Harriet Tubman – Maanalaisen rautatien johtaja ja orjuudenvastainen aktivisti
Harriet Tubman — Maanalaisen rautatien johtaja ja orjuudenvastainen aktivisti, joka vapautti satoja orjia, toimi unionin vakoojana ja taisteli tasa-arvon puolesta.
Harriet Tubman (syntynyt Araminta Ross; noin 1820 tai 1821 – 10. maaliskuuta 1913) oli afroamerikkalainen orjuudenvastainen työntekijä ja humanitaari. Hän tunnetaan erityisesti roolistaan maanalaisessa rautatiessä, jonka kautta hän auttoi toisia orjuudesta pakenemaan. Tubman syntyi orjuuteen Marylandin Dorchesterin piirikunnassa ja pakeni itse vapauteen vuonna 1849. Elämänsä aikana hänestä tuli yksi vaikutusvaltaisimmista orjuudenvastaisista aktivisteista: perinteisten kertomusten mukaan hän teki yhdeksäntoista matkaa takaisin etelään ja auttoi satoja ihmisiä – eri lähteissä mainitaan yli 300 autettua henkilöä. Historialliset laskelmat vaihtelevat, mutta Tubmanin maine tiukasta päättäväisyydestä ja onnistuneista pelastusretkistä perustuu moniin dokumentoituihin toimintoihin.
Varhaiselämä ja traumatisoiva onnettomuus
Tubman kasvoi kovissa oloissa; hänet ja hänen perheensä siirrettiin eri isäntien tiloilta. Lapsena hänet usein ruoskittiin ja pahoinpideltiin. Yhtenä nuoruuden väkivaltaisena tapahtumana eräs valvoja heitti raskaalla metallipainolla toista orjaa, ja se osui vahingossa Tubmanin päähän. Tämä vamma aiheutti hänelle elinikäisiä oireita: kouristuksia, pitkittyneitä päänsärkyjä sekä voimakkaita näkyjä ja unelmiin liittyviä kokemuksia. Tubman uskoi, että nämä näyt ilmestyivät Jumalalta ja ohjasivat hänen toimintaansa vapauttamismatkoilla.
Maanalainen rautatie ja pelastusretket
Kun Tubman pakeni Philadelphiaan vuonna 1849, hän pääsi osaksi laajempaa verkostoa, joka auttoi paenneita orjia pääsemään pohjoiseen kohti vapautta ja Kanadaa. Myöhemmin hän palasi toistuvasti etelään pelastaakseen perheenjäseniään ja muita orjuudessa eläviä. Hänen menetelmänsä perustuivat salaisuuteen, huolelliseen suunnitteluun ja luottamukseen toisiin vapauttamistyöhön osallistuneisiin henkilöihin; palkkiot ja uhka pidättämisestä olivat todellisia, mutta Tubmania ei koskaan saatu kiinni, osin siksi, että hän käytti pseudonyhmeä ja salaisia reittejä, ja monet vapauttajaverkostot suojelivat häntä.
Sisällissota ja sotilaallinen toiminta
Kun unionin ja konfederaation välinen konflikti syttyi, Tubman siirtyi tukemaan unionin asiaa. Hän toimi aluksi kokkina ja sairaanhoitajana, mutta myöhemmin hän harjoitti myös tiedustelu- ja vakoojan tehtäviä. Tubman oli ensimmäisiä naisia, jotka johtivat aseistettua sotilasoperaatiota: hän johti Combahee-joen ryöstöretken, jonka seurauksena yli 700 orjaa vapautui Etelä-Carolinassa. Sodan aikana hän myös auttoi värväämään mustia sotilaita ja tarjosi tärkeitä paikallistuntemukseen perustuvia tiedustelutietoja unionijoukoille.
Myöhempi elämä, aktivismi ja perintö
Sodan jälkeen Tubman muuttui perheensä luokse Auburniin, New Yorkiin, missä hän huolehti ikääntyneistä vanhemmistaan ja ylläpiti talouttaan pienin askelin. Hän oli myös aktiivinen naisten äänioikeusliikkeessä ja teki yhteistyötä muun muassa tunnetumpien naisasiaa ajaneiden kanssa, kutsuen tasa-arvon ja äänioikeuden puolesta. Tubman kamppaili myöhemmin myös saadakseen tunnustusta ja taloudellista tukea uskollisesta palveluksestaan sodassa ja vapauden puolustamisessa; hän sai lopulta joitakin sotilaseläkkeitä järjestelmän kautta.
