Dame Susan Jocelyn Bell Burnell DBE FRS FRSE FRAS FInstP (/bɜːrˈnɛl/; s. 15. heinäkuuta 1943) on pohjoisirlantilainen astrofyysikko. Hänen Radiopulsareiden löytöään on kutsuttu "yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä tieteellisistä saavutuksista".
Hänen työnsä sai tunnustusta, kun hänen väitöskirjansa ohjaaja Antony Hewish ja tähtitieteilijä Martin Ryle saivat Nobelin fysiikan palkinnon. Bell jätettiin palkinnon ulkopuolelle, vaikka hän oli ensimmäisenä havainnut ja analysoinut tarkasti pulsarit.
Burnell voitti vuoden 2018 läpimurtopalkinnon fysiikan perusteiden alalla.
Löytö ja sen merkitys
Vuonna 1967 Bell Burnell oli Cambridge-yliopiston radioastronomian tutkimusryhmässä väitöskirjatyötään tehden, kun hän havaitsi toistuvia, erittäin säännöllisiä radiosignaaleja käyttäen MRAO:n (Mullard Radio Astronomy Observatory) rakennettua antenniryhmää. Ensimmäinen löydetty pulssari tunnettiin aluksi nimellä CP 1919, myöhemmin se sai virallisen tunnuksen PSR B1919+21. Näiden säännöllisten pulssien selittäminen johti siihen, että pulsarit ymmärrettiin pyöriviksi neutronitähtiksi, jotka lähettävät säteilyä majakan tavoin.
Pulsarien löytö oli merkittävä, koska se vahvisti teoreettisia ennusteita neutronitähtien olemassaolosta ja avasi täysin uuden tutkimusalueen tähtitieteessä ja fysiikassa. Pulsarit ovat nykyään tärkeitä työvälineitä mm. gravitaation tutkimuksessa, aikaintervallien mittauksissa ja galaktisten rakenteiden tutkimuksessa.
Nobelin kiista ja tunnustuksen puute
Vuoden 1974 Nobelin fysiikan palkinnon myöntäminen Antony Hewishille ja Martin Rylelle herätti laajaa keskustelua, koska Bell Burnell, joka oli tehnyt alkuhavaintojen suurimman osan ja analysoinut aineiston, jäi palkinnon ulkopuolelle. Tapaus on usein nostettu esiin esimerkkinä siitä, miten tiedeyhteisössä nuoremmat tutkijat ja erityisesti naistutkijat ovat voineet jäädä vaillinaisesti tunnustetuiksi. Keskustelu vaikutti myöhempiin käytäntöihin ja herätti kysymyksiä tekijyyden ja johtajuuden merkityksestä tieteellisissä läpimurroissa.
Ura ja tehtävät
Bell Burnell on tehnyt pitkän uran sekä tutkimuksen että opetuksen parissa ja toiminut monissa akateemisissa ja tiedeorganisaatioiden johtotehtävissä. Hän on tunnettu opetuksesta, ohjauksesta ja aktiivisesta roolistaan tieteellisen viestinnän ja koulutuksen edistämisessä. Lisäksi hän on ollut esillä puhujana ja kirjoittajana, tuoden esiin erityisesti sukupuolten tasa-arvokysymyksiä ja rohkaisten nuoria, erityisesti nuoria naisia, hakeutumaan luonnontieteisiin.
Palkinnot, arvonimet ja lahjoitukset
Bell Burnell on saanut monia arvonimikkeitä ja kunniamainintoja uransa aikana, kuten DBE (dame) ja useita tiedeakatemioiden jäsenyyksiä ja kunniatohtorinhattuja. Vuonna 2018 hän sai arvostetun Breakthrough Prize in Fundamental Physics -palkinnon tunnustuksena uransa merkittävistä saavutuksista. Bell Burnell ilmoitti käyttävänsä palkintorahat tukeakseen tohtorikoulutusta ja tutkimusmahdollisuuksia alleedustetuissa ryhmissä fysiikan alalla, mikä korosti hänen sitoutumistaan tasa-arvoon ja osaamisen edistämiseen.
Vaikutus ja perintö
Jocelyn Bell Burnellin työ on jättänyt pysyvän jäljen tähtitiedettä. Hänen esimerkkinsä on inspiroinut sukupolvia tutkijoita, ja hänen äänensä on ollut tärkeä niin tieteellisissä kuin yhteiskunnallisissakin keskusteluissa. Löytö sinänsä avasi uusia tutkimuspolkuja ja vaikutti siihen, miten ymmärrämme tiiviitä tähtijäänteitä ja niiden roolia kosmoksessa.
Yhteenveto
Bell Burnell on paitsi tärkeä tieteellinen havaintojen tekijä myös aktiivinen tiedeyhteisön jäsen ja tasa-arvon puolestapuhuja. Hänen uransa osoittaa, miten huolellinen havaintotyö ja analyyttinen ajattelu voivat johtaa perusteellisiin läpimurtoihin, ja hänen perintönsä näkyy sekä pulsar-tutkimuksessa että pyrkimyksissä tehdä tiedeyhteisöstä yhdenvertaisempi.
