Buddhan käsi (Citrus medica var. sarcodactylis) — sormellinen sitruuna
Citrus medica var. sarcodactylis eli sormellinen sitruuna on epätavallisen muotoinen sitruunalajike. Hedelmä on lohkottu sormimaisiin osiin, kuten Buddhan kuvissa ja patsaissa. Sitä kutsutaan nepaliksi Buddhan kädeksi (Buddha ko haat). Kiinalainen (佛手柑), japanilainen (仏手柑), korealainen (불수감) ja vietnamilainen (Phật thủ).
Tämän sitruunalajikkeen eri tyypit vaihtelevat muodoltaan "avokätisistä" tyypeistä, joiden segmentit ovat ulospäin levittyneitä, "suljettuihin" tyyppeihin, joissa sormet pidetään yhdessä. On myös puolisormikkaita hedelmiä, joissa tyvi on yhtenäinen ja latvaosa sormikas. Tämäntyyppisten sitrushedelmien alkuperä voidaan jäljittää Nepaliin tai Kiinaan, josta useimmat kesytetyt sitrushedelmät ovat peräisin. Sitruunan tuoksu on makea, sitruunankukkien aromi, eikä siinä ole mehua tai hedelmälihaa. Miedonmakuinen hedelmäliha ei ole katkera, joten hedelmä voidaan kuoria tai käyttää kokonaisena.
Kuvaus
Sormellinen sitruuna on pieni tai keskikokoinen sitruskasvi, jonka hedelmät eroavat selvästi tavallisista sitruunoista. Hedelmän kuori on paksu ja erittäin tuoksuva; sisäistä hedelmälihaa on vähän tai ei lainkaan ja hedelmästä erottuvat sormenomaiset lohkot. Kuoren pinta voi olla sileä tai hieman ryppyinen, ja väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta hieman oranssiin riippuen lajikkeesta ja kypsyysasteesta.
Alkuperä ja historia
Sormellisen sitruunan alkuperä sijoittuu Aasiaan — erityisesti Kiinaan ja Nepaliin — ja sitä on viljelty ja jalostettu vuosisatojen ajan. Hedelmä on läsnä monissa itäaasialaisissa kulttuureissa niin rituaalikäytössä kuin perinteisessä lääketieteessä ja parfyymeissa. Buddhalaisuudessa ja muissa uskonnollisissa perinteissä sormillinen muoto on yhdistetty siunaukseen ja hyvinvointiin, mistä myös nimi "Buddhan käsi" juontuu.
Käyttö
Sormellisen sitruunan tärkein arvo on sen aromissa: kuori sisältää runsaasti eteerisiä öljyjä ja hajustavia yhdisteitä. Hedelmän käytöt:
- Parfyymit ja eteeriset öljyt: kuoresta uutetaan tuoksua hajuste- ja kosmetiikkateollisuudelle.
- Ruoka: kuorta käytetään raastettuna (zest) makeisiin ja suolaisiin ruokiin, kekseihin, marmeladeihin ja likööreihin. Koska hedelmässä on vähän mehua, se sopii erityisen hyvin kuorina ja aromittajana.
- Kanderoitu kuori: paksu kuori voidaan myös keittää ja sokeroida makeiseksi herkuksi.
- Teet ja uutteet: kuorista tehdään aromaattisia teitä ja uutteita, joita käytetään myös perinteisessä lääketieteessä.
- Seremoniat ja koristeet: tuoksuva hedelmä toimii tarjottavana uskonnollisissa rituaaleissa ja kodin onnen-amulettina.
Kasvatus ja hoito
Sormellinen sitruuna on subtrooppinen sitruskasvi, joka viihtyy lämpimässä, suojaisassa paikassa ja hyvin läpäisevässä maassa. Kasvatusvinkkejä:
- Kasvupaikka: lämmin, aurinkoinen ja tuulensuojainen. Talvella herkempänä lajikkeena se vaatii suojan pakkaselta.
- Multa: runsasravinteinen, vettä läpäisevä yhdistelmä; ruukuissa hyvä substraatti sitruksille.
