Horst Köhler

Varhainen elämä

Köhler syntyi Skierbieszówissa (myöhemmin Heidenstein), Saksan miehittämän Puolan kenraalikunnan alueella. Hän oli Elisabeth ja Eduard Köhlerin seitsemäs lapsi. Hänen perheensä oli Bessarabian saksalaisia, jotka olivat kotoisin Romanian Bessarabian Rîşcanista (lähellä Bălţia, nykyisessä Moldovassa). Horst Köhlerin vanhemmat joutuivat jättämään kotinsa Bessarabiassa vuonna 1940. Osana Generalplan Ostia heidät sijoitettiin vuonna 1942 Skierbieszówiin. Tämä oli kylä Zamośćin lähellä Puolassa (joka oli tuolloin osa kenraalikuntaa). Kun Wehrmacht työnnettiin takaisin toisen maailmansodan aikana, Köhlerin perhe pakeni Leipzigiin. Vuonna 1953 he lähtivät Neuvostoliiton vyöhykkeelle paetakseen kommunistihallintoa. Perhe asui pakolaisleireillä vuoteen 1957 asti. Sitten he asettuivat Ludwigsburgiin. Horst Köhler vietti siis suurimman osan ensimmäisistä 14 vuodestaan pakolaisena.

Opinnot ja asepalvelus

Eräs opettaja ehdotti, että pakolaispoika hakeutuisi lukioon. Köhler suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1963. Kahden vuoden asepalveluksen jälkeen Ellwangenin panssariprikaatipataljoonassa hän lähti Bundeswehristä reserviupseerina. Hän opiskeli ja väitteli lopulta tohtoriksi Tübingenin yliopistossa taloustieteissä ja valtiotieteissä. Siellä hän toimi tieteellisenä tutkimusavustajana sovelletun taloustutkimuksen instituutissa vuosina 1969-1976.

Ura julkishallinnossa

Köhler siirtyi julkiseen palvelukseen vuonna 1976, jolloin hän työskenteli liittovaltion talousministeriössä. Vuonna 1981 hän siirtyi Schleswig-Holsteinin osavaltion hallituksen kansliaan. Siellä hän toimi pääministeri Gerhard Stoltenbergin alaisuudessa. Vuonna 1982 Köhleristä tuli liittovaltion valtiovarainministeriön ministeritoimiston päällikkö. Vuonna 1987 hän nousi osastopäälliköksi, jonka vastuualueena oli rahoituspolitiikka ja liittovaltion teolliset edut. Vuonna 1989 hänestä tuli valuutta- ja luotto-osaston päällikkö.

Valtiosihteeri valtiovarainministeriössä

Hän on ollut CDU:n jäsen vuodesta 1981. Hän toimi valtiosihteerinä liittovaltion valtiovarainministeriössä vuosina 1990-1993. Tässä ominaisuudessa hän toimi liittokansleri Helmut Kohlin "sherpana" (henkilökohtaisena edustajana) G7-valmisteluissa. Hän toimi myös Saksan pääneuvottelijana Maastrichtin sopimuksen neuvotteluissa.

Ura pankkialalla 1993-2000

Vuosina 1993-1998 hän toimi Saksan säästöpankkien liiton puheenjohtajana. Vuonna 1998 hänet nimitettiin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pääjohtajaksi. Hän asettui asumaan Lontooseen, jossa pankin pääkonttori sijaitsee.

Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja

Köhler nimitettiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtajaksi ja johtokunnan puheenjohtajaksi vuonna 2000. Gerhard Schröderin hallitus nimitti hänet. Tämä johtui siitä, että Yhdysvallat hylkäsi ensimmäisen ehdokkaan, Caio Koch-Weserin.

Hän asui Washingtonissa vuosina 2000-2004.

Köhler IMF:n johtajana keskustelemassa kehitysmaiden velkahelpotuksista muusikko Bonon kanssa.

Saksan presidentti

Köhler luopui tehtävistään 4. maaliskuuta 2004, koska hänet nimitettiin presidenttiehdokkaaksi. Köhler voitti Gesine Schwanin ensimmäisessä äänestyksessä 604 äänellä 580 ääntä vastaan. Vähäisemmille ehdokkaille annettiin 20 ääntä, ja yksi äänestäjä oli poissa sydänkohtauksen vuoksi. Köhler seurasi Johannes Rauta presidenttinä 1. heinäkuuta 2004 viiden vuoden toimikaudeksi. Saksan puheenjohtajuus on pitkälti seremoniallinen virka. Sillä on kuitenkin myös huomattavaa moraalista arvovaltaa. Vuodesta 2004 vuoden 2006 alkuun asti Saksan presidentin virka-asuntona oli Charlottenburgin palatsi. Tämä johtui siitä, että Schloss Bellevue on kunnostettu.

