Sokea piste: miksi verkkokalvolla on aukko ja miten aivot täydentävät
Tutustu sokeaan pisteeseen: miksi verkkokalvolla on aukko, miten aivot täydentävät puuttuvat havainnot ja miksi emme sitä yleensä huomaa — selkeät selitykset ja havainnollistavat esimerkit.
Sokea piste on näkökentän osa, josta aivomme eivät saa suoraa visuaalista tietoa. Se vastaa kohtaa verkkokalvolla, jossa ei ole valoherkkiä valoreseptorisoluja, koska näköhermo kulkee verkkokalvon läpi — tähän kohtaan kerääntyvät hermosolujen aksonit muodostavat näköhermon pään eli papillan. Koska kyseisellä alueella ei ole tappisoluja tai sauvasoluja, siihen osuva valo ei tuota näköaistimusta, ja näkökentässä jää fysiologinen aukko. Aivot kuitenkin täydentävät aukon ympäröivää kuvaa käyttämällä toisen silmän ja ympäristön visuaalista tietoa, minkä takia emme normaalisti tiedosta tätä puutetta.
Anatomia ja sijainti
Sokea piste vastaa verkkokalvon kohtaa, jota kutsutaan näköhermon päänä (papilla). Tähän kohtaan tulevat samanaikaisesti myös verisuonet, eli kohtaan ei ole jätetty valoherkkiä reseptoreita. Sokean pisteen näköalue sijaitsee yleensä temporaalisesti (sivulle päin) suhteessa foveaan eli terävään näköön; se on keskimäärin noin 12–15° foveasta. Itse näköaukko on suhteellisen pieni: sen kulma koko näkökentästä on yleensä muutamia asteita, joten se jää useimmilta huomaamatta.
Miksi emme normaalisti huomaa sokeaa pistettä
Usea mekanismi estää sokean pisteen havaitsemisen:
- Binokulaarinen peitto: Kun katsomme molemmilla silmillä, toisen silmän kuva kattaa sen kohdan, jonka toisen silmän sokea piste ei näe.
- Aivojen täydennys (filling-in): Primaarit ja sekundaarit näköaivokuoren alueet täydentävät puuttuvan alueen visuaaliset yksityiskohdat useimmiten ympäröivän värin, rakenteen ja liikkeen perusteella. Tämä prosessi tekee aukon "huomaamattomaksi".
- Havaintofysiologia: jatkuvat silmänliikkeet (sakkadit) ja huomion suuntaaminen estävät sen, että staattinen aukko muuttuisi tietoiseksi puutteeksi.
Kuinka sokea piste todetaan kotikonstein
Sokean pisteen voi havaita yksinkertaisella kokeella:
- Piirrä paperille pieni piste ja noin 10–15 cm sivulle siitä pieni risti.
- Sulje toinen silmä (esimerkiksi vasen) ja katso ristissä oikealla silmällä. Liikuta paperia hitaasti lähemmäs tai kauemmas, kunnes piste katoaa näkökentästä — se on paikassa, jossa piste osuu sokeaan kohtaan.
- Toista kokeilu sulkemalla oikea silmä ja katso, missä kohtaa piste häviää vasemmalla silmällä.
Tämän yksinkertaisen testin lisäksi näköalan kartoittamiseen kliinisesti käytetään erilaisia perimetrisiä testejä, kuten automaattiperimetriaa (esim. Humphrey-perimetria), jotka mittaavat tarkasti näön kenttäpuutoksia.
Kliininen merkitys ja erot patologisiin puutoksiin
Fysiologinen sokea piste on normaali ja symmetrinen kummassakin silmässä. Jos sokean pisteen koko tai paikka muuttuu, tai jos näkökenttään ilmaantuu muita puutoksia (skotoomia), se voi viitata taustalla olevaan sairauteen, kuten:
- glaukooma (näköhernovaurio),
- optinen neuritis (näköhermon tulehdus),
- verkkokalvon sairaudet tai paikalliset verisuonihäiriöt,
- aivoperäiset vauriot, jotka aiheuttavat laajempia näkökenttäpuutoksia.
Siksi poikkeava näkökenttä tai uusi näköpuutos tulee tutkia optikon tai silmälääkärin toimesta.
Historiallinen tausta
Ilmiön ensimmäisenä dokumentoi 1600-luvulla ranskalainen tutkija Edme Mariotte. Hän teki yksinkertaisia kokeita, joiden avulla osoitti, että näkökentässä on piste, josta ei tule näköhavaintoa — havainto, joka kumosi aikaisemmat oletukset siitä, että näköhermon kohtaan pitäisi liittyä erityinen herkkyys.