- Kastelu ja lannoitus: tasainen kosteus, mutta ei märkyyttä. Kasvukaudella säännöllinen lannoitus sitruskukkaroilla tai -lannoitteilla parantaa kasvua ja kukintaa.
- Talvisuojaus: pidä lämpötila mieluiten yli 5–10 °C; kylmempänä kasvatetaan sisätiloissa tai kasvihuoneessa.
- Lisääminen: istutetaan usein pistokkaista tai varttamalla, koska siemenistä kasvatettuna ominaisuudet eivät välttämättä säily.
- Tuholaiset ja taudit: yleisimpiä ovat kirvat, mittarit ja harsokoi; hyvä kasvihygienia ja tarvittaessa ekologiset torjuntamenetelmät auttavat.
Variaatiot ja lajikkeet
Sormellisen sitruunan luonnollisia muotoeroja on useita: "avokätiset" joissa sormet levittäytyvät, "suljetut" joissa sormet ovat tiiviisti yhdessä ja puolisormikkaat, joissa vain latva erottautuu. Lisäksi jalostettuja lajikkeita on kehitetty erilaisten maku- ja muoto-ominaisuuksien perusteella.
Säilytys ja käsittely
Terveet hedelmät säilyvät viileässä ja kuivassa paikassa useita viikkoja; jääkaapissa ne kestävät pidempään. Koska kuori on arvokas aromin lähde, hedelmät kannattaa käsitellä varoen, jotta kuoren öljyinen pinta ei vahingoitu.
Terveysvaikutukset ja turvallisuus
Sormellisen sitruunan kuori sisältää runsaasti bioaktiivisia yhdisteitä, mutta kuten kaikkien voimakkaasti aromien sisältävien kasvien kanssa, herkistyminen ja allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Raskaana olevien ja lääkkeitä käyttävien kannattaa varmistaa yhteensopivuus mahdollisten eteeristen öljyjen käytön kanssa.
Yhteenveto
Sormellinen sitruuna on poikkeuksellinen sitrushedelmä, jota arvostetaan erityisesti voimakkaan, makean sitruunankukantuoksunsa vuoksi. Se on sekä koristeellinen että käytännöllinen — sen kuorta käytetään ruokaan, tuoksuihin ja uskonnollisiin tarkoituksiin. Kasvattajalle se tarjoaa myös mielenkiintoisen vaihtoehdon perinteisemmille sitruskasveille, kunhan sen lajin vaatimat olosuhteet huomioidaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Citrus medica var. sarcodactylis?
V: Citrus medica var. sarcodactylis eli sormellinen sitruuna on sitruunalajike, jolla on epätavallinen sormimainen muoto.
K: Mikä on sormisitruunan toinen nimi nepaliksi?
V: Sormellinen sitruuna on nepaliksi Buddhan käsi eli Buddha ko haat.
K: Mitä muita nimiä sormisitruunalle on eri kielillä?
V: Sormisitruunaa kutsutaan kiinaksi 佛手柑 (fó shǒu gān), japaniksi 仏手柑 (bukkusu kan), koreaksi 불수감 (bul-sugam) ja vietnamiksi Phật thủ.
Kysymys: Minkä muotoisia sormikkaita sitruunalajikkeita on?
V: Sormisitruunalla voi olla erilaisia muotoja, kuten "avokätisiä" lajikkeita, joissa on ulospäin levittyneitä segmenttejä, "suljettuja" lajikkeita, joissa sormet pysyvät yhdessä, ja puolisormisia hedelmiä, joissa tyvisivu on yhtenäinen ja latvapuoli on sormellinen.
K: Mistä useimmat kesytetyt sitrushedelmät ovat peräisin?
V: Useimmat kesytetyt sitrushedelmät ovat peräisin Nepalista tai Kiinasta.
K: Minkä makuinen ja rakenteinen sormellinen sitruuna on?
V: Sormikkaassa sitruunassa on makea sitruunankukkien aromi, eikä siinä ole mehua tai hedelmälihaa. Miedonmakuinen hedelmäliha ei ole katkera, joten hedelmä voidaan kuoria tai käyttää kokonaisena.
K: Mistä sormisitruuna on peräisin?
V: Sormisitruunan alkuperä voidaan jäljittää Nepaliin tai Kiinaan.