Hippokrates — lääketieteen isä: etiikka, Hippokraattinen vala ja perintö

Tutustu Hippokrakseen — lääketieteen isään: hänen etiikkaansa, Hippokraattiseen valaan ja nykylääketieteen perintöön.

Hippokrates (noin 460 - noin 370 eaa.) oli kreikkalainen lääkäri, jota kutsutaan lääketieteen isäksi. Hän oli ensimmäinen, joka opetti, että ihmisten sairastumiseen oli tieteelliset syyt. Aiemmin ihmiset uskoivat, että sairaudet johtuivat vihaisista jumalista.

Monet Hippokrateen kirjoituksista ovat edelleen tärkeitä lääkäreille. Esimerkiksi potilassalaisuus, joka tarkoittaa, että lääkärit voivat keskustella potilaasta vain potilaan itsensä kanssa. Toinen hänen ajatuksistaan on, ettei potilasta saa koskaan tietoisesti johtaa kärsimykseen tai kuolemaan. Tällaiset ajatukset ovat osa lääketieteen etiikkaa.

Hippokrateen vala on nimetty hänen mukaansa. Se on joukko sääntöjä, joita lääkärit lupaavat noudattaa. Tämä on esimerkki modernista Hippokrateen valasta, jota käytetään Pohjois-Carolinan yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vannon juhlallisesti kaiken sen nimeen, mitä pidän kaikkein pyhimpänä:

Hippokraattisen perinteen ydin

Hippokrates ja häneen liitetyt tekstit painottivat systemaattista potilaan havainnointia, oireiden kirjaamista, ennustamisen (prognosis) merkitystä ja luonnollisten syiden etsimistä sairauksille. Tähän liittyi myös pyrkimys erottaa lääketiede taikuudesta ja uskonnollisista selityksistä. Hippokraattinen perinne kannusti lääkäreitä tekemään objektiivisia havaintoja ja perustelemaan hoidot mielekkäillä syy-seuraus-suhteilla.

Corpus Hippocraticum – kokoelma tekstejä

Nykyisin "Hippokraattinen kirjasto" eli Corpus Hippocraticum tarkoittaa joukkoa antiikin Kreikan lääketieteellisiä tekstejä, jotka on perinteisesti liitetty Hippokraatteseen. Useimmat näistä teoksista on kuitenkin kirjoitettu eri aikoina ja eri tekijöiden toimesta. Osa teksteistä voi olla peräisin Hippokraattesta itsestään, mutta suurin osa on todennäköisesti oppilaiden ja myöhempien lääkärien kirjoittamaa materiaalia.

Keskeiset opit ja käytännöt

• Potilaan havainnointi ja anamneesi: tarkat oirekuvaukset, sairauden kulun seuranta ja fyysiset havainnot.
• Etiikka: potilaan salassapito, rehellisyys potilaalle ja sitoutuminen potilaan hyvinvointiin.
• Ei vahingoittamista: ajatus, ettei lääkäri saa tahallisesti aiheuttaa vahinkoa tai kuolemaa—periaatteesta puhuttaessa mainitaan usein latinalainen fraasi primum non nocere, "ensi sijassa älä vahingoita", vaikka se ei sananmukaisesti esiinny klassisessa valaessa.
• Rajoitukset kirurgiassa: antiikin teksteissä on huomautuksia siitä, että tietyt toimenpiteet, kuten kivien leikkaaminen (kirurgia), jätettiin usein erikoistuneille kirurgeille.
• Humoraalioppi: osassa Hippokraattisia tekstejä esiintyy neljän ruumiinnesteen (veri, lima, keltainen sappi, musta sappi) teoria, joka pyrki selittämään sairauksia tasapainon tai epätasapainon kautta.

Hippokraattinen vala ja sen nykyaikaiset tulkinnat

Alkuperäinen Hippokraattinen vala alkaa uskonnollisella vakuutuksella (vannoen jumalien nimeen) ja sisältää lupauksia opettaa lääketiedettä kunnioittavasti, pidättäytyä myrkyistä ja aborttiohjauksesta sekä pitää opetus ja potilastiedot luottamuksellisina. Tässä on yksinkertaistettu suomalaiskielinen yhteenveto valausta:

• Vannon noudattavani siveellisiä ja ammatillisia velvoitteita ja pitäväni lääketiedon pyhänä.
• Opetan lääketietoa vastuullisesti niitä kohtaan, jotka sitä tarvitsevat.
• En anna tahallista tappavaa lääkettä enkä neuvo tällaista toimintaa.
• Pidän potilaan salaisuudet ja toimin potilaan edun mukaisesti.

Nykyiset lääketieteelliset valat ja eettiset ohjeistot vaihtelevat. Monet lääketieteelliset koulut muuttavat tai muokkaavat valausta vastaamaan nykyaikaisia arvoja (esimerkiksi tasa-arvo, potilaan itsemääräämisoikeus ja monimuotoisuus). Kansainvälisiä nykyaikaisia eettisiä julistuksia ovat mm. Geneven julistus (Declaration of Geneva).

Vaikutus lääketieteen historiaan ja nykyisyyteen

Hippokratesin vaikutus näkyy lääketieteen ammatillisissa normeissa, käytännöissä ja koulutuksessa vuosisatojen ajan. Hänen painotuksensa systemaattiseen tarkkailuun ja rationaaliseen selittämiseen loi pohjan tieteelliselle lääketieteelle. Monet ammatin eettiset periaatteet, kuten potilaan etu ja salassapito, juontavat juurensa Hippokraattiseen perinteeseen.

Kiistakohdat ja kritiikki

Hippokraattiseen perintöön liittyy myös kiistanalaisia piirteitä. Muinaisissa teksteissä esiintyvät katsomukset abortista ja joidenkin hoitojen käytöstä eivät vastaa nykyisiä arvoja ja lainsäädäntöä. Lisäksi osa Hippokraattisesta kirjallisuudesta heijastaa ajan sosiaalisia rakenteita, kuten naisten ja orjien asemaa. Historiallisesti on myös epäilystä, kuinka paljon Hippokrates itse todella kirjoitti ja kuinka paljon hänen nimeään on käytetty eri kirjoitusten yhteydessä.

Yhteenveto

Hippokrates edustaa lääketieteen siirtymää taikauskoisista selityksistä kohti luonnollisia ja systemaattisia selityksiä sairauden taustalla. Hänen nimensä liittyy edelleen lääkärin eettisiin velvollisuuksiin ja ammatilliseen käytökseen. Vaikka osa klassisista käsityksistä ei enää ole ajankohtaisia, Hippokraattinen perinne on vakiinnuttanut perusperiaatteita — potilaan hyvinvointi, huolellinen havainnointi ja eettinen vastuu — jotka ovat edelleen keskeisiä lääketieteessä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Hippokrates?

K: Mitä Hippokrates opetti sairaudesta?

K: Minkä ihmiset uskoivat aiemmin aiheuttavan sairauksia?

K: Mitkä Hippokrateen opetuksista ovat tärkeitä lääkäreille vielä nykyäänkin?

K: Mikä on Hippokrateen vala?

K: Mistä nimi Hippokrateen vala on peräisin?

K: Voitteko antaa esimerkin nykyaikaisesta Hippokrateen valasta?

Hae kirjaimella