Selkärankaiset (Vertebrata) — määritelmä, lajit ja luuston rakenne

Selkärankaiset — selkeä määritelmä, lajit ja luuston rakenne. Tutustu nikamiin, aivokoteloon, kaloihin ja nisäkkäisiin helposti ymmärrettävässä oppaassa.

Tekijä: Leandro Alegsa

Selkärankainen on eläin, jolla on rustojen tai luiden ympäröimä selkäydin. Sana tulee selkärangan muodostavista luista eli nikamista. Eläimiä, jotka eivät ole selkärankaisia, kutsutaan selkärangattomiksi. Selkärankaisiin kuuluvat esimerkiksi linnut, kalat, sammakkoeläimet, matelijat ja nisäkkäät.

Selkärankaiset muodostavat monimuotoisen ryhmän, joka elää lähes kaikissa maapallon ekosysteemeissä: makeassa ja suolaisessa vedessä, maalla ja ilmatilassa. Ne eroavat selkärangattomista muun muassa sisäisestä tukirangasta (endoskeleton), monimutkaisemmasta keskushermostosta ja usein kehittyneemmistä aisteista. Reproduktiotavat vaihtelevat: lajin mukaan voi olla ulkoinen tai sisäinen hedelmöitys, muninta tai elävin synnytys.

Selkärankaisten luuston pääosat ja niiden tehtävät

  1. Aivokotelo (kallo): Aivokotelo eli kallo suojaa aivoja ja tarjoaa kiinnityskohdat kasvojen ja aistielinten rakenteille. Kallon muoto ja luut eroavat ryhmittäin ja heijastavat ruokailua, aisteja ja hengitystapaa.
  2. Nikamat: Lyhyet, liikkuvat tai jäykät nikamat ovat erillisiä luuyksiköitä, jotka on erotettu toisistaan nivelillä ja välilevyillä. Tämä sisäinen selkäranka suojaa selkäydintä ja mahdollistaa rungon taipumisen ja liikkeen nikamien välisten nivelten avulla.
  3. Luut: Luut tukevat ja suojaavat kehon pehmytkudoksia, muodostavat lihasten ja jänteiden kiinnityspintoja sekä osallistuvat mineraalitasapainon ylläpitoon. Luusto voi olla pääosin luuta tai rustoa lajin mukaan.
  4. Kaidat ja kiduskaaret: Monilla vesieläimillä kidukset ja niitä tukevat rakenteet ovat tärkeitä hengityksessä. Sammakkoeläimillä ja kaloilla nieluun liittyvät rakenteet, kuten nielussa olevat kiduskaaret, tukevat kiduksia. Useilla maalla elävillä selkärankaisilla samaa pohjarakennetta on muuntunut muiksi rakenteiksi, esimerkiksi leuaksi ja muiksi nielun kaarien johdannaisiksi.

Keskeisiä tunnuspiirteitä ja evoluutio

Selkärankaiset kuuluvat rungollisiin (Chordata) alaryhmään; niiden kehityksen varhaisvaiheissa ilmeneviä tunnusmerkkejä ovat dorsalinen putkimainen selkäydin, notokordiksi kutsuttu tukirankaistuma varhaisessa kehityksessä, ja usein kehittynyt hermojuosteen etuosan laajentuma (aivot). Monet nykyselkärankaiset ovat kehittyneet notokordista luurangon ja nikamien muotoutumisen myötä. Myös neural crest -solut ovat olleet tärkeä uuden kudostyypin lähde selkärankaisten kehityksessä.

Monimuotoisuus ja lajirunsaus

Selkärankaiset sisältävät kymmeniä tuhansia lajeja eri ekologisilla lokeroilla. Arviolta yli 60 000 kuvattua lajia kuuluu tähän ryhmään, mutta tarkka määrä riippuu taksonomisista rajauksista ja uusista löydöistä. Ryhmän sisällä on suuri koko- ja muotodiversiteetti: pienimmät lajit ovat vain muutaman millimetrin pituisia ja suurimmat, kuten valaat, voivat olla yli 20 metriä pitkiä.

Termi "kala"

Monissa kielissä ja arkikielessä sanaa "kala" käytetään laajasti. Termiä "kala" voidaan käyttää kuvaamaan ainakin useita eri selkärankaisryhmiä: lohikaloja (ja muita rusto- ja luukaloja), rustokaloja (kuten hailajit ja rauskut), sekä alkeellisia leukattomia kaloja (esim. lampreijat ja myxini). Tämän vuoksi taksonominen tarkkuus edellyttää usein täsmentämistä, mitä "kalalla" tarkoitetaan.

Selkärankaisilla on suuri ekologinen merkitys ravintoverkoissa ja ihmiskunnalle: ne ovat ruoantuotannon, talouden, lääketieteen ja kulttuurin kannalta tärkeitä ryhmiä. Ryhmän monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen on keskeistä biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Selkärankaisia ovat esimerkiksi nisäkkäät, linnut ja kalat. Lajeja on tunnistettu muutamia kymmeniä tuhansia.


Alligaattori  Zoom
Alligaattori  

Erotukset

Selkärankaiset ovat hallitsevia eläimiä lähes kaikissa ympäristöissä. Niihin kuuluvat kunkin tärkeimmän ekosysteemin suurimmat eläimet, mutta eivät suurimmat elävät olennot (koska niihin kuuluisivat myös puut). Ne ovat ainoat eläimet, joilla on adaptiivinen immuunijärjestelmä. Nämä kaksi seikkaa saattavat liittyä toisiinsa.


 

Taksonomia ja luokittelu


 

Aiheeseen liittyvät sivut



 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on selkärankainen?


A: Selkärankainen on eläin, jolla on rustojen tai luiden ympäröimä selkäydin.

K: Miksi kutsutaan eläimiä, jotka eivät ole selkärankaisia?


V: Eläimiä, jotka eivät ole selkärankaisia, kutsutaan selkärangattomiksi.

K: Mistä osista selkärankaisten luusto koostuu?


V: Selkärankaisten luurangon osia ovat aivokotelo, joka suojaa aivoja, nivelillä erotetut lyhyet, jäykät nikamat, jotka suojaavat selkäydintä, luut, jotka tukevat ja suojaavat pehmytkudoksia ja tarjoavat lihasten kiinnityskohtia, sekä joissakin lajeissa kidukset, jotka tukevat niiden kiduksia.

Kysymys: Mitkä eläintyypit ovat esimerkkejä selkärankaisista?


V: Selkärankaisia ovat esimerkiksi nisäkkäät, linnut ja kalat.

K: Kuinka monta selkärankaisten lajia on tunnistettu?


V: Lajeja on tunnistettu muutamia kymmeniä tuhansia.

K: Kuinka monta erilaista kalalajia on olemassa osana selkärankaisten luokkaa?



V: Termiä "kala" käytetään kuvaamaan ainakin neljää erilaista selkärankaista.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3