Hän oli mukana perustamassa ja tukemassa iäkkäiden afroamerikkalaisten kotia Auburnissa; elämänsä loppuvaiheessa hän asui siellä, ja vuosia aiemmin hän oli ollut keskeinen tämän hoitokodin synnyssä. Harriet Tubman kuoli 10. maaliskuuta 1913. Hänet on haudattu Auburnin Fort Hill -hautausmaahan, ja hänen muistonsa elää laajassa kulttuurisessa ja historiallisessa perinnössä.
Merkitys ja muistaminen
Harriet Tubmania pidetään yhtenä orjuudenvastaisen liikkeen ja afroamerikkalaisen vapautustaistelun merkittävimmistä hahmoista. Hänestä on kirjoitettu lukuisia elämäkertoja, tehty elokuvia ja muistomerkkejä, ja hänen tarinansa toimii inspiraationa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolustajille. Tubmanin elämä muistuttaa rohkeudesta, uhrauksista ja siitä, miten yksilön toiminta voi vaikuttaa satojen ihmisten kohtaloihin.
Varhainen elämä ja koulutus
Tubmanin äiti Rit (jonka isä saattoi olla valkoinen mies) oli kokki. Hänen isänsä Ben oli metsämies. Hän teki puutöitä plantaasilla. He menivät naimisiin noin vuonna 1808. Oikeuspöytäkirjojen mukaan heillä oli yhdeksän yhteistä lasta. Linah syntyi vuonna 1808, Mariah Ritty vuonna 1811, Soph vuonna 1813, Robert vuonna 1816, Minty (Harriet) vuonna 1821, Ben vuonna 1823, Rachel vuonna 1825, Henry vuonna 1830 ja Moses vuonna 1832.
Lapsuus
Tubmanin äiti määrättiin "isoon taloon", ja hänellä oli hyvin vähän aikaa perheelleen. Tubman huolehti nuoremmasta veljestä ja vauvasta. Tämä oli tyypillistä suurissa perheissä. Kun Tubman oli viiden tai kuuden vuoden ikäinen, Brodas palkkasi hänet lastenhoitajaksi naiselle nimeltä "Miss Susan". Tubman määrättiin vahtimaan vauvaa. Tubmania ruoskittiin. Myöhemmin hän kertoi eräästä päivästä, jolloin häntä ruoskittiin viisi kertaa ennen aamiaista. Hänellä oli arvet koko loppuelämänsä ajan. Hän keksi keinoja vastarintaan, kuten juoksi pakoon viideksi päiväksi, pukeutui kerrosvaatteisiin suojautuakseen pahoinpitelyltä ja taisteli vastaan.
Lapsena Tubman työskenteli myös James Cook -nimisen viljelijän kotona. Hänen oli tarkistettava piisaminloukkuja läheisillä soilla. Hän teki tätä työtä vielä sen jälkeen, kun hän sairastui tuhkarokkoon. Hän sairastui niin pahasti, että Cook lähetti hänet takaisin Brodasiin. Hänen äitinsä hoiti hänet takaisin terveeksi. Brodas palkkasi hänet sitten uudelleen. Tubman puhui myöhemmin akuutista lapsuuden koti-ikävästään. Hän vertasi itseään "Swanee-joen poikaan" (viitaten Stephen Fosterin lauluun "Old Folks at Home"). Kun hän oli vanhempi ja vahvempi, hän teki pelto- ja metsätöitä, ajoi härkiä, kynteli ja kuljetti tukkeja.