Vertailu muihin eläimiin
Kaikilla selkärankaisilla on näköhermon liittymä, joka aiheuttaa vastaavan sokean kohdan verkkokalvolle. Sen sijaan esimerkiksi monet pääjalkaiset (kuten mustekalat) eivät ole tämän rajoituksen alaisia: niiden verkkokalvon rakenne on differentti — näköhermo lähestyy reseptoreita takaapäin — ja siksi näillä eläimillä ei muodostu samaa sokeaa pistettä.
Selkärankaisessa esimerkissä se edustaa4 sokeaa pistettä, joka puuttuu erityisesti mustekalan silmästä. Selkärankaisissa (vasemmalla) on12 verkkokalvo ja hermosäikeet, mukaan lukien näköhermo (3), kun taas mustekalan silmässä (oikealla) ja edustavat12 vastaavasti hermosäikeitä ja verkkokalvoa.
Kuolleen kulman testi
| Sokean pisteen osoittaminen | ||||
| O | X | |||
| Ohjeet: Kasvojen tulisi olla muutaman sormen päässä näytöstä. Sulje oikea silmä ja keskitä vasen silmä X:ään. Siirry nyt hitaasti poispäin näytöstä, ja jossain vaiheessa O katoaa. Tämä tapahtuu suunnilleen silloin, kun näytön etäisyys on noin 25 cm (3x tämän kaavion leveys). Kun siirryt kauemmas, O ilmestyy uudelleen. Jos suljet vasemman silmäsi ja katsot O:ta, X katoaa samalta alueelta. | ||||
Ei näe sokeaa pistettä
Siitä, miksi sokea piste ei yleensä näy, on kaksi teoriaa. Toinen, vähemmän suosittu, on, että aivot yksinkertaisesti jättävät sen huomiotta. Toisen mukaan aivot "täyttävät" ne ympäröiviltä alueilta saadulla tiedolla. Havaintoteoreetikot ovat yleensä suosineet tätä toista hypoteesia. Täyttö toimii varsin monimutkaisten ja epätavallisten visuaalisten kuvioiden kanssa, mikä viittaa siihen, että aivojen aktiivinen prosessi jäljittelee sokean pisteen ympärillä olevia kuvioita.
Selkärankaisten silmä ja pääjalkaisten silmä
Näitä luonnollisia sokeita pisteitä on vain selkärankaisten silmissä. Pääjalkaisten näköhermot ovat kiinnittyneet verkkokalvon takaosaan, joten ne eivät ole ongelma. Selkärankaisten silmä on epälooginen, koska valon on kuljettava hermosäikeiden läpi ja ohi ennen kuin se pääsee verkkokalvolle.Tämä johtuu siitä, että selkärankaisten silmät ovat aivojen ulostuloja; ne kasvavat ulospäin aivot muodostavasta alkion kudoksesta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on sokea piste?
A: Sokea piste on näkökentän osa, jossa näköhermo kulkee verkkokalvon näköhermosolukon läpi, jolloin valoa havaitsevien valoreseptorisolujen puute aiheuttaa sen, että aivot eivät saa tietoa kyseiseltä alueelta.
K: Miksi näkökentän osaa ei havaita sokeassa pisteessä?
V: Näkökentässä ei ole valoa havaitsevia soluja näköhermosoluja, minkä vuoksi osaa näkökentästä ei havaita.
K: Miten aivot selviävät sokeasta pisteestä?
V: Aivot täyttävät sokean pisteen ympäröiviä yksityiskohtia toisen silmän tiedoilla, joten sitä ei normaalisti havaita.
K: Millä eläimillä ei ole sokeaa pistettä?
V: Pääjalkaisten silmissä ei ole sokeaa pistettä, koska näköhermo lähestyy reseptoreita takaapäin, jolloin verkkokalvolle ei synny katkosta.
K: Milloin tehtiin ensimmäinen dokumentoitu havainto sokeasta pisteestä?
V: Ensimmäisen dokumentoidun havainnon sokeasta pisteestä teki Edme Mariotte Ranskassa 1660-luvulla.
K: Mikä oli ennen Mariotten havaintoa vallitseva teoria näköhermon pääsystä silmään?
V: Ennen Mariotten löytöä ajateltiin yleisesti, että näköhermon silmään tulon pitäisi olla verkkokalvon herkin osa.
K: Mitä Mariotten löytö kumosi?
V: Mariotten löytö kumosi teorian, jonka mukaan näköhermon silmään tulon pitäisi itse asiassa olla verkkokalvon herkin osa.
Etsiä