Joseph Hewes (23. tammikuuta 1730 – 10. marraskuuta 1779) oli kotoisin Princetonista, New Jerseystä, ja hänen vanhempansa kuuluivat kveekarien ystävyysseurakuntaan. Hewes sai muodollista koulutusta Princetonin yliopistossa, minkä jälkeen hän ryhtyi kauppiaan oppipojaksi. Oppisopimuksensa päätyttyä hänestä tuli menestynyt kauppias ja laivastonomistaja, ja hänen maineensa auttoi häntä nousemaan vaikutusvaltaiseksi henkilölle Pohjois-Carolinassa.
Muuttaminen Pohjois-Carolinaan ja kauppiasura
30-vuotiaana Hewes muutti Edentoniin Pohjois-Carolinaan, missä hän perusti oman kauppatoiminnan. Menestyksen myötä hänestä tuli varakas ja arvostettu liikemies. Hewesin luonnetta kuvasivat käytännöllisyys, järjestelmällisyys ja lojaalius bisnekselle — ominaisuuksia, jotka auttoivat häntä sekä kaupankäynnissä että myöhemmässä poliittisessa toiminnassa.
Poliittinen ura ja itsenäisyysliike
Kaupallinen menestys johti myös yleiseen arvostukseen paikallisesti, ja Hewes valittiin Pohjois-Carolinan lainsäätäjäksi vuonna 1763, vain muutama vuosi muuton jälkeen. Hän nousi nopeasti yhtenä osavaltion johtavista kapinallisten kannattajista Amerikan vallankumousta edeltävinä vuosina, ja hänestä tuli merkittävä vaikuttaja Pohjois-Carolinan riippumattomuuspyrkimyksissä. Hewes toimi yhdessä muiden osavaltion edustajien, kuten William Hooperin ja John Pennin, kanssa edistämässä itsenäisyyttä.
Mantereen kongressi ja itsenäisyysjulistuksen allekirjoitus
Hewes valittiin myöhemmin osavalionsa edustajaksi mantereelle ja osallistui useisiin Continental Congressin kokouksiin. Hän oli delegaatti kongressissa, jossa käsiteltiin Britannian ja siirtokuntien kiistoja sekä lopulta itsenäisyyden julistamista. Hewes oli yksi Pohjois-Carolinan allekirjoittajista tunnetulle itsenäisyysjulistukselle, ja hänen työnsä kongressissa oli usein käytännöllistä ja toimistomainen — vähemmän puhetta, enemmän valmistelutyötä ja komiteoissa vaikuttamista.
Panokset laivastotyöhön ja sotilaalliseen valmistautumiseen
Kongressiedustajana Hewes toimi aktiivisesti meriasioihin liittyvissä tehtävissä. Hän osallistui sotilaallisen varustelun ja merikuljetusten järjestelyihin sekä laivaston perustamista koskeviin komiteoihin; nämä työt olivat keskeisiä uuden maan kyvylle puolustautua ja huoltaa joukkojaan. Hewesin käytännöllinen tausta kauppiaana teki hänestä erityisen sopivan hoitamaan hankintoja ja sopimuksia, jotka olivat välttämättömiä vallankumouksen logistisille tarpeille.
Luonne, terveys ja kuolema
Hewesiä kuvattiin usein rauhalliseksi, harkitsevaksi ja tunnolliseksi mieheksi, joka viihtyi paremmin työskentelemässä komiteoissa kuin pitämässä suuria puheita. Pitkällä urallaan hän kärsi ajoittain heikosta terveydestä, ja kongressipalveluksessa ollessaan hänen kuntonsa heikkeni. Joseph Hewes kuoli 10. marraskuuta 1779 kongressin palveluksessa; hänen kuolemansa koettiin menetyksenä sekä Pohjois-Carolinalle että uudelle valtiolle.
Perintö
Hewes muistetaan yhtenä niistä kauppiaista ja paikallisjohtajista, jotka siirtyivät kaupasta politiikkaan ja sillä tavoin vaikuttivat itsenäisyysliikkeeseen. Hänen käytännöllisyytensä, ammattitaitonsa kauppiaana ja sitoutumisensa julkiseen palveluun olivat tärkeitä tekijöitä Pohjois-Carolinan ja koko uuden valtion varautumisessa vallankumouksellisiin oloihin. Hewesin nimeä on käytetty myös myöhemmin muun muassa laivatunnuksissa ja muissa kunnianosoituksissa amerikkalaisen itsenäisyyden muistamiseksi.