Verenvuoto (hemorragia) – määritelmä, tyypit, oireet ja hoito

Verenvuoto (hemorragia) — tunnista tyypit, vakavat oireet ja tehokkaat hoito- ja ensiapuohjeet nopeasti. Käytännön neuvot verenvuodon tunnistamiseen ja hoitoon.

Verenvuoto, joka tunnetaan teknisesti nimellä hemorragia (engl. "hemorrhage"), tarkoittaa veren poistumista verenkiertoelimistöstä. Verenvuoto voi olla pinnallinen ja helposti kontrolloitavissa tai niin runsas, että se uhkaa elintoimintoja.

Verenvuoto voi tapahtua sisäisesti, jolloin veri vuotaa kehon sisälle esimerkiksi elinten tai kudosten väliin, tai ulkoisesti, jolloin veri poistuu kehon pinnan tai luonnollisten aukkojen kautta. Ulkoiset verenvuodot voivat tulla luonnollisista aukkoista kuten emättimen, suun, nenän, korvan tai peräaukon kautta, tai ihon repeämän kautta.

Verenvuoto voi olla vähäistä tai vakavaa. Yleisesti puhuttaessa termi hemorragia viittaa runsaaaan verenvuotoon, joka voi johtaa sokkiin ja kuolemaan, ellei sitä hoideta. Suomessa ja kansainvälisesti verenvuodon vakavuus luokitellaan usein prosenttiosuutena kokonaisverimäärästä:

• Normaali aikuinen kantaa kehossaan noin 4–6 litraa verta (n. 7–8 % ruumiinpainosta).
• Voimakas verenvuoto alkaa yleensä, kun noin 15–30 % verestä menetetään; yli 30 %:n menetys on usein vakava ja yli 40–50 % voi olla hengenvaarallinen.
• Tyypillisesti terve henkilö kestää noin 10–15 %:n menetyksen ilman vakavia oireita, ja verenluovutukseen liittyvä verimäärä on yleensä noin 8–10 % luovuttajan verimäärästä.

Tyypit

• Arteriaalinen verenvuoto: veri purskahtaa sykäyksittäin (pulssin mukaan) ja on kirkkaan punaista — usein nopeimmin hengenvaarallinen.
• Venozinen verenvuoto: tasaisemmin virtaavaa, tummempaa verta; voi kuitenkin olla suurikin määrä.
• Kapillaarinen verenvuoto: pinnallista tihkumista, esimerkiksi hankauksissa.
• Sisäinen verenvuoto: vaikea havaita ulkoisesti — voi ilmetä kipuna, turvotuksena, heikkoutena tai verenpaineen laskuna.

Yleiset syyt

• Trauma (onnettomuudet, haavat, ruhjeet, murtumat)
• Kirurgiset toimenpiteet ja leikkaukset
• Gastrointestinaaliset verenvuodot (esim. mahahaava, suolistoverenvuoto)
• Obstetriset syyt (kohdun verenvuodot, istukan irtoaminen)
• Rupturoituneet aneurysmat tai verisuonivauriot
• Verenvuotohäiriöt (esim. hemofilia), sekä antikoagulantti- ja trombolyysihoidot

Oireet ja merkit

• Runsas verenvuoto haavasta tai luonnollisesta aukosta
• Nopea syke (takykardia), matala verenpaine, heikotus ja pyörtyminen
• Kylmä, kalpea ja hikoileva iho — sokin merkkejä
• Hengitysvaikeus, sekavuus tai tajunnan tason lasku sisäisen verenvuodon yhteydessä
• Alentunut virtsamäärä pitkäkestoisessa verenvuodossa

Ensiapu ja akut toimenpiteet

Vakavan verenvuodon ensiapu voi pelastaa hengen. Toimi nopeasti ja rauhallisesti:

