José María Velasco Ibarra — viisinkertainen Ecuadorin presidentti
José María Velasco Ibarra (19. maaliskuuta 1893 - 30. maaliskuuta 1979) oli ecuadorilainen poliitikko. Hänet valittiin viisi kertaa Ecuadorin presidentiksi: 1934-1935, 1944-1947, 1952-1956, 1960-1961 ja 1968-1972. Mutta vain kerran (1952-1956) hän täytti perustuslaillisen toimikautensa.
Varhainen elämä ja ura
Velasco Ibarra syntyi Quitossa vuonna 1893. Hän opiskeli oikeustiedettä ja työskenteli juristina sekä yliopisto-opettajana ennen täysipäiväistä siirtymistä politiikkaan. Hänestä tuli nopeasti tunnettu karismaattisena puhujana, ja hän rakennutti laajan kannattajakunnan eri yhteiskuntaluokista. Velasco Ibarra esiintyi voimakkaana nationalistina ja populistisena johtajana, joka lupasi torjua eliitin vallan ja palauttaa kansanvallan.
Presidentin kaudet
Velasco Ibarran viisi valintaa presidentiksi kuvasivat Ecuadorin epävakaita poliittisia oloja 1900-luvun keskivaiheilla. Hänen kaudet päättyivät usein konflikteihin armeijan, kongressin tai muiden poliittisten ryhmien kanssa, ja hänet syrjäytettiin vallasta useita kertoja:
- Ensimmäinen kausi 1934–1935 – lyhyt ja jatkui poliittisten jännitteiden keskellä.
- Toinen kausi 1944–1947 – päättyi vallankaappaukseen tai muuhun syrjäyttämiseen.
- Kolmas kausi 1952–1956 – ainoa kerta, jolloin hän suoritti koko perustuslaillisen toimikauden.
- Neljäs kausi 1960–1961 – myös päättynyt ennenaikaisesti.
- Viides kausi 1968–1972 – päättyi jälleen sotilasvallankaappaukseen alkuvuonna 1972.
Yhteenvetona Velasco Ibarra menetti valtansa useita kertoja sotilasvallankaappauksen tai poliittisen painostuksen seurauksena, vaikka hän myös onnistui palaamaan politiikkaan useita kertoja.
Politiikan tyyli ja vaikutus
Velasco Ibarraa pidettiin karismaattisena ja populistisena johtajana, joka kykeni vetoamaan laajoihin kansanjoukkoihin. Hänen politiikkansa oli usein nationalistista ja populistista, ja hän käytti vahvaa henkilökohtaista auktoriteettia poliittisen tuen rakentamiseen. Tämä tyyli vahvisti hänen suosiotaan mutta heikensi instituutioiden toimintaa ja lisäsi poliittista epävakautta maassa. Hänen hallintojensa aikana toteutettiin myös julkisia hankkeita ja sosiaalisia aloitteita, mutta pitkäaikainen instituutiollinen kehitys jäi puutteelliseksi johtuen jatkuvista kriiseistä ja vallanvaihteluista.
Perintö
Velasco Ibarra on polarisoiva hahmo Ecuadorin historiassa. Hänet muistetaan sekä kansan suosikkina ja taitavana retoriikkana että myös johtajana, jonka toimet osaltaan myötävaikuttivat toistuviin vallankaappauksiin ja poliittiseen epävakauteen. Termi "velasquismo" viittaa edelleen hänen kansanliikkeensä perintöön ja tapaansa tehdä populistista politiikkaa.
Henkilökohtainen elämä ja kuolema
Velasco Ibarra kuoli 30. maaliskuuta 1979. Hänen pitkän uransa ja useiden paluujensa vuoksi hän jäi pysyvästi Ecuadorin poliittiseen muistiin vaikuttavana mutta kiistanalaisena johtajana.
Varhainen elämä
Ibarra syntyi 19. maaliskuuta 1893 Quitossa, Ecuadorissa. Hän opiskeli Ecuadorin keskusyliopistossa. Ibarra oli naimisissa Corina Parral de Velasco Ibarran kanssa kuolemaansa asti vuonna 1979.
Puheenjohtajuus
Vuonna 1933 hän asettui ehdolle Ecuadorin presidentinvaaleissa ja sai 80 prosenttia annetuista äänistä, mikä oli Ecuadorin historian suurin äänisaalis. Velasco Ibarra matkusti useissa Latinalaisen Amerikan maissa, kuten Perussa, ja palautti Ecuadorin maailmanlaajuisen imagon. Hänen ensimmäinen presidenttikautensa alkoi 1. syyskuuta 1934, mutta armeija syrjäytti hänet elokuussa 1935.
Toukokuun 28. päivän "kunniakkaan vallankumouksen" vuoksi hänet nimitettiin toukokuussa 1944 tasavallan ylimmäksi päälliköksi, ja perustuslakia säätävä kokous nimitti hänet myöhemmin perustuslailliseksi presidentiksi. Elokuussa 1947 armeija syrjäytti hänet jälleen. Kolme puolustusministeriä jatkoi vallankaappausta Velasco Ibarraa vastaan; heidän joukossaan oli ministeri Mancheno, joka myöhemmin oli hänen seuraajansa.
Vuonna 1952 hän voitti jälleen presidentinvaalit ja aloitti kolmannen presidenttikautensa 1. syyskuuta 1952. Tällä kertaa hän toimi koko kautensa, joka päättyi 31. elokuuta 1956. Hänen kolmas presidenttikautensa oli Ecuadorille edistyksen aikaa: Rakennettiin 311 koulua, ja 104 muuta oli rakenteilla. Teitä rakennettiin yli 1359 kilometriä, ja 1057 kilometriä parannettiin.
Vuonna 1960 hänet valittiin neljännen kerran presidentiksi, ja hänet erotettiin 7. marraskuuta 1961. Vuonna 1960 hän mitätöi Rio de Janeiron pöytäkirjan, mikä johti Ecuadorin ja Perun välisiin konflikteihin, kuten Paquishaan vuonna 1981 ja El Cenepan sotaan vuonna 1995.
Lopulta vuonna 1968 Velasco Ibarra voitti viidennen kerran presidentin viran. Hallitus päättyi äkillisesti 15. helmikuuta 1972, kun hänet jälleen kerran syrjäytettiin verettömällä vallankaappauksella, joka toi valtaan kenraali Guillermo Rodríguez Laran. Kaikkiaan Velasco Ibarra hallitsi lähes 13 vuotta, mikä tekee hänestä Ecuadorin historian pitkäaikaisimman presidentin.
Kuolema
Ibarra putosi bussista Buenos Airesissa Argentiinassa. Hän palasi Quitoon, jossa hän kuoli vammojensa aiheuttamiin komplikaatioihin 30. maaliskuuta 1979, 86-vuotiaana.
