Gurdjieff – elämänkerta, opetukset ja Neljäs tie

Gurdjieff – elämäkerta, opetukset ja Neljäs tie: tutustu hänen elämäänsä, tietoisuuden herättämiseen, käytännön harjoituksiin ja vaikutukseen länsimaisessa henkisyydessä.

Yrjö Ivanovitš Gurdjieff (13. tammikuuta 1866 - 29. lokakuuta 1949), tavallisesti Gurdjieff, oli armenialainen guru ja kirjailija. Hän oli 1900-luvun alkupuoliskon vaikutusvaltainen hengellinen opettaja. Häneen vaikuttivat sufi-, zen- ja joogamystikot, joita hän tapasi varhaisilla matkoillaan. Gurdjieffin tausta oli etnografisesti ja kulttuurisesti monikerroksinen: hän syntyi ja kasvoi alueella, jossa kristilliset, islamilaiset ja kansanomaiset vaikutteet kohtasivat, ja myöhemmät matkansa Lähi-idässä, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa laajensivat hänen näkemystään eri perinteiden harjoituksista ja viisaudesta. Hän oli myös aktiivinen opettaja ja järjestäjä: eri aikoina hän perusti koulumaisia yhteisöjä ja instituutioita, joissa opetettiin hänen menetelmäänsä.

Gurdjieff opetti, että useimmat ihmiset elävät koko elämänsä hypnoottisen "valveillaolon" tilassa:

"Suoraan sanottuna... nykyihminen sellaisena kuin me hänet tunnemme ei ole muuta kuin pelkkä kellokoneisto, vaikkakin hyvin monimutkainen rakenne".

"Nykyaikainen ihminen elää unessa, unessa hän syntyy ja unessa hän kuolee".^p66

Gurdjieff kehitti menetelmän, jonka avulla voi työskennellä kohti korkeampaa tietoisuuden tilaa ja saavuttaa ihmisen täyden potentiaalin. Hän kutsui tätä "Työksi" tai "Menetelmäksi". Menetelmä korostaa tietoisen itsetuntemuksen ja tahdon harjoittamista arjen tilanteissa, ei eristäytymistä luostariin. Keskeistä on totuudenetsintä käytännössä: oman automaattisuuden tunnistaminen ja asteittainen vapauttaminen.

Opetusten keskeiset ajatukset

• Neljäs tie — Gurdjieff nimitti oppiaan usein "Neljänneksi tielle", koska se pyrkii yhdistämään kolmen perinteisen tien (fakiirien ruumiillinen kurinalaisuus, munkkien tunnekeskeisyys ja joogien henkinen harjoitus) hyvät puolet niin, että ihminen työskentelee ruumiin, tunteiden ja mielen kanssa samanaikaisesti.
• Kolme keskusjärjestelmää — oppi jakaa kokemuksen ja toiminnan kolmeen keskustaan: älyllinen (ajattelu), emotionaalinen (tunnetila) ja liikunnallinen/vaistollinen (ruumis). Tasapaino näiden välillä on tärkeä.
• Itsetarkkailu ja itsensä muistaminen — jatkuva huomion suuntaaminen omiin reaktioihin ja siihen, että pysyy hetken "läsnä" eli muistaa itsensä, on harjoituksen ydin.
• Persoona ja olemus — Gurdjieff erotti pysyvän, itsekeskeisen persoonan (personality) ja ihmisen asiallisen, aitona pidetyn olemuksen (essence); Työn tavoitteena on kasvattaa olemuksen osuutta käytöksessä.
• Automaattisuus ja nukkuvuus — ihmiset elävät suurimman osan ajastaan automaattisesti, ja tehtävänä on herättää itsessä tietoisuuden tila, johon liittyy valvonnan ja tahdon vahvistaminen.
• Energia ja "hydrogenskäsite" — Gurdjieff käytti joskus fysiikan ja alkemian kaltaista terminologiaa kuvaamaan psyykkisiä ja elämänvoimia; tämä osa oppia on symbolinen ja herättänyt erilaista tulkintaa.

Käytännön harjoitukset ja muodot

Gurdjieffin Työihin kuului sekä yksilöllisiä että ryhmämuotoisia harjoituksia. Tunnetuimpia ovat:

• Liike- ja tanssiharjoitukset ("Gurdjieffin liikkeet" tai "sacred dances"), jotka yhdistävät fyysisen koordinaation, tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden harjoittamisen. Monilla näillä liikkeillä on tarkat rytmit ja muistiin painettavat sekvenssit.
• Musiikki — Gurdjieff teki yhteistyötä säveltäjä Thomas de Hartmannin kanssa; heidän musiikkinsa käytettiin harjoituksissa ja se on osa Gurdjieffin kulttuuriperintöä.
• Päivittäisen elämän työ — käytännön harjoituksia, joiden tarkoitus on herättää itsetietoisuus arjen tilanteissa (esim. kävely, puhe, ruoalla syöminen).
• Ryhmätyö ja dialogi — opettajan ja oppilaiden välinen suora työskentely, jossa korostuu rehellisyys, vastuu ja yhteisön tuki.

