Harriet Tubman
Harriet Tubman (syntynyt Araminta Ross; noin 1820 tai 1821 - 10. maaliskuuta 1913) oli afroamerikkalainen orjuudenvastainen työntekijä ja humanitaari. Hän oli myös unionin vakooja ja ensimmäinen musta nainen, joka johti amerikkalaista lähetystöä Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Hän syntyi orjuuteen, mutta pakeni. Elämänsä aikana hän teki yhdeksäntoista matkaa. Hän auttoi yli 300 orjaa pakenemaan. Hän käytti maanalaista rautatietä.
Kun Tubman oli lapsi Dorchesterin piirikunnassa Marylandissa, monet eri isännät ruoskivat ja hakkasivat häntä. Kun hän oli hyvin nuori, eräs vihainen valvoja heitti toista orjaa raskaalla metallipainolla. Paino osui vahingossa Tubmanin päähän. Se aiheutti kouristuksia, päänsärkyä, voimakkaita näkyjä ja unikokemuksia. Hänellä oli näitä ongelmia koko elämänsä ajan. Tubman uskoi näkyjen ja elävien unien tulevan Jumalalta.
Vuonna 1849 Tubman pakeni Philadelphiaan. Siellä orjat olivat vapaita. Myöhemmin hän palasi Marylandiin pelastaakseen perheensä. Lopulta hän ohjasi kymmeniä muita orjia vapauteen. Orjanomistajat tarjosivat suuria palkkioita orjiensa palauttamisesta. Tubmania ei koskaan saatu kiinni, koska kukaan ei tiennyt, että hän vapautti orjia.
Kun Yhdysvaltain sisällissota alkoi, Tubman työskenteli unionin armeijan palveluksessa. Hän työskenteli ensin kokkina ja sairaanhoitajana. Myöhemmin hän toimi aseistettuna tiedustelijana ja vakoojana. Hän oli ensimmäinen nainen, joka johti aseistettua ryhmää sodassa. Hän johti Combehee-joen ryöstöretkeä, joka vapautti yli 700 orjaa Etelä-Carolinassa. Sodan jälkeen hän muutti perheensä kotiin Auburniin, New Yorkiin. Siellä hän hoiti ikääntyviä vanhempiaan. Hän osallistui aktiivisesti naisten äänioikeusliikkeeseen New Yorkissa, kunnes sairastui. Elämänsä loppupuolella hän asui iäkkäiden afroamerikkalaisten kodissa. Vuosia aiemmin hän oli auttanut kyseisen kodin perustamisessa. Harriet oli johtaja ja on sitä edelleen.
Varhainen elämä ja koulutus
Tubmanin äiti Rit (jonka isä saattoi olla valkoinen mies) oli kokki. Hänen isänsä Ben oli metsämies. Hän teki puutöitä plantaasilla. He menivät naimisiin noin vuonna 1808. Oikeuspöytäkirjojen mukaan heillä oli yhdeksän yhteistä lasta. Linah syntyi vuonna 1808, Mariah Ritty vuonna 1811, Soph vuonna 1813, Robert vuonna 1816, Minty (Harriet) vuonna 1821, Ben vuonna 1823, Rachel vuonna 1825, Henry vuonna 1830 ja Moses vuonna 1832.
Lapsuus
Tubmanin äiti määrättiin "isoon taloon", ja hänellä oli hyvin vähän aikaa perheelleen. Tubman huolehti nuoremmasta veljestä ja vauvasta. Tämä oli tyypillistä suurissa perheissä. Kun Tubman oli viiden tai kuuden vuoden ikäinen, Brodas palkkasi hänet lastenhoitajaksi naiselle nimeltä "Miss Susan". Tubman määrättiin vahtimaan vauvaa. Tubmania ruoskittiin. Myöhemmin hän kertoi eräästä päivästä, jolloin häntä ruoskittiin viisi kertaa ennen aamiaista. Hänellä oli arvet koko loppuelämänsä ajan. Hän keksi keinoja vastarintaan, kuten juoksi pakoon viideksi päiväksi, pukeutui kerrosvaatteisiin suojautuakseen pahoinpitelyltä ja taisteli vastaan.
Lapsena Tubman työskenteli myös James Cook -nimisen viljelijän kotona. Hänen oli tarkistettava piisaminloukkuja läheisillä soilla. Hän teki tätä työtä vielä sen jälkeen, kun hän sairastui tuhkarokkoon. Hän sairastui niin pahasti, että Cook lähetti hänet takaisin Brodasiin. Hänen äitinsä hoiti hänet takaisin terveeksi. Brodas palkkasi hänet sitten uudelleen. Tubman puhui myöhemmin akuutista lapsuuden koti-ikävästään. Hän vertasi itseään "Swanee-joen poikaan" (viitaten Stephen Fosterin lauluun "Old Folks at Home"). Kun hän oli vanhempi ja vahvempi, hän teki pelto- ja metsätöitä, ajoi härkiä, kynteli ja kuljetti tukkeja.
