Blephilia – Itäisen Pohjois‑Amerikan huulikukkaiskasvien suku

Blephilia — itäisen Pohjois‑Amerikan ruohovartinen huulikukkasuku (Lamiaceae). Lajien elinympäristöt, uhanalaisuus ja tunnistusvinkit luonnonystävälle.

Blephilia (Downy Pagoda Plant tai Wood Mint) on kolmen kukkalajin suku Lamiaceae-suvussa. Ne ovat kaikki ruohovartisia monivuotisia kasveja, jotka ovat kotoisin itäisestä Pohjois-Amerikasta. Lajeja tavataan useimmiten ohuissa metsissä sekä graniitti- ja kalkkikivimailla. Blephilia hirsuta ja Blephilia ciliata katsotaan uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi joissakin osavaltioissa.

Ulkonäkö ja tunnistaminen

Blephilia-lajit ovat tyypillisiä minttukasveja: niillä on nelikulmaiset varret, vastakkaiset lehdet ja usein karvainen, hienokarvainen pintakerros. Lehdet ovat usein tuoksuvia, ja niiden puristamisesta erottuu mieto mintun kaltainen aromi. Kukat ovat kaksihuulisia (labiateja) ja muodostavat tiiviitä kukintoja, jotka voivat muistuttaa tornimaista tai "pagoda"-rakennetta – tästä myös sukuun liittyvä yleisnimi pagoda plant.

Kukinta ja värit

Kukinta ajoittuu yleensä kesä–heinäkuulle, joskus kestää pidempäänkin olosuhteista riippuen. Kukat ovat väriltään valkoisia, vaaleanpunaisia tai -liiloja ja ne muodostuvat selkeiksi vyöhykkeiksi (verticillasters), mikä tekee sukujaksosta erottuvan. Kukat houkuttelevat erityisesti mehiläisiä ja muita hyönteispölyttäjiä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Blephilia-kasvit viihtyvät pääasiassa itäisen Pohjois‑Amerikan kuivemmissa ja avoimemmissa metsiköissä, metsänreunoilla sekä kallioperäisillä alueilla, joissa maaperä voi olla karu, graniittinen tai kalkkikivipitoinen. Ne kasvavat sekä täydessä auringossa että osittaisessa varjossa, mutta suosivat yleensä hyvin vettä läpäisevää maata.

Ekologia ja merkitys

Blephilia-lajit toimivat paikallisten ekosysteemien osana tukien pölyttäjäyhteisöjä. Ne tarjoavat ravintoa erityisesti mehiläisille, mutta myös muille hyönteisille. Koska ne ovat alkuperäiskasveja, ne sopivat hyvin luonnonmukaisiin tai perinnepihatyyppisiin istutuksiin, joissa halutaan edistää luonnon monimuotoisuutta.

Uhanalaisuus ja suojelu

Joidenkin Blephilia-lajien esiintymät ovat ajautuneet pienenemisvaarassa oleviksi paikallisten elinympäristömuutosten takia. Blephilia hirsuta ja Blephilia ciliata on luokiteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi useissa osavaltioissa. Uhan syitä ovat muun muassa elinympäristöjen pirstoutuminen, maankäytön muutos, vieraslajit sekä muutokset häiriö- ja hoitorutiineissa (esim. polttamisen tai laidunnuksen väheneminen alueilla, joille lajit ovat sopeutuneet). Suojelutoimia ovat elinympäristöjen suojelu, viljelykantaisten esiintymien hoito, siemenpankit ja mahdollinen uudelleenistutus luontaisille alueille.

Istuttaminen ja hoito

Blephilia soveltuu alkuperäiskasvipihoihin ja perhostarhoihin. Istutettaessa kannattaa huomioida:

• kasvualustan hyvin vettä läpäisevyys;
• aurinko–puolivarjo; monella lajilla käy kevyt varjo erityisesti kuumilla paikoilla;
• maltillinen lannoitus ja vähäinen kastelu – liiallinen kosteus voi haitata;
• lisääminen siemenestä tai jakamalla juurakkoa keväällä tai syksyllä.

Kasvi on yleensä vähähoitoinen ja sopii luonnonmukaisiin istutuksiin, joissa pyritään tukemaan pölyttäjiä.

Taksonomia ja nimi

Blephilia kuuluu minttukasvien (Lamiaceae) heimoon. Sukuun kuuluu vain muutama laji, jotka ovat geograafisesti rajoittuneet pääosin itäiseen Pohjois‑Amerikkaan. Suku- ja lajinimet kuvaavat usein kasvuston karvaisuutta tai kukkien reunan karvaisuutta (esimerkiksi epiteettina hirsuta, ciliata).

Hae kirjaimella