Kirjallisuus ja läsnä oleva perintö

Gurdjieff kirjoitti sekä itse että teki oppejaan tunnetuiksi oppilaidensa kautta. Tärkeimpiä hänen omia teoksiaan ovat mm. Meetings with Remarkable Men ja monumentaalinen allegorinen trilogia All and Everything, johon kuuluu Beelzebub's Tales to His Grandson. Kirjoitustyyli on monikerroksinen, symbolinen ja usein tarkoituksellisesti vaikeaselkoinen — tarkoituksena on herättää lukija toimintaa ja pohdintaa varten, ei tarjota yksinkertaisia vastauksia.

Oppilaat, instituutiot ja vaikutus

Gurdjieffin vaikutus levisi 1900-luvulla laajemmin erityisesti sen jälkeen, kun oppilaat kuten P. D. Ouspensky esittelivät ja kirjoittivat hänen opetuksistaan lännessä. Gurdjieff perusti 1900-luvun alkupuolella eri kouluja ja instituutteja, ja 1920–1930-luvuilla hän johti mm. Ranskassa toimivaa Institute for the Harmonious Development of Man -tyyppistä toimintaansa. Merkittäviä jatkajia ja popularisoijia olivat mm. Jeanne de Salzmann, joka jatkoi Gurdjieffin Työtä useiden seuraajien kautta. Nykyään toimintaa jatkavat muun muassa useat Gurdjieff-seurat ja -säätiöt eri maissa.

Kriittiset näkökulmat ja keskustelu

Gurdjieffin elämä ja opetukset ovat herättäneet myös kritiikkiä. Kritiikin kohteita ovat olleet mm. autoritaarinen opettajakuva, opillinen salaperäisyys, väitteet manipulaatiosta sekä kiistat hänen henkilökohtaisesta elämästään ja johtamistavoistaan. Toisaalta monet oppilaat korostavat, että menetelmän vaatimuksena on rehellinen henkilökohtainen työ eikä sokeaa ihailua. Akateeminen tutkimus suhtautuu usein varauksella Gurdjieffin elämäkertatietoihin, koska monet lähteet ovat ristiriitaisia ja osa tiedoista perustuu kertomuksiin ja allegorioihin.

Vaikutus kulttuuriin ja nykyhetkeen

Gurdjieffin ajattelu on vaikuttanut moniin länsimaisiin henkisyyden, psykologian ja taiteen suuntauksiin. Hänen korostuksensa itsetietoisuudesta ja käytännön harjoituksista on inspiroinut modernia tietoisuustutkimusta, luovia koulukuntia ja liikkeenharjoituksia. Gurdjieffin perintö näkyy sekä suoraan hänen seuraajiensa kautta että laajemmin kulttuurisissa viittauksissa ja sovelluksissa itsetutkiskeluun liittyvissä käytännöissä.

Keskeiset teokset jatkolukemiseksi

• Meetings with Remarkable Men (muistelmat ja kertomukset matkoilta ja tapaamisista).
• All and Everything — monumentaalinen, allegorinen teosperhe, johon kuuluu mm. Beelzebub's Tales to His Grandson.
• P. D. Ouspenskyn ja Jeanne de Salzmannin teokset, jotka esittelevät ja selittävät Gurdjieffin oppeja länsimaiselle yleisölle.

Gurdjieffin elämä ja opit tarjoavat laajan, moniulotteisen kentän itsensä tutkimiselle. Ne yhdistävät käytännön harjoituksia, rituaaleja, musiikkia ja yhteisöllistä työtä, ja niiden tulkinnat vaihtelevat oppilaasta, tutkijasta tai kriitikosta riippuen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli George Ivanovich Gurdjieff?

K: Mitä Gurdjieff uskoi useimmista ihmisistä?

K: Mitä Gurdjieff kehitti auttaakseen ihmisiä pääsemään korkeampiin tietoisuuden tiloihin?

K: Miten hänen kurinalaisuutensa erosi muista hengellisistä käytännöistä?

K: Mistä hänen länteen tuomansa opetukset tulivat?

K: Ilmaisivatko nämä opetukset muinaisissa uskonnoissa esiintyvää totuutta?

K: Mitä kouluja hän perusti ja sulki ympäri maailmaa opettamaan työtään?

Hae kirjaimella