Päävamma
Eräänä päivänä teini-ikäinen Tubman lähetettiin kuivakauppaan hakemaan tarvikkeita. Siellä hän tapasi toisen perheen omistaman orjan. Tämä orja oli lähtenyt pelloilta ilman lupaa. Hänen valvojansa oli vihainen. Hän vaati Tubmania auttamaan nuoren miehen pidättämisessä. Tubman kieltäytyi. Kun orja juoksi karkuun, vartija heitti häntä kahden kilon painolla. Paino osui sen sijaan Tubmaniin. Tubman sanoi, että paino "mursi kalloni". Myöhemmin hän selitti uskovansa, että hänen hiuksensa - joita "ei ollut koskaan kammattu ja jotka ... erottuivat kuin kori" - olisivat saattaneet pelastaa hänen henkensä. Vertavuotava ja tajuton Tubman palautettiin omistajansa taloon, jossa hänet asetettiin kangaspuun istuimelle. Hän ei saanut lääkärinhoitoa kahteen päivään. Hänet lähetettiin takaisin pelloille "veri ja hiki valui kasvoilleni, kunnes en enää nähnyt". Hänen pomonsa palautti hänet Brodessille, joka yritti tuloksetta myydä hänet. Hän alkoi saada kohtauksia ja näytti menevän tajuttomaksi. Myöhemmin hän kertoi olleensa tietoinen ympäristöstään, vaikka vaikutti olevansa unessa. Nämä kohtaukset huolestuttivat hänen perhettään. He eivät voineet herättää häntä, kun hän nukahti yhtäkkiä ja varoittamatta. Tämä tila säilyi Tubmanilla koko hänen loppuelämänsä ajan. Larson ehdottaa, että hän saattoi kärsiä ohimolohkoepilepsiasta vamman vuoksi.
Perhe ja avioliitto
Noin vuonna 1844 Tubman meni naimisiin vapaan mustan miehen nimeltä John Tubman. Hänestä tai heidän yhteisestä ajastaan tiedetään vain vähän. Heidän avioliittonsa oli monimutkainen, koska Tubman oli orja. Koska lapsilla oli äidin asema, Harrietin ja Johnin syntyneistä lapsista tuli orjia. Tähän aikaan Marylandin itärannikon mustasta väestöstä puolet oli vapaita. Vapaiden ja orjuutettujen väliset avioliitot eivät olleet harvinaisia. Useimmissa afroamerikkalaisissa perheissä oli sekä vapaita että orjuutettuja jäseniä. Larson ehdottaa, että he saattoivat suunnitella ostavansa Tubmanin vapauden. Tubman muutti nimensä Aramintasta Harrietiksi saavuttuaan Philadelphiaan. Kun hän palasi Manchesteriin kertoakseen miehelleen, että hänen piti tulla mukaan, tämä oli jo mennyt uudelleen naimisiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Harriet Tubman?
A: Harriet Tubman oli afroamerikkalainen orjuudenvastainen työntekijä, humanitaarinen toimija, unionin vakooja ja ensimmäinen musta nainen, joka johti amerikkalaista lähetystyötä Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
K: Miten hän pakeni orjuutta?
V: Hän pakeni Philadelphiaan, jossa orjat olivat vapaita. Myöhemmin hän palasi Marylandiin pelastaakseen perheensä ja ohjasi kymmeniä muita orjia vapauteen.
K: Mikä aiheutti Tubmanin terveysongelmat?
V: Kun hän oli hyvin nuori, vihainen valvoja heitti toista orjaa raskaalla metallipainolla, joka osui vahingossa Tubmanin päähän ja aiheutti hänelle kouristuksia, päänsärkyä, voimakkaita näkyjä ja unikokemuksia, joita hänellä oli koko elämänsä ajan.
Kysymys: Mitä Tubman teki Yhdysvaltain sisällissodan aikana?
V: Amerikan sisällissodan aikana Tubman työskenteli unionin armeijalle kokkina, sairaanhoitajana, aseistettuna tiedustelijana ja vakoojana. Hän oli myös ensimmäinen nainen, joka johti aseistettua ryhmää sodassa, ja hän ohjasi Combehee River Raid -hyökkäystä, joka vapautti yli 700 orjaa Etelä-Carolinassa.
K: Mitä Tubman teki sodan jälkeen?
V: Sodan päätyttyä hän muutti perheensä kotiin Auburniin New Yorkiin, jossa hän hoiti ikääntyviä vanhempiaan ja toimi aktiivisesti naisten äänioikeusliikkeessä, kunnes sairastui. Elämänsä loppupuolella hän asui iäkkäiden afroamerikkalaisten kodissa, jonka perustamisessa hän oli ollut mukana vuosia aiemmin.
Kysymys: Miten ihmiset yrittivät estää Harrietia vapauttamasta orjia?
V: Orjanomistajat tarjosivat suuria palkkioita jokaiselle, joka voisi palauttaa orjansa, mutta kukaan ei tiennyt, että Harriet vapautti heidät, joten häntä ei koskaan saatu kiinni.