• Soita hätänumeroon tai pyydä joku tekemään se.
• Paina suoraan haavaa vasten puhtaalla sidoksella tai kankaalla (direktinen paine).
• Pidä paine paikallaan, älä poista veristä sidettä — lisää tarvittaessa uusia kerroksia.
• Jos mahdollista, nosta verenvuotava raaja sydämen yläpuolelle.
• Älä poista kohteeseen mahdollisesti takertunutta esinettä — kiinnitä ympärille suoja ja soita apua.
• Nenäverenvuodossa nojaa hieman eteenpäin ja purista nenän pehmeää osaa noin 10–15 minuuttia; älä kallista päätä taaksepäin.
• Jos kyseessä hengenvaarallinen raajan arteriaalinen verenvuoto ja ensiapuhenkilöstö ohjeistaa, käytä torni-kettä tai painekiristintä (vain koulutetuille ja vain hätätilanteessa).
• Pidä potilas lämpimänä ja seuraa tajunnan tasoa ja hengitystä.

Lääketieteellinen hoito

• Elintoimintojen vakauttaminen: happi, suonensisäiset nesteet (krystalloidi), tarvittaessa vasopressorit.
• Verensiirrot: punasolu-, plasma- ja trombosyyttisiirre potilaan tarpeen mukaan.
• Hemostaattiset aineet ja lääkkeet, esim. traneksaamihappo tietyissä tilanteissa.
• Kirurginen toimenpide verenvuodon lopettamiseksi (esim. haavan ompelu, verisuonen ligatuuri).
• Endovaskulaarinen hoito (embolisaatio) sisäisissä vuodoissa, erityisesti verisuonivuodoissa tai GI-verenvuodoissa.
• Hoitoon kuuluu myös taustasyyn diagnosointi ja korjaaminen (esim. lääkeaineiden lopetus, veren hyytymishäiriön korjaus).

Diagnoosi

• Perustutkimukset: verenpaine, pulssi, hengitystaajuus ja tajunnan taso.
• Laboratoriokokeet: hemoglobiini, hematokriitti, trombosyytit, INR ja aPTT, verikaasuanalyysit, ristikokeet verensiirtoa varten.
• Kuvantaminen: ultraääni (FAST), röntgen, tietokonetomografia (CT) sisäisen verenvuodon paikantamiseen sekä angiografia tarvittaessa.
• Endoskopia (esim. gastroskopia) suolistoverenvuodon lähteen selvittämiseksi.

Milloin hakeutua hoitoon

• Runsas verenvuoto, joka ei lakkaa painamalla tai johon liittyy huimausta, heikotusta tai tajunnan laskua — soita hätänumeroon.
• Verenvuoto, joka seuraa leikkausta tai vakavan trauman jälkeen.
• Toistuva tai selittämätön verenvuoto luonnollisista aukosta (nenä, suoli, virtsa, emätin).
• Jos potilaalla on verenvuotohäiriö tai hän käyttää antikoagulantteja ja verenvuoto alkaa äkillisesti.

Ennaltaehkäisy

• Turvallinen työ- ja vapaa-ajan toiminta tapaturmien vähentämiseksi.
• Lääkkeiden (esim. antikoagulanttien) oikea käyttö ja seuranta lääkärin ohjeiden mukaan.
• Säännöllinen hoito ja seuranta verenvuotohäiriöitä sairastaville potilaille.
• Ruoansulatuskanavan haavauman ja muiden tunnettuja verenvuodon riskitekijöiden hoito.

Yhteenveto: Verenvuoto voi vaihdella vähäisestä tihkumasta hengenvaaralliseen hemorragiaan. Nopea tunnistaminen, asianmukainen ensiapu ja oikea-aikainen sairaalahoito ovat ratkaisevia hyvän ennusteen kannalta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on verenvuoto?

K: Miten verenvuoto voi tapahtua sisäisesti?

K: Missä verenvuotoa voi esiintyä ulkoisesti?

K: Mitä on verenvuodatus?

K: Mikä on verenvuodatus?

K: Voiko ihminen kuolla menettäessään kaiken verensä?

K: Mikä on Maailman terveysjärjestön (WHO) laatima asteikko verenhukan eri asteiden mittaamiseksi?

Hae kirjaimella