Köhler sanoi valintansa yhteydessä, että "isänmaallisuus ja kosmopoliittisuus eivät ole vastakohtia". Esitellessään näkemyksiään Saksasta Köhler sanoi myös, että "Saksasta pitäisi tulla ideoiden maa".

Heinäkuussa 2005 hän keskeytti liittopäivät liittokansleri Gerhard Schröderin pyynnöstä. Schröder oli hävinnyt luottamuslauseen liittopäivillä. Tämä johti ennenaikaisiin liittopäivävaaleihin syyskuussa 2005.

Lokakuussa 2006 hän teki kauaskantoisen päätöksen, kun hän käytti veto-oikeuttaan lakiehdotukseen. Se siirtäisi Saksan lentoturvallisuushallinnon Deutsche Flugsicherungin yksityisomistukseen. Saksan liittopäivät hyväksyi lain, mutta Köhlerillä oli presidenttinä oikeus olla allekirjoittamatta sitä, jos se on hänen mielestään perustuslain vastainen. Joulukuussa 2006 hän ei allekirjoittanut kuluttajavalistuslakia, koska perustuslaki ei salli liittovaltion hallituksen antaa ohjeita kunnallisille viranomaisille. Sen voivat tehdä vain Saksan osavaltiot. Aiemmin Saksan presidentti oli hylännyt lakiehdotuksia vain kuusi kertaa. Useimmissa tapauksissa oli kyse vähemmän tärkeästä lainsäädännöstä. Hänen veto-oikeutensa olivat ensimmäiset merkittävät esimerkit Saksan lähihistoriassa.

Joulupuheessaan kansalle vuonna 2007 Köhler kehotti hallitusta vauhdittamaan uudistuksia nopeammin. Hän arvosteli myös minimipalkan käyttöönottoa postialalla ja totesi, että "minimipalkka, jota kilpailukykyiset työnantajat eivät voi maksaa, tuhoaa työpaikkoja".

Köhler sanoi 22. toukokuuta 2008, että hän haluaa asettua ehdolle toiselle presidenttikaudelle. Liittokokous valitsi hänet uudelleen 23. toukokuuta 2009, ja hän vannoi virkavalansa toiselle kaudelle 1. heinäkuuta 2009.

Marraskuussa 2009 Köhler kieltäytyi allekirjoittamasta "Zugangserschwerungsgesetz"-lakia (laki pääsyn vaikeuttamisesta) ilman lisätietoja. Laki, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa lapsipornoa sisältäville sivustoille pääsyä World Wide Webissä, on monien oikeusasiantuntijoiden mielestä perustuslain vastainen.

Eroaminen

Köhler ilmoitti 31. toukokuuta 2010 eroavansa Saksan presidentin tehtävästä. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun saksalaiset poliitikot arvostelivat Köhlerin kommentteja, jotka koskivat sotilasoperaatioita ulkomailla:

Hän joutui arvostelun kohteeksi lausunnostaan, jonka mukaan Saksan sotilasoperaatiot ulkomailla palvelivat myös kaupan turvaamista. Myöhemmin hän totesi, että hänen kommenttinsa viittasi merirosvoukseen Somalian rannikolla. Köhler totesi, että syytöksille, joiden mukaan hän olisi haastattelussa ylittänyt virallisen roolinsa suosimalla perustuslain vastaista kantaa, ei ollut perusteita. Koska Köhler ei saanut tukea kiistassa, hän luopui tehtävästään 31. toukokuuta 2010. Hän antoi lausunnon, jossa hän totesi: "Julistan eronneeksi presidentin virasta välittömästi". Eroa pidettiin "yllätyksenä". Seuraavina päivinä häntä kritisoitiin siitä, ettei hän kyennyt käsittelemään kritiikkiä, vaikka hän oli itse ankara kriitikko. Hänen ennennäkemättömän välittömän eronpyyntönsä katsottiin myös osoittavan kunnioituksen puutetta hänen asemaansa kohtaan.

Saksan perustuslain mukaan avoinna olevan viran tehtäviä hoiti Bundesratin nykyinen puheenjohtaja Jens Böhrnsen, kunnes Christian Wulff valittiin puheenjohtajaksi 30. kesäkuuta 2010.

Horst Köhler ja Václav Havel, 2000


Horst Köhler Brackenheimissa Theodor Heussin pronssipatsaan paljastamisen jälkeen.

Henkilökohtainen elämä

Horst Köhler on naimisissa opettajan Eva Köhlerin kanssa. Heillä on kaksi lasta, tytär Ulrike (syntynyt 1972) ja poika Jochen (syntynyt 1977). Hänen tyttärensä, joka sairastaa retinitis pigmentosaa, sokeutui teini-ikäisenä. Horst Köhler kuuluu Saksan evankeliseen kirkkoon. ^[]