) kuolemaan 1800-luvulle asti; lopulta [maaseudun] poliisiviranomaiset - jotka koostuivat lensmanniksi (en) kutsutuista henkilöistä - pystyivät valvomaan [ja lopettamaan] nämä rikokset.

Nykyaikaiset, kuperat sukset keksittiin Norjan Telemarkin maakunnassa 1800-luvun alussa.

Norjassa valta on jaettu kolmen vallanhaaran kesken: Oikeuslaitos, hallitus ja parlamentti (Stortinget). Norjalla on myös kuningas, Harald V, mutta hänellä ei ole todellista valtaa, vaan hän toimii symbolina ja suurlähettiläänä. Tätä hallitusmuotoa kutsutaan perustuslailliseksi monarkiaksi. Vaalit pidetään joka neljäs vuosi, ja vaalien voittaja on puolue tai puoluekoalitio, joka saa eniten ääniä ja paikkoja parlamentissa. Kun vaalit on käyty, voittajat päättävät yhdessä, kenestä tulee pääministeri ja ketkä muut ministerit.

Seuraavassa on lyhyt yhteenveto Norjan suurimmista poliittisista puolueista poliittisella akselilla vasemmalta oikealle:

• Punainen (Rødt): Vallankumouksellinen sosialistinen puolue, joka toimii tulotasa-arvon, työntekijöiden oikeuksien, hallitun talouden ja feminismin puolesta. Punainen on ainoa puolue tällä listalla, joka ei ole Norjan parlamentissa.
• Sosialistinen vasemmistopuolue (Sosialistisk venstreparti): Puolue ei ole kovin radikaali, ja se on kiinnostunut ympäristöasioista sekä koulutuksesta. Puoluetta pidetään perinteisesti "opettajien puolueena", koska se keskittyy oppimiseen ja kouluun. SV:tä voisi kutsua pikemminkin sosialidemokraattiseksi kuin sosialistiseksi puolueeksi, sillä sen sosialistiset näkemykset ovat vuosien varrella hiipuneet. He olivat radikaalimpia 1970- ja 80-luvuilla.
• Norjan työväenpuolue (Arbeiderpartiet): Työväenpuolue on Norjan suurin puolue. Puolue ajaa vahvaa taloutta, jossa on paljon yksityisyrityksiä koskevia säännöksiä, ja se on perinteisesti työntekijöiden puolue, joka puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointivaltiota.
• Keskustapuolue (Senterpartiet): Keskustapuolue tunnettiin ennen maanviljelijäpuolueena; se ei enää käytä tätä nimeä, mutta se on edelleen suosittu lähinnä maaseudulla ja muilla maaseutualueilla, koska se toimii ympäristön ja norjalaisten maanviljelijöiden suojelun puolesta. He esimerkiksi nostavat tulleja tai asettavat veroja tuonnille, jotta ulkomaiset elintarvikkeet maksaisivat enemmän, jotta ihmiset ostaisivat norjalaisilta maanviljelijöiltä. Tätä kutsutaan protektionismiksi.
• Vihreä puolue (Miljøpartiet de Grønne): Vihreät: Vihreä puolue toimii ainoastaan ympäristön puolesta, ja se on viime aikoina saanut paljon suosiota radikaalin politiikkansa vuoksi. Se on enimmäkseen vasemmistopuolue, mutta vaihtaa puolta, jos se auttaa ympäristöä.
• Liberaalipuolue (Venstre): Se on oikeastaan sosiaaliliberaali puolue, joka kuuluu Norjan politiikan keskustaoikeistoon. Puolue ajaa liberaaleja oikeuksia, kuten sananvapautta ja sukupuolten tasa-arvoa, ja se on huolissaan myös ympäristöasioista. Tämän vuoksi he tukevat voimakkaasti julkista liikennettä.
• Kristelig Folkeparti: Kristillinen kansanpuolue on tällä hetkellä aktiivisempi paikallispolitiikassa kuin kansallisessa politiikassa.
• Konservatiivipuolue (Høgre): Se on konservatiivinen puolue ja Norjan toiseksi suurin puolue. Se toimii vapaiden markkinoiden, liberaalien oikeuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta. He suhtautuvat myönteisesti yksityisyrityksiin ja tukevat talouskasvua pienentämällä veroja, jotta useammat ihmiset voivat perustaa yrityksiä.
• Edistyspuolue (Fremskrittspartiet): Edistyspuolue on oikeistopuolue. Se ajaa tiukempia maahanmuuttolakeja, vapaita markkinoita ja kovia rangaistuksia rikoksista. Se kannattaa myös yksityiskouluja ja tasaisia veroja.

Konservatiivipuolue ja edistyspuolue toimivat tällä hetkellä yhdessä koalitiohallituksessa sen jälkeen, kun heidät valittiin vuoden 2013 vaaleissa. Kyseessä on myös vähemmistöhallitus, joten sen on tehtävä yhteistyötä muiden parlamentin puolueiden kanssa muutosten aikaansaamiseksi.

Kaupunki, jossa asuu eniten ihmisiä (tai asukkaita), on Oslo. Bergenin kaupungissa asuu 251 000 ihmistä; Trondheimin kaupungissa asuu 172 000 ihmistä.

Jotkut väittävät, että Bergen ja Trondheim olivat kumpikin aikansa Norjan pääkaupunkina keskiajalla.

• Nato: Norja oli Naton perustajajäsen.
• Yhdistyneet kansakunnat

• Luettelo Norjan joista
• Norja olympialaisissa
• Norjan jalkapallomaajoukkue