Uskonnollinen Ystäväin Seura

Historia

Ystäväinseura sai alkunsa 1650-luvulla Englannissa. Mies nimeltä George Fox vietti useita vuosia ponnistellen selvittääkseen, miten olla hyvä kristitty. Lopulta hän kuuli Jumalan äänen kertovan hänelle, että Kristus tekisi hänelle selväksi, mitä hänen pitäisi tehdä. Fox kiersi saarnaamassa ihmisille. Hän kertoi heille, että he voisivat itse puhua Jumalalle - että he eivät tarvitsisi pappia tai pappia tekemään sitä heidän puolestaan. Hän kertoi heille, että jos he kuuntelisivat itseään, he kuulisivat Kristuksen kertovan heille, mitä heidän pitäisi tehdä. Fox löysi muita ihmisiä, joilla oli samanlaisia kokemuksia. Yhdessä he perustivat uskonnollisen liikkeen, josta myöhemmin tuli Ystävien uskonnollinen seura.

Englannin hallitus ei pitänyt tästä uudesta ryhmästä; tuolloin oli lain vastaista olla kuulumatta Englannin kirkkoon. He panivat monet ystävät vankilaan tai pakottivat heidät maksamaan rahaa rangaistukseksi. Aluksi sanaa "kveekari" käytettiin pilkkaamaan ystäviä, mutta jonkin ajan kuluttua nämä ihmiset alkoivat pitää siitä ja käyttää sitä itsestään.

Uskonnonvapautta etsiessään jotkut kveekarit muuttivat pois esimerkiksi Amerikkaan. Nuori kveekari William Penn perusti sinne uuden siirtokunnan. Hän sai maata, koska Englannin kuningas Kaarle II oli hänen isälleen paljon rahaa velkaa. Tämän uuden siirtokunnan nimi oli Pennsylvania, ja se oli paikka, jossa ihmiset saattoivat kuulua mihin tahansa uskontoon. Penn halusi, että ihmiset olisivat reiluja toisiaan kohtaan, ja hän antoi uuden siirtokuntansa suurimmalle kaupungille nimen Philadelphia, joka tarkoittaa "veljesrakkauden kaupunkia". Pian Amerikassa oli paljon kveekareita.

Kveekarit olivat hyvin aktiivisia Amerikassa 1800-luvulla. Monet luopumis- ja naistenoikeusliikkeen johtajat, kuten Elizabeth Cady Stanton ja Lucretia Mott, olivat kveekareita.

Nykyään maailmassa on noin 375 000 kveekaria. Tämä määrä on hyvin pieni verrattuna muihin uskonnollisiin ryhmiin. Siitä huolimatta monet ihmiset ovat kuulleet kveekareista, koska he ovat työskennelleet kovasti tehdäkseen maailmastamme reilumman ja oikeudenmukaisemman.

Palvonta

Kveekarien jumalanpalveluksia kutsutaan "jumalanpalveluskokouksiksi". Ne alkavat siten, että kaikki istuvat hiljaa. Tämä johtuu siitä, että he yrittävät kuunnella Jumalaa. Joskus kveekari tuntee, että Jumala haluaa hänen sanovan jotain. Kun näin tapahtuu, henkilö nousee seisomaan ja kertoo sen kaikille. Sitten kaikki istuvat taas hiljaa. Joissakin kokouksissa monet ihmiset puhuvat. Toisissa kokouksissa kukaan ei puhu. Kveekarit kokevat, että jumalanpalveluskokous auttaa heitä ymmärtämään, mitä Jumala haluaa. Yleensä jumalanpalvelus kestää noin tunnin.

Kuka tahansa voi mennä kveekarikokoukseen.

Kveekarit pitävät jumalanpalveluskokouksia myös häitä ja hautajaisia varten - kun kaksi ihmistä menee naimisiin tai kun joku kuolee. Kun kaksi ihmistä menee naimisiin, kokous käsittelee heitä ja heidän yhteistä elämäänsä. Kun joku on kuollut, kokouksessa muistellaan asioita henkilöstä ja hänen elämästään.

Monilla kveekareilla Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa on erilainen jumalanpalvelus kuin muilla kristillisillä jumalanpalveluksilla. He laulavat virsiä ja pastori pitää saarnan. Heillä on myös hiljainen aika, mutta se ei kestä yhtä kauan. Näillä kveekareilla on usein vahva kristillinen vakaumus.

Toisinaan nämä kokoukset päättävät myös siitä, mitä kveekareiden tulisi tehdä - näitä kokouksia voidaan kutsua "liikekokouksiksi", mutta toiset kutsuvat niitä "jumalanpalveluskokouksiksi liikekokouksia varten", koska niihin sisältyy sekä jumalanpalvelus- että liikekokouksia.

Way of Life

Kveekarit etsivät uskonnollista totuutta sisäisistä kokemuksistaan. He luottavat omantuntoonsa, joka ohjaa heidän toimintaansa. He korostavat pikemminkin suoraa kokemusta Jumalasta kuin rituaaleja tai seremonioita. He uskovat, että papit ja rituaalit ovat tarpeettomia ja voivat asettua uskovan ja Jumalan väliin. Se, mitä kveekarit sanovat, vastaa sitä, mitä he tekevät.

Lähes kaikki kveekarit jakavat nämä uskomukset:

• Jokaisessa ihmisessä on pala Jumalaa, joten jokainen ihminen on tärkeä. Siksi kveekarit arvostavat kaikkia ihmisiä yhtä paljon ja vastustavat kaikkea, mikä voi vahingoittaa tai uhata heitä.
• Jumala on löydettävissä jokapäiväisessä elämässä yhtä lailla kuin jumalanpalveluskokouksessa.
• Jokaisella on "sisäinen valo", joka kertoo, mitä heidän pitäisi tehdä. Sisäinen valo tulee Jumalalta.
• Kaikkien pitäisi yrittää tehdä sitä, mitä Jumala haluaa.
• Meidän pitäisi yrittää olla satuttamatta muita ihmisiä.
• Meidän pitäisi kertoa totuus eikä valehdella. Kveekarit pitävät totuutta hyvin tärkeänä.
• Meidän ei pitäisi käyttää paljon rahaa itseemme tai käyttää vaatteita, jotka saavat meidät näyttämään rikkailta.
• Meidän pitäisi huolehtia ympäröivästä maailmasta - eläimistä, kasveista ja planeetastamme - jotta se olisi terve ja jotta ihmiset voisivat käyttää sitä myös tulevaisuudessa.