Päävamma
Eräänä päivänä teini-ikäinen Tubman lähetettiin kuivakauppaan hakemaan tarvikkeita. Siellä hän tapasi toisen perheen omistaman orjan. Tämä orja oli lähtenyt pelloilta ilman lupaa. Hänen valvojansa oli vihainen. Hän vaati Tubmania auttamaan nuoren miehen pidättämisessä. Tubman kieltäytyi. Kun orja juoksi karkuun, vartija heitti häntä kahden kilon painolla. Paino osui sen sijaan Tubmaniin. Tubman sanoi, että paino "mursi kalloni". Myöhemmin hän selitti uskovansa, että hänen hiuksensa - joita "ei ollut koskaan kammattu ja jotka ... erottuivat kuin kori" - olisivat saattaneet pelastaa hänen henkensä. Vertavuotava ja tajuton Tubman palautettiin omistajansa taloon, jossa hänet asetettiin kangaspuun istuimelle. Hän ei saanut lääkärinhoitoa kahteen päivään. Hänet lähetettiin takaisin pelloille "veri ja hiki valui kasvoilleni, kunnes en enää nähnyt". Hänen pomonsa palautti hänet Brodessille, joka yritti tuloksetta myydä hänet. Hän alkoi saada kohtauksia ja näytti menevän tajuttomaksi. Myöhemmin hän kertoi olleensa tietoinen ympäristöstään, vaikka vaikutti olevansa unessa. Nämä kohtaukset huolestuttivat hänen perhettään. He eivät voineet herättää häntä, kun hän nukahti yhtäkkiä ja varoittamatta. Tämä tila säilyi Tubmanilla koko hänen loppuelämänsä ajan. Larson ehdottaa, että hän saattoi kärsiä ohimolohkoepilepsiasta vamman vuoksi.
Perhe ja avioliitto
Noin vuonna 1844 Tubman meni naimisiin vapaan mustan miehen nimeltä John Tubman. Hänestä tai heidän yhteisestä ajastaan tiedetään vain vähän. Heidän avioliittonsa oli monimutkainen, koska Tubman oli orja. Koska lapsilla oli äidin asema, Harrietin ja Johnin syntyneistä lapsista tuli orjia. Tähän aikaan Marylandin itärannikon mustasta väestöstä puolet oli vapaita. Vapaiden ja orjuutettujen väliset avioliitot eivät olleet harvinaisia. Useimmissa afroamerikkalaisissa perheissä oli sekä vapaita että orjuutettuja jäseniä. Larson ehdottaa, että he saattoivat suunnitella ostavansa Tubmanin vapauden. Tubman muutti nimensä Aramintasta Harrietiksi saavuttuaan Philadelphiaan. Kun hän palasi Manchesteriin kertoakseen miehelleen, että hänen piti tulla mukaan, tämä oli jo mennyt uudelleen naimisiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Harriet Tubman?
A: Harriet Tubman oli afroamerikkalainen orjuudenvastainen työntekijä, humanitaarinen toimija, unionin vakooja ja ensimmäinen musta nainen, joka johti amerikkalaista lähetystyötä Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
K: Miten hän pakeni orjuutta?
V: Hän pakeni Philadelphiaan, jossa orjat olivat vapaita. Myöhemmin hän palasi Marylandiin pelastaakseen perheensä ja ohjasi kymmeniä muita orjia vapauteen.
K: Mikä aiheutti Tubmanin terveysongelmat?
V: Kun hän oli hyvin nuori, vihainen valvoja heitti toista orjaa raskaalla metallipainolla, joka osui vahingossa Tubmanin päähän ja aiheutti hänelle kouristuksia, päänsärkyä, voimakkaita näkyjä ja unikokemuksia, joita hänellä oli koko elämänsä ajan.
Kysymys: Mitä Tubman teki Yhdysvaltain sisällissodan aikana?
V: Amerikan sisällissodan aikana Tubman työskenteli unionin armeijalle kokkina, sairaanhoitajana, aseistettuna tiedustelijana ja vakoojana. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka johti aseistettua ryhmää sodassa, ja hän ohjasi Combehee River Raid -hyökkäystä, joka vapautti yli 700 orjaa Etelä-Carolinassa.
K: Mitä Tubman teki sodan jälkeen?
V: Sodan päätyttyä hän muutti perheensä kotiin Auburniin New Yorkiin, jossa hän hoiti ikääntyviä vanhempiaan ja toimi aktiivisesti naisten äänioikeusliikkeessä, kunnes sairastui. Elämänsä loppupuolella hän asui iäkkäiden afroamerikkalaisten kodissa, jonka perustamisessa hän oli ollut mukana vuosia aiemmin.
Kysymys: Miten ihmiset yrittivät estää Harrietia vapauttamasta orjia?
V: Orjanomistajat tarjosivat suuria palkkioita jokaiselle, joka voisi palauttaa orjansa, mutta kukaan ei tiennyt, että Harriet vapautti heidät, joten häntä ei koskaan saatu kiinni.
Etsiä